4
444
”Elämme kovia aikoja, ystävä hyvä.” Tai no, ainakin hyvin mielenkiintoisia. Keskustelu käy kiivaana ja taistelupareja löytyy joka puolelta. Kuitenkin vaikuttaisi, että taustalla on niinkin yksinkertainen syy kuin ymmärtämättömyys toisen kannasta. Johtuu se sitten siitä, että sitä ei haluta kuulla tai siitä että sitä ei osata pukea ymmärrettävään muotoon. Ja sitten on ne täysin absurdit kannat, joita on vaikea ymmärtää, kun ne eivät lipaise edes läheltä realismia.
Ymmärrän, että korona on yhä tänäkin päivänä maailmanlaajuinen pandemia ja porukkaa kuolee etenkin köyhemmissä maissa tähän valtavia määriä. Mistä seuraakin ikävä kysymys: mitä sitten? Ei meitä (yleistämistä, ei suinkaan kosketa kaikkia) ole tähänkään mennessä kiinnostanut suuressa määrin Afrikassa jylläävät epidemiat muutamaa uutisotsikkoa pidemmälle. Miksi siis jeesustellaan juuri koronan takia? Jossain Senegalissa, Nigeriassa tai Botswanassa ei tulla koskaan pääsemään samanlaisiin rokotemääriin (väestöön suhteutettuna) kuin länsimaissa, ellei niitä piikkejä laivata sinne miljardeja ja taas miljardeja. Ja kun näin ei olla tekemässä, niin huolemme heidän terveydestään on lähinnä tekopyhää ja selittelyä.
Tähän maailmanlaajuiseen pandemiaan on kuitenkin olemassa hoitokeino, joka tunnetaan nimellä rokotteet. Jo nyt voidaan huomata, että vaikka vallalla jylläävä variantti tarttuu aiempia herkemmin ihmisten välillä, niin sairaaloissa hoidettavien määrät ovat hyvinkin matalat. Ja ymmärtääkseni hoidettavista valtaosa on rokottamattomia; joko omasta valinnastaan tai siksi, että eivät ole vielä saaneet siihen edes mahdollisuutta. Täysin rokotettujen määrä koronan vuoksi sairaaloissa on käsittääkseni hyvin pieni ja ko. virukseen kuolleiden täysin rokotettujen määrä sitäkin pienempi. Ei pitäisi olla vaikea nähdä, mitä rokottamattomien olisi syytä tässä vaiheessa tehdä, mikäli mahdollisuus todella on tarjolla.
Mikä jengiä sitten tällä hetkellä riepoo? Se että hallitukselta ja terveysviranomaisilta ei saada selkeää viestiä siitä, mikä strategia tällä hetkellä on. Kukaan ei tunnu tietävän, mikä se todellinen exit-strategia on. Onko sellaista? Ketä halutaan suojella? Alkuun rajoitustoimet tuntuivat järkeviltä, sillä viruksen käyttäytymisestä oli niukalti tietoa, mutta sen tiedettiin olevan etenkin riskiryhmille hyvin vaarallinen. Hienoa, suojellaan siis riskiryhmiä. Nyt taudin etenemistä on seurattu maailmanlaajuisesti reilut puolitoista vuotta ja sille on olemassa ennaltaehkäisevä rokote. Suomessa lähes kaikki sellaiset riskiryhmäläiset on rokotettu kahteen kertaan, keille tämä rokote ylipäänsä voidaan antaa. Ketä siis suojellaan? Sairaanhoitokapasiteetista on puhuttu paljon, mutta viruksen kourissa on 5,5 miljoonan väestöstä sairaaloissa n. 100 ihmistä. Onko terveydenhuolto siis vaarassa? Ymmärrän, että jokainen koronapotilas teholla vie sen paikan, joka voisi jonkun katastrofin iskiessä olla tarpeen jollekin toiselle. Samalla tavalla käy jokaisen muunkin taudin kohdalla, jos tehohoitoon joudutaan turvautumaan. Tai edes ”vain” sairaalahoitoon. Onko siis niin, että sairaanhoitokapasiteetti on luokkaa ”kehitysmaa”, kun tällaisessa tilanteessa ollaan sillä kuuluisalla veitsen terällä? Lääkärikommentaattoreiden mielestä kyllä, mutta se ei anna objektiivista kuvaa. Ja toisaalta hallitushan ei ole missään vaiheessa linjannut, että juuri tästä olisi kyse. Eli keitä tai mitä tässä yritetään suojella?
Mikä siis mättää? Päivästä toiseen kauhistellaan tartuntojen määrää, mutta unohdetaan mainita, että siinä missä tartuntojen määrät ovat jopa kymmenkertaistuneet parissa kuukaudessa, niin sairaaloissa on ehkä kaksinkertainen määrä ihmisiä koronan vuoksi. Mutta koska ilmaantuvuusluku ja tartuntojen määrät, niin määrätään lisää rajoituksia. Ja siltikään missään ei anneta selkeitä suuntaviivoja, että milloin niitä rajoituksia voitaisiin alkaa poistaa. Tai heitetään ilmoille lukema ”80 % rokotuskattavuus lokakuun alkuun mennessä”, jonka tiedetään jo tässä vaiheessa olevan täysin utopistinen tavoite. Operaatio Loppukiri lanseerattiin helmikuussa. Puoli vuotta sitten. Sillä valettiin kansaan uskoa, toivoa ja rakkautta. Siitä puhuminen lopetettiin suunnilleen seuraavana päivänä. Silloinkaan ei annettu konkretiaa, vaan ainoastaan maalailtiin kuvia. Samaa mitä tehdään nyt. Puhutaan rokotepasseista, puhutaan lokakuun alusta, ja sitten rajoitetaan lisää, vaan ei edelleenkään kerrota, miksi rajoitetaan. Puhutaan maskeista, turvaväleistä, käsideseistä, yleisörajoituksista. Mutta kukaan ei kerro, miksi. Tiedetään, että tautia ei saada tukahdutettua. On ennustettu, että tauti tulee jossain muodossa jäämään ”iloksemme” pysyvästi. Mutta silti halutaan rajoittaa, koska päiväkohtaiset tartuntaluvut ovat kovat. Kuinka pitkään nämä rajoitukset kestävät? Jossain sanotaan, että seuraavan kuukauden ajan. Fine. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Mitkä ovat ne kriteerit, joita tarkastellaan kuukauden päästä? Kyllähän ne pitää tiedossa olla viranomaisilla ja hallituksella, jotka näitä linjoja vetelevät. Jos ovat, niin miksi niitä ei voi kertoa muillekin? Jos ihmisiä ihan todella halutaan patistaa rokotettaviksi, niin miten olisi sen kepin sijasta vaikka sellainen porkkana? Annettaisiin selkeitä tavoitteita, konkreettisia raja-arvoja, joihin päästyämme rajoituksia voitaisiin poistaa. Annettaisiin ihmisille sellainen signaali, joka kannustaisi kantamaan se oma korsi yhteiseen kekoon.
Ja sitten pitäisi ihan korkealta taholta tulla myös se signaali sille, että tietty määrä koronakuolemia tulee jatkossakin olemaan hyväksyttävää. Sitähän se on muidenkin tautien, alkoholismin ja vaikka liikalihavuudenkin kohdalla. Kaikkia ei voida pelastaa, mikäli he eivät halua pelastua. Meillä tulee aina olemaan ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua rokotetta. Heidät tulee hoitaa siinä missä muutkin, mutta heidän vuokseen muiden vapautta ja elinkeinon harjoittamista ei tule enää rajoittaa. Nykyisenkaltaisella rempomisella ja sinne tänne sohlaamisella saadaan vain ihmiset hermostumaan ja vauhkoamaan. Selkeitä linjoja, selkeitä lukuja, selkeitä päivämääriä. Ja mielellään se selkeä strategia, jolla on realistinen tavoite. Ei selittelyä, ei ympäripyöreyksiä, ei latteuksia. Eikä vittu todellakaan mitään veitsen teriä.
Ymmärrän, että korona on yhä tänäkin päivänä maailmanlaajuinen pandemia ja porukkaa kuolee etenkin köyhemmissä maissa tähän valtavia määriä. Mistä seuraakin ikävä kysymys: mitä sitten? Ei meitä (yleistämistä, ei suinkaan kosketa kaikkia) ole tähänkään mennessä kiinnostanut suuressa määrin Afrikassa jylläävät epidemiat muutamaa uutisotsikkoa pidemmälle. Miksi siis jeesustellaan juuri koronan takia? Jossain Senegalissa, Nigeriassa tai Botswanassa ei tulla koskaan pääsemään samanlaisiin rokotemääriin (väestöön suhteutettuna) kuin länsimaissa, ellei niitä piikkejä laivata sinne miljardeja ja taas miljardeja. Ja kun näin ei olla tekemässä, niin huolemme heidän terveydestään on lähinnä tekopyhää ja selittelyä.
Tähän maailmanlaajuiseen pandemiaan on kuitenkin olemassa hoitokeino, joka tunnetaan nimellä rokotteet. Jo nyt voidaan huomata, että vaikka vallalla jylläävä variantti tarttuu aiempia herkemmin ihmisten välillä, niin sairaaloissa hoidettavien määrät ovat hyvinkin matalat. Ja ymmärtääkseni hoidettavista valtaosa on rokottamattomia; joko omasta valinnastaan tai siksi, että eivät ole vielä saaneet siihen edes mahdollisuutta. Täysin rokotettujen määrä koronan vuoksi sairaaloissa on käsittääkseni hyvin pieni ja ko. virukseen kuolleiden täysin rokotettujen määrä sitäkin pienempi. Ei pitäisi olla vaikea nähdä, mitä rokottamattomien olisi syytä tässä vaiheessa tehdä, mikäli mahdollisuus todella on tarjolla.
Mikä jengiä sitten tällä hetkellä riepoo? Se että hallitukselta ja terveysviranomaisilta ei saada selkeää viestiä siitä, mikä strategia tällä hetkellä on. Kukaan ei tunnu tietävän, mikä se todellinen exit-strategia on. Onko sellaista? Ketä halutaan suojella? Alkuun rajoitustoimet tuntuivat järkeviltä, sillä viruksen käyttäytymisestä oli niukalti tietoa, mutta sen tiedettiin olevan etenkin riskiryhmille hyvin vaarallinen. Hienoa, suojellaan siis riskiryhmiä. Nyt taudin etenemistä on seurattu maailmanlaajuisesti reilut puolitoista vuotta ja sille on olemassa ennaltaehkäisevä rokote. Suomessa lähes kaikki sellaiset riskiryhmäläiset on rokotettu kahteen kertaan, keille tämä rokote ylipäänsä voidaan antaa. Ketä siis suojellaan? Sairaanhoitokapasiteetista on puhuttu paljon, mutta viruksen kourissa on 5,5 miljoonan väestöstä sairaaloissa n. 100 ihmistä. Onko terveydenhuolto siis vaarassa? Ymmärrän, että jokainen koronapotilas teholla vie sen paikan, joka voisi jonkun katastrofin iskiessä olla tarpeen jollekin toiselle. Samalla tavalla käy jokaisen muunkin taudin kohdalla, jos tehohoitoon joudutaan turvautumaan. Tai edes ”vain” sairaalahoitoon. Onko siis niin, että sairaanhoitokapasiteetti on luokkaa ”kehitysmaa”, kun tällaisessa tilanteessa ollaan sillä kuuluisalla veitsen terällä? Lääkärikommentaattoreiden mielestä kyllä, mutta se ei anna objektiivista kuvaa. Ja toisaalta hallitushan ei ole missään vaiheessa linjannut, että juuri tästä olisi kyse. Eli keitä tai mitä tässä yritetään suojella?
Mikä siis mättää? Päivästä toiseen kauhistellaan tartuntojen määrää, mutta unohdetaan mainita, että siinä missä tartuntojen määrät ovat jopa kymmenkertaistuneet parissa kuukaudessa, niin sairaaloissa on ehkä kaksinkertainen määrä ihmisiä koronan vuoksi. Mutta koska ilmaantuvuusluku ja tartuntojen määrät, niin määrätään lisää rajoituksia. Ja siltikään missään ei anneta selkeitä suuntaviivoja, että milloin niitä rajoituksia voitaisiin alkaa poistaa. Tai heitetään ilmoille lukema ”80 % rokotuskattavuus lokakuun alkuun mennessä”, jonka tiedetään jo tässä vaiheessa olevan täysin utopistinen tavoite. Operaatio Loppukiri lanseerattiin helmikuussa. Puoli vuotta sitten. Sillä valettiin kansaan uskoa, toivoa ja rakkautta. Siitä puhuminen lopetettiin suunnilleen seuraavana päivänä. Silloinkaan ei annettu konkretiaa, vaan ainoastaan maalailtiin kuvia. Samaa mitä tehdään nyt. Puhutaan rokotepasseista, puhutaan lokakuun alusta, ja sitten rajoitetaan lisää, vaan ei edelleenkään kerrota, miksi rajoitetaan. Puhutaan maskeista, turvaväleistä, käsideseistä, yleisörajoituksista. Mutta kukaan ei kerro, miksi. Tiedetään, että tautia ei saada tukahdutettua. On ennustettu, että tauti tulee jossain muodossa jäämään ”iloksemme” pysyvästi. Mutta silti halutaan rajoittaa, koska päiväkohtaiset tartuntaluvut ovat kovat. Kuinka pitkään nämä rajoitukset kestävät? Jossain sanotaan, että seuraavan kuukauden ajan. Fine. Mitä tapahtuu sen jälkeen? Mitkä ovat ne kriteerit, joita tarkastellaan kuukauden päästä? Kyllähän ne pitää tiedossa olla viranomaisilla ja hallituksella, jotka näitä linjoja vetelevät. Jos ovat, niin miksi niitä ei voi kertoa muillekin? Jos ihmisiä ihan todella halutaan patistaa rokotettaviksi, niin miten olisi sen kepin sijasta vaikka sellainen porkkana? Annettaisiin selkeitä tavoitteita, konkreettisia raja-arvoja, joihin päästyämme rajoituksia voitaisiin poistaa. Annettaisiin ihmisille sellainen signaali, joka kannustaisi kantamaan se oma korsi yhteiseen kekoon.
Ja sitten pitäisi ihan korkealta taholta tulla myös se signaali sille, että tietty määrä koronakuolemia tulee jatkossakin olemaan hyväksyttävää. Sitähän se on muidenkin tautien, alkoholismin ja vaikka liikalihavuudenkin kohdalla. Kaikkia ei voida pelastaa, mikäli he eivät halua pelastua. Meillä tulee aina olemaan ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta halua rokotetta. Heidät tulee hoitaa siinä missä muutkin, mutta heidän vuokseen muiden vapautta ja elinkeinon harjoittamista ei tule enää rajoittaa. Nykyisenkaltaisella rempomisella ja sinne tänne sohlaamisella saadaan vain ihmiset hermostumaan ja vauhkoamaan. Selkeitä linjoja, selkeitä lukuja, selkeitä päivämääriä. Ja mielellään se selkeä strategia, jolla on realistinen tavoite. Ei selittelyä, ei ympäripyöreyksiä, ei latteuksia. Eikä vittu todellakaan mitään veitsen teriä.
/img-s3.ilcdn.fi/6568caf5d4df4066280c5d941d63cbe6e73337bc073c3107ccb09113fb4fcc92.jpg)
