No, Ruotsin malli on kyllä kiiinnostava - ja varmaan ainoana pienenä demokratiana maailmassa heillä riittää itseluottamusta kylmästi poiketa joukosta. Mutta siis lähes universaali ratkaisu länsimaailmassa on ollut se, mitä mekin olemme noudattaneet. Vaikka se osoittautuisi vääräksi niin en välttämättä sittenkään tuomitsisi täällä tehtyjä ratkaisuja, jotka siis pohjautuvat omien asiantuntijaelintemme suosituksiin. Sitä paitsi on huomattava, että joissakin yksityiskohdissa olemme toimineet lievemmin kuin monet muut maat, esim. pitäneet päiväkodit ja 1-3 sekä erityisluokat avoimina niitä tarvitseville. Ja toistaiseksi tuo Ruotsin tilanne lähinnä hirvittää - tämä vertailu on järkevää tehdä suurin piirtein kuukauden välein, että miltä juuri nyt näyttää.
Minulla ei ole mitään tarvetta tuomita tähän asti tehtyjä ratkaisuja. Minä itse kannatin maaliskuun puolessa välissä tehtyjä toimia, joten minulla ei ole varaakaan olla jälkiviisas. Kuitenkin ne olivat tilapäistoimia, jolla ostettiin aikaa suunnitteluun, varautumiseen ja analyyseihin. Nyt ne pitää olla jo tehty eikä saa jäädä vain passiivisena tuleen makaamaan. Meillä on erinomaista ja tarkkaa tilastotietoa demografisesti varsin vertailukelpaisesta naapurimaastamme Ruotsista:
experience.arcgis.com
Minä olen tuota sivua seurannut joka aamu. Tuntuu että aika harvat ymmärtävät miten ennustettava tauti on. Soininvaarahan tuosta sanoi, että jos näkisi tuollaisen otannan harjoitustyössä, niin pitäisi sitä manipuloituina, siilä mikään otanta ei voi olla niin ennustettava.
Ja muutenkaan täydellisyyttä ei ole olemassa. Ruotsi mokasi rankasti vanhusten suojelun. Vanhainkodit suljettiin vasta pitkälle huhtikuun puolella, mikäli oli järkyttävä moka, joten ei sielläkään täydellisesti ole vedetty.
Mielestäni kaikki 1-3 luokkalaiset pitäisi laittaa kouluun.
Sinun yltiöutilitaristinen suhtautuminen tähän asiaan on kyllä vähän hyytävä - on maailmassa muitakin arvoja kuin raha.
Jos tämä olisi 2007 finanssikriisi, niin ei minulla olisi mitään ongelmaa tämän kanssa. Jos rahasta puhuminen tuntuu jotenkin pahalta, niin puhutaan sitten työttömistä ja siitä seuraavasta inhimillisestä kärsimyksestä, sekä henkilökohtaisesta että terveydenhuoltoon, sosiaalihuoltoon ja muuhun pitkäaikaisesti heijastuvana vaikutuksesta. 2007 työttömyys ei reagoinut paljonkaan ja siihen oli helppo suhtautua, että se oli vain rahaa. Uutta 90-luvun helvettiä minä en vapaaehtoisesti halua. Minä en näe että minun suhtautumiseni olisi kylmä tai hyytävä, vaan näen että muut eivät ymmärrä mitä tästä seuraa. Onko tuo 90-luku sitten jo niin monilta unohtunut, ettei ymmärretä ettei ongelma ollut "vain raha".
www.is.fi
