Käy kyllä helvetin paljon sääliksi tämän tilanteen keskellä nuoria ihmisiä. Siis ihmisiä, joiden henkiseen hyvinvointiin tämä paska vaikuttaa kaikista eniten. En ihmettele yhtään, että nuoria ei kiinnosta mitkään kokoontumisrajoitukset tai muutkaan koronatoimet maskeista puhumattakaan (ei kiinnosta enää vanhempiakaan).
Nyt jos itse olisin vaikkapa 18-vuotias niin tuntuisi varmasti ihan toivottomalta ja masentuisi täysin. Ei nimittäin ilmeisesti ole enää keinoa päästä normaaliin elämään kiinni. Rokotteetkaan ei sitä normaalia elämää takaisin tuonut. Monet hokevat vieläkin, että ”jos kaikki tajuaisivat ottaa sen rokotteen, niin päästäisiin kiinni taas elämään”. Uskotteko itsekään tuohon?
Näin juuri. Ja sehän on jo todettu, että näistä nuorista kaikkein eniten ovat kärsineet ihan tarkalleen 2003 ja 2004 syntyneet ikäluokat, koska heiltä on viety aivan kaikki. Siitä vanhemmilla (täysi-ikäisillä) on tässä korona-aikana kuitenkin ollut omia mahdollisuuksiaan esimerkiksi baarien jne. suhteen, ja sitten sitä nuoremmille peruskouluikäisille on taas sallittua omia vapauksiaan harrastusten sun muiden suhteen ja esimerkiksi lähiopetuksen jatkumisena. Mutta noina mainittuina vuosina syntyneet ovat juuri niitä, jotka ovat istuneet nyt likemmäs kaksi vuotta pimeässä huoneessa läppärin kanssa etäopetuksessa ilman mitään sosiaalisia kontakteja ulkomaailmaan. Ovat näkyneet siellä vihreänä pallona mukana paikallaolevina, vaikka todellisuudessa eivät ole olleet edes läsnä..
Ja kamalinta on ajatella, että juuri näiden ikäluokkien pitäisi aivan piakkoin lähteä opiskeluelämään, ja puolet ikäluokista tietysti vaikkapa inttiin. Eli kaikkien tulevien opiskelijaterveydenhuollon haasteiden lisäksi meillä tulee olemaan parin vuoden päästä paljon myös todella kipeitä varusmiehiä, hirveän surullista ajatella jo etukäteen..