No, ei se nyt ihan niinkään ole, että itsensä säästäminen johtaisi yksiselitteisesti lähetyssaarnaaja-asentoon, ja ennen pitkää vihreämmän ruohon nuuhkimiseen. Seksissä on hauskaa se, että sitä voi opetella vaimon kanssa yhdessä. Miks helvetissä siihen tarvitaan lauma naisia?
En ole sitä mieltä, että seksiä ei pitäisi harrastaa ennen avioliittoa tai vain yhden ihmisen kanssa. Olen sitä mieltä, että joka kerta sen toivoisi tapahtuvan rakkaan ihmisen kanssa. En löydä juovuksissa tai selvin päin harrastetun irtoseksin funktiota. Itse asiassa, ajattelen, että liika itsensä jakeleminen ja "rakkaudentunteeton" seksi tuo myöhemmin vaikeuksia mukanaan. Parisuhteeseen se saattaa heijastua esimerkiksi mustasukkaisuutena tai muutoin vaikeina kriiseinä. Vai kuinka moni kertoilee illan hekumaksi aikaisemmista seksisuhteistaan? Parisuhdetta voisi koettaa vaaliakin, jo etukäteen. Ettei tarvitse jälki käteen ihmetellä toisen tai omaa mustasukkaisuutta tai epäluuloa.
Jos kuitenkin on mahdollista, että aikaisemmat siellätäällä köyrimiset eivät vaikuta vakituiseen parisuhteeseen, niin sehän on vain hyvä asia! Kannattaa kuitenkin olla itselleen rehellinen. Jos aikaisemmat köyrimiset eivät haittaa, miksi partnerin nykyiset seksisuhteet muihin haittaisivat? Jos välillä täytyy vain purkaa paineitaan, niin miksi ihmeessä olla mustasukkainen?? Sehän on vain luonnollista ja kuuluu elämään, että pannaan, kun siltä tuntuu. Mitä näitä miettimään?! Sitä vain kuitenkin kysyn, että mistä parisuhde sitten koostuu, jos ei luottamuksesta ja omistautumisesta? Yhteisistä laskupinoista ja lainoista? Tätä juuri tarkoitan; koska vakisuhteessa yhteiseloa rasittaa arjen harmaat ja tympeätkin asiat, olisi erittäin tärkeää, että kahden ihmisen välillä olisi jotain varjeltua (ei välttämättä koskemattomuutta), joka puhkeaa kukkaansa rakkaudesta (runollista, eikö totta!:)). Elämä on tylyä, se vaatii vastapainoksi kauneutta ja turvallisuudentunnetta.
