Kotivalmisteiset alkoholijuomat

  • 33 517
  • 93

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Tuli laitettua hetki sitten kesän kotiviinit käymään. Ainesosina 3kg päärynää ja 3kg appelsiinia. Sokeria 5kg. Tosta tulee jotain 12-14 volttista, eli ihan sopivaa.

Laitoinpa huvikseni kuvia aiheesta. Kiviäkin kiinnostaa, mutta laitanpa ihan vain kostoksi:
Hedelmien jälkeen
Pektolaasi, ravintosuola ja hiiva mukana
Kohta käy

Nyt sitten odotellaan parisen viikkoa, että pääsee pysäyttämään, kirkastamaan ja pullottamaan. Testaanpa huvikseni myös, miten kotiviini säilyy hanapakkauksessa. Omat epäilykset aiheesta on, mutta kokeilemalla selviää. Yksi tai kaksi hanapakkausta ja loput pulloihin luonnonkorkkeineen.

Mutta joo. Katellaa!
 
Viimeksi muokattu:

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Preston Liebling-viini tuli vihdoinkin valmiiksi, nyt se on pullotettu. En vielä maistanut tuotosta, mutta ehkä perjantaina Suomi-Sveitsi -ottelun yhteydessä. 25 pullollista sitä valmistui.
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Preston Liebling-viini tuli vihdoinkin valmiiksi, nyt se on pullotettu. En vielä maistanut tuotosta, mutta ehkä perjantaina Suomi-Sveitsi -ottelun yhteydessä. 25 pullollista sitä valmistui.
Eilen tuli tuota maistettua ja toimi hyvin! Ei mennyt tästäkään viinistä vatsa sekaisin missään vaiheessa. Laitoin tuohon 4 kg sokeria, joten en olettanut siitä tulevan kovinkaan vahvaa, siitä tuli kuitenkin vahvempaa kuin ennakkoon kuvittelin. Mukava harrastus tuo kotiviini, onneksi eksyin sen pariin :D
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kilju.info -sivulla oli aikoinaan melko yksinkertainen kaava, jolla voi suuntaa-antavasti laskea että paljonko omatekoisessa juomassa on prosentteja, kun vesi- ja sokerimäärä ovat tiedossa. Kilju.info -sivua ei enää ole, joten osaako joku sanoa, että miten tuo kaava menikään?
 

Vesuri

Jäsen
Suosikkijoukkue
Vyborg Jesters
Kilju.info -sivulla oli aikoinaan melko yksinkertainen kaava, jolla voi suuntaa-antavasti laskea että paljonko omatekoisessa juomassa on prosentteja, kun vesi- ja sokerimäärä ovat tiedossa. Kilju.info -sivua ei enää ole, joten osaako joku sanoa, että miten tuo kaava menikään?
17 grammaa sokeria antaa käymisen tuloksena yhden tilavuusprosentin litraa kohti. Jaat siis käytetyn sokerimäärän (gammoina) 17*vedenmäärällä (litroina). Esim. 4,5 kg sokeria, 20 litraa vettä -> alkoholia 4500g/(17g/l*20l)=13,2%.

Huomioon on tietenkin otettava käytetyissä marjoissa tai hedelmissä ollut sokeri ja se, onko käyminen onnistunut täydellisesti vai onko osa sokerista jäänyt käymättä. Laskemalla tulokset on vain suuntaa-antavia. Ominaispainon mittaus ennen ja jälkeen käymisen antaa luotettavan tuloksen.
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Ominaispainon mittaus ennen ja jälkeen käymisen antaa luotettavan tuloksen.

Samaa tulin sepustamaan, mutta olit nopeempi. Tuo laskukaava on tosiaan vaan suuntaa antava, kun pitää ottaa huomioon myös marjojen/hedelmien sokeripitoisuus. Jos Rixa88:lla ei vielä ominaispainomittaria ole, niin kannattaa hankkia. Sen avulla saa tosiaan luotettavamman tuloksen. Tokihan niitä on sitten olemassa jonkinlaisia viinin alkoholipitoisuus mittareita, mutta niiden tulokset voi olla ihan höpöjä, jos neste josta pitoisuus mitataan on sokeria jäljellä.

Mä olen ite oikeastaan jättänyt ominaispainomittarin käytön pois, kun en jaksa sitä käyttää. Mututuntumalla saa kuitenkin sopivat voltit viiniin. Semmoiset 5-6 kg sokeria on ihan sopiva määrä noin niinkuin pääosin, ei aina.
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Ominaispainomittari löytyy, mutta epähuomiossa/laiskuuden takia en ole sitä vielä ennen käymisvaihetta nesteessä käyttänyt. 25 litran satseja on tullut tehtyä nyt kolme kertaa (2x kotiviiniä ja 1x kiljua) Kiljuun ja jälkimmäiseen kotiviiniin meni 4 kg sokeria ja noita kun lähtee juomaan niin illan aikana menee sellainen 3 litraa ja nukkumaan 3-4 aikaan yöllä ja jälkeenpäin pystyy jopa muistamaan hetken kun meni nukkumaan. Sensijaan ensimmäiseen kotiviiniin meni 6 kg sokeria ja sitä pystyi juomaan illan aikana hädin tuskin 2 litraa ja usein sen seurauksena sammui jo ennen kymmentä eikä ole muistanut sammumishetkestä mitään. Tästä syystä alkoi kiinnostamaan, että paljonko noissa olisi suunnilleen alkoholipitoisuus ja ainoa keino enää on arvioida kaavan avulla.
 

Ted Raikas

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa
Viimeeksi meni pulloihin vahvasti humaloitu ja prosenteiltaan varsin tuhti (8,4%) vehnäolut. Tyylillisesti ristittiin se Imperial American Hefeweizeniksi. Eli ainesosat hyvin paljolti p-amerikkalaista (humalat) ja saksalaista (maltaat ja hiiva) perua ja taisi siellä jotain belgialaistakin ainesosaakin löytyä.

Hauskinta tuossa hommassa itselleni on kyllä etikettien suunnittelu, kun se taiteellinen osuus on ehkä enemmän omia heiniäni. Tällekin on etiketti valmisteilla jonka voi sitten liimailla pullon kylkeen kiinni. Tietää ainakin, mitä pullossa on jo ihan ensisilmäilyllä. =)
 

Worrell

Jäsen
Suosikkijoukkue
RIP Coyotes 1996-2024
Hauskinta tuossa hommassa itselleni on kyllä etikettien suunnittelu, kun se taiteellinen osuus on ehkä enemmän omia heiniäni. Tällekin on etiketti valmisteilla jonka voi sitten liimailla pullon kylkeen kiinni. Tietää ainakin, mitä pullossa on jo ihan ensisilmäilyllä. =)

Jep, hauskaa ja hyödyllistä hommaa. Mullakin on varastossa parhaimmillaan useita erilaisia viinejä, niin on ollut ihan hyvä tapa tehdä jonkinlainen etiketti tietynlaiselle juomalle. Erottuu nopeasti, eikä summan mutikassa tarvitse valita pulloa.

On muuten tarkoitus panna olutta täälläkin. Aiheesta oon jo jonkin verran lueskellut, mutta vielä en ole projektiin ryhtynyt. Pitää nyt tehdä yksi viinisatsi ensin. Sen jälkeen heti olutta tekemään...
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Ennen olen tehnyt kotiviinini aina Preston valmispakkauksista mutta eilen laitoinkin Vinessen Mooseli-valkoviiniä käymään ja käymisprosessi onkin alkanut. Onko kenelläkään kokemuksia Vinessen valmispakkauksien kotiviineistä? Vinessestä on ainakin ollut huomattavasti vähemmän keskustelua kuin esim. Prestosta.
 

Krepo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Málaga CF
Viime syksynä tuli tehtyä 5 pöntöllistä kotiviiniä. Nyt maistelen niistä yhtä. Herukkaa ja karviaista tässä. Melko hyvän makuista on, vaikka itse sanonkin.

Toissapäivänä laitoin pöntöllisen raparperista, omenasta ja mansikoista tulille, ja hyvin jo pörpöttää.

Tänä aamuna kävin keräämässä mustikoita reilut 10litraa ja putsaamisen jälkeen laitoin noistakin viinin tulemaan. Tästä jos tekisi hieman makeaa, jopa liköörimäistä.
 

Krepo

Jäsen
Suosikkijoukkue
SaiPa, Málaga CF
Yleensä tulee itse laitettua n. 9 litraa bag in the box pusseihin nopeampaa juomista varten ja loput korkitettuihin lasipulloihin, joihin tietysti laitan asianmukaiset etiketit ja kapsyylit. Pussukat jo juotunna, mutta pullotavaraa jonkin verran syksyltä jäljellä. Tarkoitus onkin säästää joka satsista joku pullo jopa vuosien päähän. Tässäkin nyt nautittavassa juomassa huomaa, että näiden kanssa ei kannata hätäillä.
 

Rixa88

Jäsen
Suosikkijoukkue
HPK
Kämpän kaapissa on 26 tyhjää viinipulloa ja kylmässä kellarikomerossa 2 käymisastiaa. Nämä kaikki ovat olleet käyttämättöminä 3 vuotta pölyä keräämässä ja esim. viinipullojen pohjiin on jääny viinitahroja. Saiskohan näistä pulloista ja käymisastioista vielä käyttökelpoisia jos puhdistaa hyvin, vai olisiko viisaampaa heittää ne menemään ja ostaa kokonaan uudet siinä vaiheessa kun alkaa viiniä taas tekemään? Ja toinen juttu, kuinkakohan kauan kotiviini säilyy pullossa huoneenlämmössä juomakelpoisena jos se on hyvin ja huolellisesti valmistettu? Nykyään menee alkoholia senverran harvoin että 1-2 vuodenkaan säilyttäminen ei olisi pahitteeksi.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Itse hankin kotioluen valmistusvälineet, mutta ensipano antaa vielä odottaa itseään. Yksi letkuliitin, jolla vierteenjäähdytyskierukan saa puutarhaletkuun kiinni, puuttuu vielä.

Tarkoitus on tehdä ihan maltaista mäskäämällä pieniä eriä. Ei tuota rahan säästön takia tehdä, vaan kiinnostuksesta resepteihin ja valmistusmenetelmiin. Yhdistelmä taidetta ja insinöörityötä - sopii meikäläiselle.

Pariin kertaan olen ollut kaverilla hanslankarina, ja kyllä tuo mielenkiintoista puuhaa on. Tuotokset ovat olleet myös hyviä, etenkin tekemämme Black IPA oli joidenkin mielestä jopa ihan kaupallista tasoa.
 

smugu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Hifk
Itse hankin kotioluen valmistusvälineet, mutta ensipano antaa vielä odottaa itseään. Yksi letkuliitin, jolla vierteenjäähdytyskierukan saa puutarhaletkuun kiinni, puuttuu vielä.

Tarkoitus on tehdä ihan maltaista mäskäämällä pieniä eriä. Ei tuota rahan säästön takia tehdä, vaan kiinnostuksesta resepteihin ja valmistusmenetelmiin. Yhdistelmä taidetta ja insinöörityötä - sopii meikäläiselle.

Pariin kertaan olen ollut kaverilla hanslankarina, ja kyllä tuo mielenkiintoista puuhaa on. Tuotokset ovat olleet myös hyviä, etenkin tekemämme Black IPA oli joidenkin mielestä jopa ihan kaupallista tasoa.
Tästä kuulisin mielelläni lisää. Olen ajatuksen tasolla ollut jo vuosia kiinnostunut oman IPAn valmistamisesta. Paljonko vaatii budjettia päästä alkuun tässä ja viekö värkit paljon tilaa kotoa? Eli voiko tehdä vaatehuoneessa? Voi nimittäin avovaimolle vaatia vähän perusteluita pystyttää panimo olohuoneeseen.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Tästä kuulisin mielelläni lisää. Olen ajatuksen tasolla ollut jo vuosia kiinnostunut oman IPAn valmistamisesta. Paljonko vaatii budjettia päästä alkuun tässä ja viekö värkit paljon tilaa kotoa? Eli voiko tehdä vaatehuoneessa? Voi nimittäin avovaimolle vaatia vähän perusteluita pystyttää panimo olohuoneeseen.

Kyllä ne värkit mahtuvat kokemuksen perusteella rivitaloasunnon komeroihin ja säilytystiloihin. Sieltä ne sitten otetaan esiin tarvittaessa. Vaatehuonetta en suosittele. Ilmanvaihto on hyvä olla. Moni tekee ihan liedellä. Itselläni on keittokattila, jossa oma lämmitysvastuksensa. Voi tehdä vaikka saunassa tai ilmojen lämmettyä pihalla (mitä aion itse suosia).

Tuollainen kirja kannattaa hankkia tai lainata kirjastosta:


Siellä kerrotaan varsin kattavasti, mutta kuitenkin ruohonjuuritasolla, että mitä tuo suunnilleen vaatii. Annetanpa muutama kelpo reseptikin. Toki tuo on osin jo vanhentunut, ja esimerkiksi nyt suosiossa olevat kveik-hiivat siellä sivuutetaan täysin. Nuo ovat kaverini mukaan loistavia siksi, että ne käyvät hyvin huoneenlämmössä, ja niistä löytyy jopa hiiva, jolla lagerin teko onnistuu (ihan aidon oloinen se ei ole, vaan vähän hedelmällisempi), eikä tarvita enää kellarilämpötiloja.

Sanoisin, että 300-400€, niin saa jo oikein pätevän kaluston, jolla pääsee alkuun. Ehkä halvemmallakin selviää. Jos on induktioliesi, niin moni tekee ihan isolla keittokattilalla. Perinteisellä liedellä lämpötilan hallinta on kuulemma vaikeampaa.
 
4

444

Itse aloitin oluthommat pari vuotta sitten, ja silloin olosuhteet olivat kohtalaiset tee-se-itse -meininkiä. Oli Muurikan kesäkeittiön kaasupoltin, 60 litran teräskattila, sauna ja makuupussi. Toki maltaita varten ihan ostettuna mäskäyspussi ja Ikeasta siivilä. Käymispönttö löytyi vuosien takaa, samoin ominaispainomittarit sun muut, viiniä kun joskus tuli kokeiltua. Lähtökohtaisesti tuossa menikin sitten lähes kaikki pieleen, mutta lopputulos oli yllättävän maukas. Prosentteja ykkösoluen verran, kun mäskäys meni liian kuumana. Sekin selvisi vasta, kun kävin panokurssin vähän myöhemmin, siis sellaisen päivän mittaisen setin.
Pussimäskäystä tuli harrastettua muutama erä, kunnes sitten hankin kunnon keittokattilan. Kallishan se oli kertainvestointina, ehkä n. 400€, mutta tekeminen muuttui kertaheitolla helpommaksi ja selkeämmäksi, kun kaiken pystyi hoitamaan samalla vehkeellä. Paitsi tietenkin käyminen vaatii edelleen oman astiansa. Myöhemmin hankin myös mallasmyllyn (n. 100€), jotta maltaita voi ostaa kerralla isomman satsin ja panopuuhat voi aloittaa oikeastaan koska hyvänsä.

@smugu Käyminen kannattaa yrittää järjestää jossain hyvin ilmastoidussa tilassa. Siis käytännössä jossain ”oikeassa” huoneessa. Etenkin käymisen alkuvaiheessa tuoksu on erittäin voimakas ja takuulla tarttuu vaatteisiin, jos vaatehuonetta mietit. Myös hiilidioksidin määrä on melko massiivinen, jos huone on riittävän tiivis. Itse hoidin tuon alkuun ihan olohuoneessa, nykyisessä kodissa kodinhoitohuone toimii käymishuoneena.

Useimmiten teen APA-tyylisiä oluita, koska ne ovat helppoja ja omaan makuuni parhaita. Pari kertaa olen kokeillut lageria, joka vaatii jo olosuhteita, joita omasta takaa ei löydy. Viimeisimpänä tein kaverin tupareihin vähän eksoottisemman ”pyttipannun”, johon mixailin fiilispohjalta vähän kaikkea mahdollista. Tyyliltään belgialainen trippel, eli hitosti humalaa ja pohjana ohraa ja vehnää. Voltteja meinasi alkuun tulla yli 12, mutta laimensin siitä lopulta n. 9-volttista, että menee helpommin juotavana. Makeutta on sen verran, että vahvuutta ei vielä siitä huomaa, mutta parin pullon jälkeen se on tullut selväksi.

Aloittelijoille suosittelen valmiita reseptejä, joiden avulla perustekniikat hioutuvat kuntoon. Olennaisin vaihe on mäskäys, jossa lämpötilaa säätelemällä saa makeuden ja prosentit kohdalleen. Liian kuumassa mäskäämällä muodostuu ei käymiskelpoista sokeria, eli sillä tavoin voi suuremmalla mallasmäärällä tehdä makeampaa ja miedompaa. Jos haluaa kuivemman lopputuloksen, niin mäskäys n. 67 asteessa tunnin ajan; lopputulos on melko terävä mutta miellyttävä. Humalalla saa katkeruutta ja makua, eri humalilla on omat ominaisuutensa. Hyvä on myös muistaa, että myös hiiva tuo oman ominaismakunsa lopputulokseen. Oma suosikkini on niinkin tylsä kuin US-5.
Käymisen kanssa ei ole mikään kiire. Periaatteessa valmista voi olla jo alle kahdessa viikossa, mutta lopputulos ei mene pilalle, vaikka käyttäisi viisikin viikkoa. Hitaammin se toki menee pulloon ja sitä kautta alas. Oli oluen tyyli mikä hyvänsä, niin lagerointi on myös tärkeä työvaihe. Mitä pidempään (tiettyyn rajaan asti toki) olut on pullossa ja kylmässä sitä kirkkaampi olut on ja sitä vähemmän se maistuu hiivalta. Tämän voi hyvin tehdä vaikka jääkaapissa. Itse laitan yleensä kymmenkunta pulloa kerrallaan jääkaappiin ja juon niitä n. viikon päästä, ja tätä toistaen niin pitkään kuin pulloja on juomatta.

Rahaa tähän harrastukseen saa uppoamaan juuri niin paljon kuin haluaa. Vesikemiaan en ole itse viitsinyt lähteä, vaan menen ihan hanavedellä ilman enempiä työvaiheita. Suurimmat menoerät raaka-aineissa ovat hiiva ja humala, joista jälkimmäisessä voi säästää lähinnä korvaamalla niitä luonnonantimilla. Sen sijaan hiivan voi käymisen lopussa ottaa talteen, säilöä esim. jääkaapissa ja käyttää uudestaan seuraavassa erässä. Huomionarvoista on, että siitä hiivasta irtoaa sen edellisen oluen makua, eli käyttäisin lähinnä samantyylisiin oluihin uudestaan. Uudelleenkäyttämällä kannattaa nostaa hiiva huoneenlämpöön heräilemään n. vuorokausi ennen käyttöä. Mikäli se on tiiviissä lasipurkissa on syytä raottaa kantta räjähdysten ehkäisemiseksi.

Annan mielelläni lisää ohjeita ja vinkkejä haluaville. Myös laitteistoa on mahdollista lainata, jos täältä böndeltä vain viitsii hakea. Palautus sitten ehjänä ja puhtaana olisi kovin suotavaa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Vesikemiaan en ole itse viitsinyt lähteä, vaan menen ihan hanavedellä ilman enempiä työvaiheita.

Kaverini on tuohon vesikemiaan perehtynyt, ja hän on karkeasti sitä mieltä, että sen hallitseminen on suurin syy, miksi yhdysvaltalaiset pienpanimot ovat parhaimmillaan niin loistavia. Ja Suomessa - vaikka täällä on osaavaa ja innovatiivista meininkiä - juuri tuo puoli on melko heikosti hallussa panimoilla, ja se on suurin syy sille, miksi täällä tehdään parhaimmillaankin vain "oikein hyvää" olutta, kun taas Jenkeissä tulee "todella maagista".

Hän on myös itse säätänyt vettä, ja kyllä hän hyviä oluita tekee. Hänen mielipiteensä on, että joidenkin tyylien, kuten esimerkiksi NEIPA:n, kohdalla se on melkeinpä välttämättömyys. Mutta toisaalta hän on myös sitä mieltä, että alkuvaiheessa tuohon on turha kiinnittää huomiota. Toki hän suositteli kuitenkin selvittämään vesiprofiilin ihan mielenkiinnosta.
 
4

444

Kaverini on tuohon vesikemiaan perehtynyt, ja hän on karkeasti sitä mieltä, että sen hallitseminen on suurin syy, miksi yhdysvaltalaiset pienpanimot ovat parhaimmillaan niin loistavia. Ja Suomessa - vaikka täällä on osaavaa ja innovatiivista meininkiä - juuri tuo puoli on melko heikosti hallussa panimoilla, ja se on suurin syy sille, miksi täällä tehdään parhaimmillaankin vain "oikein hyvää" olutta, kun taas Jenkeissä tulee "todella maagista".

Hän on myös itse säätänyt vettä, ja kyllä hän hyviä oluita tekee. Hänen mielipiteensä on, että joidenkin tyylien, kuten esimerkiksi NEIPA:n, kohdalla se on melkeinpä välttämättömyys. Mutta toisaalta hän on myös sitä mieltä, että alkuvaiheessa tuohon on turha kiinnittää huomiota. Toki hän suositteli kuitenkin selvittämään vesiprofiilin ihan mielenkiinnosta.
En epäile tätä hetkeäkään. Kuulostaa selviöltä, että veden kemia on tärkeässä roolissa nyanssien osalta. Itse en ole tuohon lähtenyt ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en todennäköisesti maistaisi itse sitä eroa. Olen myös ottanut projektiksi yrittää luoda kaksi mahdollisimman identtistä olutta. Eli siis kaksi eri valmistuskertaa samalla reseptillä. Parin kuukauden pullossa ja kylmässä olon jälkeen näiden tulisi maistua lähestulkoon samalta. Toistaiseksi ei ole onnistunut, vaikka valmistusmenetelmä on lähes vakioitunut. Suurin haaste on kattilan säätöjen kanssa, eli siinä kuinka nopeasti nuo lämpötilamuutokset saa tehtyä. Näissä yrityksissä olennaista on ollut se, että mäskäyslämpötila on yksi ja sama läpi prosessin, jotta isommilta kompastuksilta vältyttäisiin. Silti makuero on huomattavissa, vaikka ainesosat ovat samat ja keitto- ja mäskäysajat vakiot. Tämän vuoksi en ole pureutunut vesikemiaan, kun sen vaikutusta en pysty täysin maistamaan. Ammattivehkeillä muu prosessi voisi hioutua paremmaksi, mutta varallisuus ja tilat eivät anna myöten. Ja itselleni tämä on vain kiva harrastus, ei muuta.
 

Ollakseni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Detroit Red Wings
Kämpän kaapissa on 26 tyhjää viinipulloa ja kylmässä kellarikomerossa 2 käymisastiaa. Nämä kaikki ovat olleet käyttämättöminä 3 vuotta pölyä keräämässä ja esim. viinipullojen pohjiin on jääny viinitahroja. Saiskohan näistä pulloista ja käymisastioista vielä käyttökelpoisia jos puhdistaa hyvin, vai olisiko viisaampaa heittää ne menemään ja ostaa kokonaan uudet siinä vaiheessa kun alkaa viiniä taas tekemään? Ja toinen juttu, kuinkakohan kauan kotiviini säilyy pullossa huoneenlämmössä juomakelpoisena jos se on hyvin ja huolellisesti valmistettu? Nykyään menee alkoholia senverran harvoin että 1-2 vuodenkaan säilyttäminen ei olisi pahitteeksi.
Eiköhän noista saa pöpöt pois laittamalla uuniin joksikin aikaa.
 

Sistis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
En epäile tätä hetkeäkään. Kuulostaa selviöltä, että veden kemia on tärkeässä roolissa nyanssien osalta. Itse en ole tuohon lähtenyt ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että en todennäköisesti maistaisi itse sitä eroa. Olen myös ottanut projektiksi yrittää luoda kaksi mahdollisimman identtistä olutta. Eli siis kaksi eri valmistuskertaa samalla reseptillä. Parin kuukauden pullossa ja kylmässä olon jälkeen näiden tulisi maistua lähestulkoon samalta. Toistaiseksi ei ole onnistunut, vaikka valmistusmenetelmä on lähes vakioitunut. Suurin haaste on kattilan säätöjen kanssa, eli siinä kuinka nopeasti nuo lämpötilamuutokset saa tehtyä. Näissä yrityksissä olennaista on ollut se, että mäskäyslämpötila on yksi ja sama läpi prosessin, jotta isommilta kompastuksilta vältyttäisiin. Silti makuero on huomattavissa, vaikka ainesosat ovat samat ja keitto- ja mäskäysajat vakiot. Tämän vuoksi en ole pureutunut vesikemiaan, kun sen vaikutusta en pysty täysin maistamaan. Ammattivehkeillä muu prosessi voisi hioutua paremmaksi, mutta varallisuus ja tilat eivät anna myöten. Ja itselleni tämä on vain kiva harrastus, ei muuta.

Tästä vesikemiasta tuli vastaan tällainen artikkeli:

 

Larionov #8

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara
Tuli muutettua taloon jossa on puutarha ja liikaa tilaa (mm. autotalli). Puutarhan antimet pitää syksyn tullen säilöä jotenkin ja mikäpä sen näppärämpää kuin muuttaa kaikki juotavaksi.
Alun perin ajatus oli vain kokeilla tehdä siideriä omista ja naapurin omenoista.
Sitten seinustan raparperipuska ilmoittatui talkoisiin mukaan. Raparperiviinillä siis aloitetaan.
Juotavaksi tuotoksista ei ole ennen kevättalvea, mutta mikäpä kiire tässä.
 

Tammerforce

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves
Tein aikanaan vuosituhannen vaihteen molemmin puolin raparperiviiniä yksinkertaisesti tarkoituksenani säästää rahaa opiskelijariennoissa. Siitä tulikin melkoisen tujua tavaraa - aina kun veti puolentoista litran pullon niin varmuudella oli täysin tuiterissa ja yleensä kokolailla filmi poikki. Yksi pullo säästyikin testimielessä asianmukaisesti pullotettuna ja korkitettuna ja se maistui ihan kunnon valkoviinille vielä usean vuoden säilytyksen jälkeen avattuna.
 

teroz

Jäsen
Suosikkijoukkue
KooKoo, KPU, Eno Jets & Jan Lundell
On tullut joskus mieleen, että millainen prosessi olisi jos yrittäisi saada kiljua myyntiin. Miettikää nyt Alkossa:

KILJU, makuina;

- Original
- Peruna/Kiivi
- Appelsiini

Varmasti muotituote.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös