No, ihan noin yleisenä huomiona niin suomalaisten historian aikana kohtaamista suurista kriiseistä tämä on siitä äärilievästä päästä. Ihmisiä tulee kuolemaan ja varmaan aika pahakin lama tulossa, mutta mieluummin sitä esim. kyhjöttää olohuoneessa kuin Kannaksella juoksuhaudassa jne. Välillä tämä vatvominen somessa menee ylikierroksille. En siis tarkoita tätä ketjua tai JA:ta vaan ihan yleensä (joskin loputon ja pelkkä nillittäminen viranomaisten toimista kyllästyttää täälläkin).
Todennäköisesti olet oikeassa, mutta itse en vielä tässä vaiheessa ryhtyisi spekuloimaan sillä, kuinka lievä tai ankara tästä kriisistä lopulta tulee, yksistään jo siksi, että itse virukseen liittyy tuntemattomia tekijöitä, ja toiseksi, siksi, että tähän mennessä (ainakin Suomessa) moni ennalta lausuttu arvio on osoittautunut vääräksi tai liian maltilliseksi.
Virus ei myöskään valikoi kohdettaan, se olohuoneessa kyhjöttäminen voi vaihtua taisteluun elämästä ja kuolemasta - ei Kannaksella - vaan lähimmässä tehohoitoyksikössä, jolloin yksilötasolla asetelma muuttuu vallan toiseksi, kyse ei olekaan enää henkilökohtaisesti "äärilievästä" kriisistä, vaan taistelusta elämästä ja kuolemasta. Yhteiskunnallisesti toki edelleen puhutaan "äärilievästä kriisistä", mutta mikäli näitä yksilöiden, henkilökohtaisia taisteluita "elämästä ja kuolemasta", tulee riittävän paljon, alkaa tämä "äärilievä" kriisi muuttua ihan joksikin muuksi. En kuitenkaan ryhdy lyömään vetoa, arvon kanssakirjoittajan kanssa, siitä, mihin suuntaan tässä mennään.
Toisaalta tarpeeksi paha lama, 30-luvun tyyliin, voi tuoda muassaan tekijöitä ja muuttujia, joiden seurauksista, ainakin osa, kansasta "pääsee" nauttimaan vuosikymmenten ajan, jopa lapsensa saavat niistä osansa.
Mutta, enpä nyt - nenä vuotaen - jaksa tämän enempää pohdiskella tulevalla. Kyllä me kestämme!
P.S. Ehkäpä nyt käy siten, että, arvon kanssakirjoittaja, on
toista kertaa eläessään väärässä...