Itse kuulun/kuuluin tähän hieman vakavemman pään porukkaan ja viimeviikolla kirjoittelinkin omaa tarinaa tähän ketjuun:
Pyydänkin siis toistamiseen, että te joille tämä asia on vielä uusi ja tuntematon, niin ette nyt rakentaisi sitä omaa mielipidettä iltalehden klikkiotsikoiden ja oman mutuilun mukaan, vaan lähestytte asiaa hieman vakavemmalla ja tieteellisemmällä otteella ja siten ette ainakaan itse syyllistyisi disinformaation levittämiseen ja tahtomatta tai tahtomalla longcovidista kärsivien pilkkaamiseen.
Tsemppiä ja toipumista!
Itselläni ei ole ainakaan tarvetta syyllistää tai vähätellä ketään postviraalisyndroomasta kärsivää.
Yleisessä keskustelussa kuitenkin itselle on jäänyt viime viikoilta tunne, että kyse ei ollut huolesta long covidista kärsivistä. Ei ole esimerkiksi vaadittu panostuksia näiden ihmisten löytämiseen, heidän hoitamiseensa ja toipumisen tukemiseen. Sen sijaan nk. tukahduttajat ovat vain ottaneet teidät uusimmaksi keppihevosekseen. Kun uusia rajoituksia ja nollatoleranssia ei ole saatu enää, kun nyt esim. terveydenhuollon kantokykyyn pohjautuvat perusteet ovat kadonneet, yritetään "mutta kun!!!" vedota yhtäkkiä tuleviin satoihintuhansiin työkyvyttömiin.
Long covid on todellinen syndrooma. Siitä ei ole kysymystäkään. Ei ole kuitenkaan mitään yhtä ja yksittäistä long covidia.
- Tehohoidossa olleet ihmiset yms. He ovat kärsineet merkittävän monielinvaurion, niin itse viruksen kuin/tai immuunireaktion seurauksena. Siitä toipuminen kestää todella pitkään. Vanhuksilla ja riskiryhmillä myös jo pelkkä sairaalahoitoa vaativa koronavirustauti johtaa siihen, että heidän kuolleisuutensa on aivan valtavasti koholla seuraavien kuukausien ajan. On siis paljon ihmisiä, jotka menehtyvät "long covidiin".
- Ihmiset joilla tauti on vaikuttanut merkittävästi johonkin elintoimintoon, vaikka se ei itsessään ollut hengenvaarallinen. Haju- ja makuaistin menettäneet tästä tietysti selvin esimerkki. Aistin toimintaa voidaan joutua "rakentamaan" uusiksi ja siihen on jo löydetty terapiahoitoja.
- Pienempi joukko ihmisiä, joilla on sinun kaltainen "vaeltava" ja hieman epämääräinen syndrooma. Nämä ihmiset ovat lähtökohtaisesti hakeutuneet terveydenhuollon pariin saadakseen apua. Kaikille ei ole löytynyt sitä apua, osalle on. On kiistatonta, että he kärsivät syndroomasta ja se rajoittaa heidän elämäänsä.
- Merkittävästi suurempi joukko ihmisiä, jotka eivät ole hakeneet apua, mutta vastaavat esimerkiksi nettikyselyyn että joo, väsyttää. Tähän joukkoon kuuluu myös paljon ihmisiä, jotka ovat koronan sairastamisensa jälkeen voineet kärsiä yhdestä jos toisestakin muusta vaivasta, mutta kaikki on mennyt long covidin piikkiin - ihmiset kun tapaavat sairastaa ja rankka virustauti madaltaa kynnystä sairastua johonkin muuhun.
Lisäksi myös ne, joilla tavalla tai toisella psykologinen selitys oireille tai niiden tuntemukselle on selvin. Ei ole sattumaa, että long covidia on eniten niissä maissa, missä long covidista puhutaan ja kirjoitetaan eniten... Eivät nämäkään mitään Münchhauseneita ole, mutta kun on 1½ vuotta eletty stressaantuneessa, pelon täyteisessä tilassa, niin jokainen aamuinen niskakipu tuo reaktion "no nyt se long covid tuli!".
Ei ole kenenkään kannalta hyödyllistä, että kaikki nämä vain niputetaan yhteen. Jos joku, ihan tosissaan, puhuu, että puolet koronan sairastaneista kärsii long covidista, menee siinä kaikki uskottavuus kertaheitolla. Jokainen ryhmä tarvitsee omanlaistaan tukea.
Toivottavasti sitä löytyy myös sinulle!