Kotivalmisteiset alkoholijuomat

[Krepo]

Avasin äsken toissa syksynä tekemäni ja pullottamani marja kotiviinin. Oikein on suun makuista tämä. Parin vuoden säilytys on kyllä pehmentänyt juoman makua kummasti.

 

[Sistis]

Tänään tuli kokeiltua oluen panemista kotona ensimmäistä kertaa. Tarkoituksena oli tehdä hieman alle kuuden prosentin APA, mutta koska ensimmäistä kertaa tehdessä ei vielä tiedä kaikkea oman laitteiston toiminnasta, haarukoin, että tuo saattaisi lopulta olla mitä tahansa 5.0% - 6.5% välillä. No, nyt näyttäisi, että mäskäystehoa oli vielä tuostakin enemmän, ja oluesta on odotettavissa vahvuudeltaan noin 6.7%. Humalina Mosaic ja Citra.

Siellä se näytti jo pulputtavan saunassa. Parin viikon päästä lienee pullotuksen vuoro.

Ja jos tuo menisikin vituroilleen, niin sivutuotteena syntyi herkullinen mäskileipä. Se ainakin onnistui.

 

[444]

Tänään tuli kokeiltua oluen panemista kotona ensimmäistä kertaa. Tarkoituksena oli tehdä hieman alle kuuden prosentin APA, mutta koska ensimmäistä kertaa tehdessä ei vielä tiedä kaikkea oman laitteiston toiminnasta, haarukoin, että tuo saattaisi lopulta olla mitä tahansa 5.0% - 6.5% välillä. No, nyt näyttäisi, että mäskäystehoa oli vielä tuostakin enemmän, ja oluesta on odotettavissa vahvuudeltaan noin 6.7%. Humalina Mosaic ja Citra.

Siellä se näytti jo pulputtavan saunassa. Parin viikon päästä lienee pullotuksen vuoro.

Ja jos tuo menisikin vituroilleen, niin sivutuotteena syntyi herkullinen mäskileipä. Se ainakin onnistui.

Pullotuksen kanssa ei sitten ole mikään kiire. Vaikka näkyvä kupliminen päättyykin jo hyvissä ajoin, niin käyminen jatkuu, joskin vain hitaampana. Lyhempi käymisaika vaatii omien kokemusteni pohjalta pidemmän lageroinnin eli kylmäsäilytyksen, mikäli hiivan maku halutaan minimiin. Itse olen tyypillisesti pullottanut lähempänä neljää viikkoa, päälle vielä vähintään viikko pullossa huoneenlämmössä, ja sitten kylmään. Juotavaa tulee toki nopeamminkin.
Mutta kokeilemalla selviää. Ja riippuuhan se käytetyn hiivan määrästä ja tyypistäkin.

Hyvät humalat olet valinnut. Saako udella, mitä maltaita käytit?

 

[Sistis]

Pullotuksen kanssa ei sitten ole mikään kiire. Vaikka näkyvä kupliminen päättyykin jo hyvissä ajoin, niin käyminen jatkuu, joskin vain hitaampana. Lyhempi käymisaika vaatii omien kokemusteni pohjalta pidemmän lageroinnin eli kylmäsäilytyksen, mikäli hiivan maku halutaan minimiin. Itse olen tyypillisesti pullottanut lähempänä neljää viikkoa, päälle vielä vähintään viikko pullossa huoneenlämmössä, ja sitten kylmään. Juotavaa tulee toki nopeamminkin.
Mutta kokeilemalla selviää. Ja riippuuhan se käytetyn hiivan määrästä ja tyypistäkin.

Hyvät humalat olet valinnut. Saako udella, mitä maltaita käytit?

Pari viikkoa tuo saanee muhia, vähintään. Pitää seurata. Hiivana on tosin Voss Kveik, joka on kai usein aika nopea, mutta käyttää myös oluen kuivaksi. Reseptisovellus veikkasi käymisen jälkeiseksi ominaispainoksi 1.015, mutta "oppi-isä" oli vahvasti omien kokemustensa perusteella sitä mieltä, että menee kuivemmaksi.

Maltaina oli Maris Otter Pale Malt (n. 88%), Viking Vehnämallas (n. 5%), Caramalt Simpsons, 60 EBC (n. 4%) ja hapanmallas (n. 3%).

 

[Krepo]

Toissa päivänä oli kohtuu aktiivinen päivä kotiviinin parissa. Raparperi- marja viini pääsi pulloihin ja bibeihin. Karpalo- puolukka viini oli käynyt loppuun, joten tuohon vielä käymisen pysäyttäjä. Tänään lapoin toiseen pönttöön ja laitoin makeuden ja kirkasteen. Toissa päivänä möivät prismassa vermutti käymispakkausta 30%alennuksella, joten piruuttani tuon ostin testiin ja laitoin tulemaan. Kovasti pulputtaa tuo nytten. Menoa on kuin monzassa noita tehdessä. Nauttiessa monzan meno jää kovin kevyeksi, i assume?

 

[Sistis]

Pullotuksen kanssa ei sitten ole mikään kiire. Vaikka näkyvä kupliminen päättyykin jo hyvissä ajoin, niin käyminen jatkuu, joskin vain hitaampana. Lyhempi käymisaika vaatii omien kokemusteni pohjalta pidemmän lageroinnin eli kylmäsäilytyksen, mikäli hiivan maku halutaan minimiin. Itse olen tyypillisesti pullottanut lähempänä neljää viikkoa, päälle vielä vähintään viikko pullossa huoneenlämmössä, ja sitten kylmään. Juotavaa tulee toki nopeamminkin.

No niin, lainaan viestiäsi, koska se toimii hyvänä aasinsiltana. Pullotukseen ei ole ollut kiire, ja vielä on vähän epävarmaa, että tuleeko siihen asti päästyä. Nyt näyttää vähän siltä, että ensimmäinen yritys on hieman epäonnistunut.

Oluen ominaispaino keiton jälkeen oli noin 1.069, mikä oli yläkanttiin suunniteltuun nähden. Laitteisto siis yllätti tehokkuudellaan. Kaverini ohjeen mukaisesti laimensin tuota hieman vedellä, minkä jälkeen 1.065 oli se, mistä lähdettiin tulemaan alakanttiin. Hiivana oli tosiaan Voss Kveik, joka kaverini kokemusten perusteella olisi käyttänyt tuon hyvin todennäköisesti 1.015:een tai sen alle.

Valitettavasti näin ei jostain syystä käynyt, vaan jo pari viikkoa sitten ominaispaino oli lukemissa 1.025. Tätä arvuuteltiin, ja kaverini epäili, että hiiva olisi jostain syystä saanut alussa liian vähän happea. Ensin yritin herättää hiivaa kaverini ohjeiden mukaan ravistamalla käymisastiaa, mutta tuolla ei käytännössä ollut suurempaa vaikutusta. Viime viikon puolivälissä tuo ominaispaino oli 1.023, eli se ei ollut enää juurikaan laskenut, ja lasku meni melkeinpä mittausvirheen piikkiin. Sen jälkeen kokeilin ehkä vähän vähemmän toivottavaa keinoa, eli lisäsin hiivaa, ja samassa yhteydessä hämmensin ohjeen mukaisesti käymisastiaa voimakkaasti. Ehkä jonkinlaista vaikutusta tuli, mutta ei kovinkaan suurta. Ominaispaino on nimittäin edelleen 1.022 - 1.023, vähän lukemasta riippuen. Eli käytännössä tuohon on jämähdetty.

Keksin oikeastaan vain pari selitystä. Ensimmäinen olisi ominaispainomittarin virhe. Vedellä tuo näyttää oikein (tai 0.001 yläkanttiin), mikä aina suositellaan testattavaksi. Mutta teoriassa saattaisi toki olla mahdollista, että mittarin "kulmakerroin" olisi pielessä, ja se näyttäisi lukemia yläkanttiin. Tähän en kuitenkaan usko, koska selitys on liian "helppo". Todennäköisempää on, että en hallinnut mäskäyslämpötilaa kunnolla, vaan se pääsi alussa liian pitkäksi aikaa liian korkeaksi, mikä sai aikaan sen, että mäskäyksessä vierteeseen tuli liikaa pitkäketjuisia sokereita, joita hiiva ei kykene hajoittamaan. Ja se jättää oluen nyt makeammaksi.

Kaverini oli sitä mieltä, että tuon uskaltaisi pullottaa. Mutta suositteli varuilta, että pitää jälkikäymissokerit hyvin matalina. Taidan tehdä niin. Ennen pullotusta laitan tuon vuorokaudeksi viileään, jos tuo kirkastuisi vielä lisää.

Sitten sen jälkeen yrittämään tuota uusiksi. Ja tällä kertaa pitää mäskäyslämpötilan vähän matalampana. Ja sekoittaa mäskiä useasti, niin havaitsee tuollaiset sudenkuopat paremmin.

Ajatellaan positiivisesti. Mäskileipä, jonka tein tuon jälkeen, oli erinomainen.

 

[444]

No niin, lainaan viestiäsi, koska se toimii hyvänä aasinsiltana. Pullotukseen ei ole ollut kiire, ja vielä on vähän epävarmaa, että tuleeko siihen asti päästyä. Nyt näyttää vähän siltä, että ensimmäinen yritys on hieman epäonnistunut.

Oluen ominaispaino keiton jälkeen oli noin 1.069, mikä oli yläkanttiin suunniteltuun nähden. Laitteisto siis yllätti tehokkuudellaan. Kaverini ohjeen mukaisesti laimensin tuota hieman vedellä, minkä jälkeen 1.065 oli se, mistä lähdettiin tulemaan alakanttiin. Hiivana oli tosiaan Voss Kveik, joka kaverini kokemusten perusteella olisi käyttänyt tuon hyvin todennäköisesti 1.015:een tai sen alle.

Valitettavasti näin ei jostain syystä käynyt, vaan jo pari viikkoa sitten ominaispaino oli lukemissa 1.025. Tätä arvuuteltiin, ja kaverini epäili, että hiiva olisi jostain syystä saanut alussa liian vähän happea. Ensin yritin herättää hiivaa kaverini ohjeiden mukaan ravistamalla käymisastiaa, mutta tuolla ei käytännössä ollut suurempaa vaikutusta. Viime viikon puolivälissä tuo ominaispaino oli 1.023, eli se ei ollut enää juurikaan laskenut, ja lasku meni melkeinpä mittausvirheen piikkiin. Sen jälkeen kokeilin ehkä vähän vähemmän toivottavaa keinoa, eli lisäsin hiivaa, ja samassa yhteydessä hämmensin ohjeen mukaisesti käymisastiaa voimakkaasti. Ehkä jonkinlaista vaikutusta tuli, mutta ei kovinkaan suurta. Ominaispaino on nimittäin edelleen 1.022 - 1.023, vähän lukemasta riippuen. Eli käytännössä tuohon on jämähdetty.

Keksin oikeastaan vain pari selitystä. Ensimmäinen olisi ominaispainomittarin virhe. Vedellä tuo näyttää oikein (tai 0.001 yläkanttiin), mikä aina suositellaan testattavaksi. Mutta teoriassa saattaisi toki olla mahdollista, että mittarin "kulmakerroin" olisi pielessä, ja se näyttäisi lukemia yläkanttiin. Tähän en kuitenkaan usko, koska selitys on liian "helppo". Todennäköisempää on, että en hallinnut mäskäyslämpötilaa kunnolla, vaan se pääsi alussa liian pitkäksi aikaa liian korkeaksi, mikä sai aikaan sen, että mäskäyksessä vierteeseen tuli liikaa pitkäketjuisia sokereita, joita hiiva ei kykene hajoittamaan. Ja se jättää oluen nyt makeammaksi.

Kaverini oli sitä mieltä, että tuon uskaltaisi pullottaa. Mutta suositteli varuilta, että pitää jälkikäymissokerit hyvin matalina. Taidan tehdä niin. Ennen pullotusta laitan tuon vuorokaudeksi viileään, jos tuo kirkastuisi vielä lisää.

Sitten sen jälkeen yrittämään tuota uusiksi. Ja tällä kertaa pitää mäskäyslämpötilan vähän matalampana. Ja sekoittaa mäskiä useasti, niin havaitsee tuollaiset sudenkuopat paremmin.

Ajatellaan positiivisesti. Mäskileipä, jonka tein tuon jälkeen, oli erinomainen.

Kyllähän tuo ehdottomasti kannattaa pullottaa. Lasipullo kruunukorkilla kestää kyllä painetta, vaikka jälkikäymissokeria vähän tuikkaisikin perään. Itse olen yleensä lisännyt 5-6g/l ennen pullotusta, oikeastaan riippumatta siitä, mikä FG on tuossa vaiheessa ollut. Liian pienellä sokerimäärällä ottaa sen riskin, että hapot jäävät vajaiksi.

Mutta ehdottomasti pulloon ja sitten analyysia oman tekemisen tueksi siitä, mikä onnistui ja mikä ei. Mäskäys on oikeasti helppo vetää hyvilläkin vehkeillä totaalisen lepikkoon. Etenkin jos lähtee ”kikkailemaan” mäskäyslämpötilojen kanssa liikaa ja ikään kuin unohtaa perusasiat. Itse olen onnistunut tekemään äärimmäisen maukasta 1-olutta sekä rapiat 10-volttista kuivaruutia suunnilleen samalla reseptillä ja vain mäskäyslämpötilaa säätämällä. Ensimmäinen oli täysi vahinko, kun ajatus ei pysynyt mukana ja jälkimmäinen meni täysin nappiin. Ei siihen isoa eroa lämpötilassa tarvita. Aina nämä eivät osu kerralla maaliin, mutta koskaan en ole vielä onnistunut juomakelvotonta tekemään.

 

[Sistis]

Kyllähän tuo ehdottomasti kannattaa pullottaa. Lasipullo kruunukorkilla kestää kyllä painetta, vaikka jälkikäymissokeria vähän tuikkaisikin perään. Itse olen yleensä lisännyt 5-6g/l ennen pullotusta, oikeastaan riippumatta siitä, mikä FG on tuossa vaiheessa ollut. Liian pienellä sokerimäärällä ottaa sen riskin, että hapot jäävät vajaiksi.

Mutta ehdottomasti pulloon ja sitten analyysia oman tekemisen tueksi siitä, mikä onnistui ja mikä ei. Mäskäys on oikeasti helppo vetää hyvilläkin vehkeillä totaalisen lepikkoon. Etenkin jos lähtee ”kikkailemaan” mäskäyslämpötilojen kanssa liikaa ja ikään kuin unohtaa perusasiat. Itse olen onnistunut tekemään äärimmäisen maukasta 1-olutta sekä rapiat 10-volttista kuivaruutia suunnilleen samalla reseptillä ja vain mäskäyslämpötilaa säätämällä. Ensimmäinen oli täysi vahinko, kun ajatus ei pysynyt mukana ja jälkimmäinen meni täysin nappiin. Ei siihen isoa eroa lämpötilassa tarvita. Aina nämä eivät osu kerralla maaliin, mutta koskaan en ole vielä onnistunut juomakelvotonta tekemään.

Itselläni on itse asiassa noita patenttikorkillisia pulloja, niin ei tarvitse korkituslaitteen kanssa säätää. Mutta kyllä nekin painetta kestävät. Teen kuitenkin nyt varoilta maltilliset paineet.

 

[Sistis]

Kyllähän tuo ehdottomasti kannattaa pullottaa. Lasipullo kruunukorkilla kestää kyllä painetta, vaikka jälkikäymissokeria vähän tuikkaisikin perään. Itse olen yleensä lisännyt 5-6g/l ennen pullotusta, oikeastaan riippumatta siitä, mikä FG on tuossa vaiheessa ollut. Liian pienellä sokerimäärällä ottaa sen riskin, että hapot jäävät vajaiksi.

Mutta ehdottomasti pulloon ja sitten analyysia oman tekemisen tueksi siitä, mikä onnistui ja mikä ei. Mäskäys on oikeasti helppo vetää hyvilläkin vehkeillä totaalisen lepikkoon. Etenkin jos lähtee ”kikkailemaan” mäskäyslämpötilojen kanssa liikaa ja ikään kuin unohtaa perusasiat. Itse olen onnistunut tekemään äärimmäisen maukasta 1-olutta sekä rapiat 10-volttista kuivaruutia suunnilleen samalla reseptillä ja vain mäskäyslämpötilaa säätämällä. Ensimmäinen oli täysi vahinko, kun ajatus ei pysynyt mukana ja jälkimmäinen meni täysin nappiin. Ei siihen isoa eroa lämpötilassa tarvita. Aina nämä eivät osu kerralla maaliin, mutta koskaan en ole vielä onnistunut juomakelvotonta tekemään.

Tilasin toisen ominaispainomittarin, kun mielessä kävi edelleen, että jos tuossa nykyisessä olisi sittenkin jotain vikaa. No, vanhalla FG edelleen tuo sama 1.022, eli ei muutoksia. Uudella taas 1.016, mikä on aika lähellä tavoitetta. No, olin tuota vanhaa mittaillut joskus hanavedellä, ja mielestäni se oli silloin näyttänyt noin 1.001, eli ihan hieman yläkanttiin. No, uusi näytti 0.998, eli vähän alakanttiin. Kaveri ohjeisti kokeilemaan tislatulla vedellä, jos haluaa pelata ihan varman päälle. Sillä 0.998 uudelle, vanhalle 1.001 tai 1.002 - vanhalla miehellä alkaa ensimmäiset merkit ikänäöstä selkeästi tulla esiin, mikä aiheuttaa ongelmia tuon vanhan mittarin kanssa...

No, tuosta voi päätellä - ehkä - että totuus on jossain noiden puolivälissä. Todellinen FG on nyt 1.019-1.020. Tai sitten ei. :)

Ainoa, joka vähän arveluttaa, on, että hiiva olisi vain jämähtänyt. Ja jälkikäymisvaiheessa alkaa taas pääkäyminen. Ja pullot muuttuvat pommeiksi. Patenttikorkillisia on onneksi helppo aukoa, ja katsoa, ettei sihinää tule vaarallisesti liikaa.

 

[Krepo]

Tänään pullotin tuon valmis pakkaus vermutin. Pikkuhuikan otin ja oli hyvin lähellä, ettei tullut takaisin ylös. Aivan järkyttävän yrttinen ja alkoholin makuinen juoma näin suoraan käymistonkasta maistettuna. Toivottavasti kuukaudet tekevät hyvää kypsyessä, jotta tuon saa juotua. Humalat on tuon aineen kanssa taatut, sen voi jo tässä vaiheessa sanoa.

Edit. Huomenna pulloihin pääsee vielä yksi satsi puolukka viiniä. Sitten on tämän kauden viinit tehty, kun kaikki pullot täynnä, eikä viitsisi enempääkään enää ostaa. Sen verran noita varastosta jo löytyy. Tänään prismassa myytiin omenoita 0,39€kilo, ja mielessä oli, että siinäpä olisi halvalla materiaalia viini satsiin.

 

[Pottakameli]

Muutamia vuosia sitten tehtiin kaverin kanssa siideriä ja lopputulos oli ihan ok:n ja hyvän välillä. Reilu 30 kiloa omenoita siihen meni ja melkoista haalimista se oli...lajikkeet olivat vähän mitä sattuu. Kaverini traumatisoi kaikki se desinfiointi mitä joutui tekemään...ei olla tehty toista kertaa.

Alkoholia oli reilu muistaakseni lopulta reilu 6%..voi olla enemmänkin, muisti ei riitä. Puoliin lisättiin jälkikäymiseen sokeria ja puolet jäi sellaiseksi. Kuplalliset merkattiin raksilla etikettiin.

Kaverini painoi omat etiketit töissä ja lopputulos oli ihan hauska. Oli kiva projekti, mutta saa nähdä jäikö viimeiseksi...ehkä joskus vielä.

 

[septi]

Pari viikkoa sitten tuli pullotettua satsi marja-aroniasta tehtyä viiniä. Ei ole sitten opiskeluaikojen "ei sitä maun takia juodakaan -viinien" jälkeen tullut tehtyä, mutta nyt kun puskat notkuivat aroniaa niin ajattelin että pitää kokeilla.

Vähän suosituksia enemmän laitoin marjoja, ettei ainakaan mitään mehulitkua tule viinistä. 6,7kg aroniaa survoin saavin pohjalle, lisäksi 400g rusinoita keitin vedessä ja 6kg sokeria. Käyminen kesti vissiin 5vkoa (olisikohan nuo marjojenkin sokerit pitänyt huomioida?). Ensimmäiset maistiaiset pöntöstä olivat odotuksia paremmat, ainakin olettaen että maku tuosta paranee parin kuukauden aikana niin saattaa tulla ihan juomakelpoista tavaraa. Ehkä ensi kerralla kuitenkin hiukan vähennän marjojen määrää johonkin 6kg paikkeille ja rusinoita lisää, vähän liiankin täyteläiseltä maistui ainakin pöntöstä suoraan.

 

[Sistis]

Ainoa, joka vähän arveluttaa, on, että hiiva olisi vain jämähtänyt. Ja jälkikäymisvaiheessa alkaa taas pääkäyminen. Ja pullot muuttuvat pommeiksi. Patenttikorkillisia on onneksi helppo aukoa, ja katsoa, ettei sihinää tule vaarallisesti liikaa.

Pullotin oluen toissapäivänä. Ominaispaino ei ollut enää laskenut - oikeastaan se oli ollut kuukauden vakaana. Varmuuden vuoksi laitoin maltilliset jälkikäymissokerit (2g / 0.5 litraa) ja hyödynsin yhtä lukemaani niksiä: laitoin yhden erän muoviseen vichy-pulloon. Jos tuo alkaa uhkaavasti pullistua, taitaa olla aika aukaista äkkiä nuo lasipullojen korkit...

 

[Sistis]

Tuo ensimmäinen olut on nyt ollut pulloissa reilu seitsemän viikkoa. Pullotuksen aikana maku on tasapainottunut. Loppupeleissä tästä on tullut jopa oikein miellyttävän pehmeä ja tasapainoinen olut juoda. Ainoastaan yksi pikku vika tässä on. Tästä piti tulla APA, mutta maku on kyllä käytännössä belgi-ale. Eli ei se ihan putkeen mennyt. :)

Syyt tähän ovat aika lailla selvät. Käyminen tehtiin ilman hiivaravinnetta, joten se pysähtyi, eikä lähtenyt uudelleen käyntiin. Uusi hiivaus tehtiin, ja siinä yhteydessä olut piti tietysti hapettaa, jolloin aromihumalat katosivat melkein kokonaan. Ja kun käyminen takkuili, se hyvin todennäköisesti aiheutti noita käymisaromeita, jotka ovat belgi-oluen kaltaisia. Kaverini kertoi, että belgi-hiivat ovat juuri sellaisia "hyvällä tapaa oikukkaita", että ne tavallaan käyvät oikealla tavalla huonosti ja synnyttävät noita aromeita.

Tein minä marraskuussa toisenkin oluen. Ruis-IPA, jossa oli tukeva mallas. Humalat Mosaic ja Cashmere. Tuo on ollut pulloissa vasta pari viikkoa, joten kovinkaan kypsynyt maku ei vielä ole. Siinä käyminen meni paremmin, vaikka ihan niin kuivaksi se ei käynyt kuin resepti antoi ymmärtää. Hiivaravinnetta oli tällä kertaa käytössä.

Seuraava olut vasta keväällä. Ehkä tuo ensimmäinen pitää kokeilla tehdä uusiksi. Nyt ravinteen kanssa.

 

[Sistis]

Seuraava olut vasta keväällä. Ehkä tuo ensimmäinen pitää kokeilla tehdä uusiksi. Nyt ravinteen kanssa.

Vappuna pannaan jalalla koreasti vanhan sanonnan mukaan. Minä kuitenkin käytin siinä keittokattilaa ja tein tänään tuon kolmannen oluen. Tämä oli tavallaan tuon ensimmäisen inkarnaatio, mutta ei kuitenkaan ihan. Mallaspohja oli käytännössä sama, mutta hieman vahvempi. Nyt periaatteessa hiivan käydessä kunnolla tuosta saattaisi tulla noin 6.6% American IPA. Humalointia oli myös muutettu. Nyt katkerona toimi Cascade ja aromihumalana oli Cascaden lisäksi Amarilloa ja Citraa. Reseptin mukaan IBU:ja pitäisi tulla jopa 62, mutta oma veikkaukseni on, että niitä tulee haihtumaan pullotuksen yms. yhteydessä, joten lopullinen jäänee matalammaksi. Hiivan vaihdoin Safale US-05:een, kun jotenkin tuntuu, että tuo sinänsä varmatoiminen Voss Kveik ei vain toiminut. Olisiko ollut "maanantai-kantaa"? Tuon huomasi siinä, että myös tuo viime syksyn jälkimmäinen, eli Ruis-IPA, kävi jokseenkin huonosti, ja jälkikäymisen poreetkin syntyivät epätasaisesti. Oma veikkaukseni on, että käymisastian loppupuolelta pullotettuihin pääsi enemmän sakkaa ja silloin oli riittävästi hiivaa jäljellä, että poreet syntyivät. Joissain "yksilöissä" poreet olivat hyvin vähäiset ja jälkikäymissokeri toi lievää makeutta.

Muuten tuo jälkimmäinen oli jo hyvä askel oikeaan suuntaan. Mallas oli hyvin tukeva, ja ehkä Cashmere ei ollut paras mahdollinen humala tuohon, mutta kun tuota nautti kunnon olutlasista, ja kysessä oli yksilö, jossa oli kuohua hyvin, niin tuo oli jopa ihan juomakelpoinen. Ja väristä tuli kaunis. Sekin on tärkeää.

Mitenkäs @444 tai muut kotipanijat? Joko on kevään panokausi aloitettu, vai jatkuiko se talven yli entiseen malliin?

 

[Krepo]

Tänään pullotin tuon valmis pakkaus vermutin. Pikkuhuikan otin ja oli hyvin lähellä, ettei tullut takaisin ylös. Aivan järkyttävän yrttinen ja alkoholin makuinen juoma näin suoraan käymistonkasta maistettuna. Toivottavasti kuukaudet tekevät hyvää kypsyessä, jotta tuon saa juotua. Humalat on tuon aineen kanssa taatut, sen voi jo tässä vaiheessa sanoa.

Lokakuussa kirjoitin näin. Pari pulloa nyt avattuna. Kaverien seurassa näitä tullut nautittua, ja hämmästyksekseni ihan juotavaa tästä kehkeytynyt ajan kuluessa. Tällä viikolla kaveri kävi jopa vartavasten hakemassa pullollisen vapun viettoon.

 

[444]

Mitenkäs @444 tai muut kotipanijat? Joko on kevään panokausi aloitettu, vai jatkuiko se talven yli entiseen malliin?

Aika pitkä tauko alkaa olla edellisestä satsista. Vaikuttaa tämä jatkuva Tampereen ja Lohjan välillä ravaaminen siihen, ettei oikein malta asettua aloilleen ja keskittyä mihinkään. Olen kuitenkin miettinyt, että jos tekisi tässä jonkin aivan överin trippelin tai vastaavan, kun esikoinen syntyy heinäkuussa. Voisi sitten sinä päivänä korkata hyvillä mielin yhden pullollisen. Kuitenkin samalla ajatuksella kuin aiemmatkin, eli mahdollisimman vaalea ja päälle vielä vähän enemmän savua kuin aiempiin. Ja aivan killerimäärä humalaa; katkeroksi joku helppo magnum ja mauksi sitten jotain villiä hedelmäistä. Tykkään siitä, ettei suunnittele liian tarkkaan muita kuin määriä, vaan antaa vain palaa. Kyllä se kaikki aina juotua tulee.

Olen kyllä vähän alkanut innostua ajatuksesta, että opettelisi kegityksen. Settejä saa käytettynä ihan järkihintaan, ja hanat voisi ranettaa johonkin vanhaan jääkaappiin kiinni. ”Tein itse ja sain juuri sellaista kuin sattui tulemaan” -meiningillä. Ei se ole niin vakavaa.

 

[Sistis]

Olen kyllä vähän alkanut innostua ajatuksesta, että opettelisi kegityksen. Settejä saa käytettynä ihan järkihintaan, ja hanat voisi ranettaa johonkin vanhaan jääkaappiin kiinni. ”Tein itse ja sain juuri sellaista kuin sattui tulemaan” -meiningillä. Ei se ole niin vakavaa.

Tuosta on moni sanonut, että sen jälkeen ei paluuta ole. Ja onhan tuo pullotaminen vaiheista tylsin. Onneksi oma laitteistoni on niin pieni, että kahdeksan litraa valmista tuotetta alkaa olla maksimi. Mutta silläkin pärjää jo pitkään tällä kulutuksella.

Oman kolmannen panoni tila viikon käymisen jälkeen: käynyt käytännössä loppuun, tai lähelle sitä. Viikon päästä katson vielä, että onko muutosta tullut. Maistoinkin tuota. Ja vaikka oli huoneenlämpöistä, ja vailla kuohua, ja muutenkin vielä keskenkypsynyttä, niin tässä kohtaa vaikutti hyvältä. Hiivan vaihto auttoi selkeästi. Jos ei mitään kontaminaatiota tule, niin kehitys on ottanut pitkiä askeleita oikeaan suuntaan.

Ihmettelen silti, että miksi noissa ensimmäisissä olo käymisen kanssa ongelmaa. Voss Kveikin pitäisi olla hyvin varma käymään ja siksi se on oikein suosittu kotipanimoissa. Taisi sattua itselleni nyt jotain maanantai-kantaa...

 

[444]

Tuosta on moni sanonut, että sen jälkeen ei paluuta ole. Ja onhan tuo pullotaminen vaiheista tylsin. Onneksi oma laitteistoni on niin pieni, että kahdeksan litraa valmista tuotetta alkaa olla maksimi. Mutta silläkin pärjää jo pitkään tällä kulutuksella.

Oman kolmannen panoni tila viikon käymisen jälkeen: käynyt käytännössä loppuun, tai lähelle sitä. Viikon päästä katson vielä, että onko muutosta tullut. Maistoinkin tuota. Ja vaikka oli huoneenlämpöistä, ja vailla kuohua, ja muutenkin vielä keskenkypsynyttä, niin tässä kohtaa vaikutti hyvältä. Hiivan vaihto auttoi selkeästi. Jos ei mitään kontaminaatiota tule, niin kehitys on ottanut pitkiä askeleita oikeaan suuntaan.

Ihmettelen silti, että miksi noissa ensimmäisissä olo käymisen kanssa ongelmaa. Voss Kveikin pitäisi olla hyvin varma käymään ja siksi se on oikein suosittu kotipanimoissa. Taisi sattua itselleni nyt jotain maanantai-kantaa...

Mulla tuo panomäärä yhdellä kertaa on n. 18 litraa pullotettavaa, joten silläkin tuo kegitys kiinnostaisi. Isoin haaste tuossa olisi se tavaran pitäminen kylmänä ja tuollainen jääkaappiviritys veisi tilaa juuri sen jääkaapin verran. Toki siihen kylkeen saisi ranetettua useammankin hanan, niin olisi myös holitonta juotavaa tarjolla ja kumppani voisi vähän enemmän innostua asiasta. Vaan enpä tiedä, olisi aika monta muutakin projektia tässä odottamassa aloittamista.