Tapahtui eilen: dokaaminen meni ihan vaihteen vuoksi täysin överiksi.
Viiden aikaan aloittelin oluen merkeissä. Viis pulloa siinä ostin noin niinkun illan olutannokseksi, saunomismerkeissä ja sillee. Puol seiskan aikoihin mentiin sitten Alko-kauppaan. Ja mitä kummaa! Suljettu kuudelta. Paskempi homma. Joku sisällä ollu vaksi kävi vielä virnuilemassa meille. Noh, lähikaupasta iso lisälasti bissee, sillä oli mentävä.
Jossain vaiheessa sitä kaljan lipitystä pamahdin ihan holtittomaan humalatilaan. Baarissa tuli sitten heiluttua, sellaista normaalia muistinmenetyssettiä. Sulkemisaika tuli valitettavasti liian aikaisin, kuten aina. Siinä koitin kyytiä järkkäillä. Ei mittään järjestyny. Hmm, tuumasin että kävelen kotiin. Ajatushan oli täysi idioottimainen, miksi kävelisin kylmässä ja ah, niin tuulisessa Oulun yössä noin 7 kilometriä.
Aivan, en kävellytkään. Siirryin keskustassa asuvan kaverin luokse. Sinne tuli pari muutakin tyyppiä. Jatkotkin saatiin pystyyn, bacardicolan ja bissen voimin. Saunottiin, dokattiin, syötiinkin vissiin. Ei kai siinä.
Muut alkoivat jo vetäytyä yöpuulle siinä kuuden, seitsemän hujakoilla. Itsehän en tietenkään siihen sortunut. Sen sijaan laitoin saunan päälle, ja dokasin bisseä. Saunoin ihan sekavassa tilassa. Kello oli vähän vailla yhdeksän, kun älysin, että nythän pitää lähteä kotio. Hyökkäsin bussipysäkille, mutta pyhäaikataulut olivat vastassa. Istuskelin hetken pysäkille, ja aprikoin, jotta mitä tehä. Tunti ja 50 minuuttia tuntui kovin pitkältä ajalta istua kylmässä talviaamussa. Aprikoin pitkän tovin siinä, ja jopa niin ankarasti aprikoin, että meinasin sammahtaa siihen. Ryhtiliike tuli kuitenkin juuri ennen h-hetkeä, ja paukautin toisen kaverin luokse, ja sohvalle unta ottamaan.
Puoli kahden aikaan heräsin, ja aikani sarkastisesti krapulavittuiltuani kavereille, lähdin vihdoinkin dösälle. Ja pääsin kotiin.
Mutta mutta, joka perjantainen salibandy odotti vielä. Ja kaiken kukkuraksi vuoro alkoi jo kolmelta normaalin kellon viiden sijaan, ja oli puoli tuntia pitempi kuin normaalista. Makoilin siellä maalillani tuskissani, jotain välillä torjuenkin. Meinas muuten henki lähteä, huh huh.
Nyt olen onneksi jo kotona, ja söinkin jopa hieman. Mikäs tässä. Äh, pitäiskö ottaa loivaa. Taidan ottaa.
Ai niin. Tuon järjettömän dokaamisen ja tolkuttoman valvomisen ja salibandyn jälkeen on muuten KRAPULA!
