Tässä uudessa kriisivaiheessa on mielenkiintoisia yhtymäkohtia sellaiseen ikuisuuskeskusteluun, johon jokainen joskus pedagogiikkaa tai kasvatustiedettä lukenut on törmännyt: onko koulun tehtävä kasvattaa vai opettaa? Tästä löytyy jokin ikiaikainen viisaus, että kotona kasvatetaan ja koulussa opitaan. En problematisoi tätä sen enempää, mutta siinäkin on useampi kokki samassa sopassa, nimittäin nuo molemmat tuppaavat arkitodellisuudessa kuitenkin limittymään.
Se, miten tämä ikuisuuskeskustelu liittyy koronaan on se, että kriisi on paljastanut poikkeuksellisen selvästi varsinkin nyt 2021 lopusta alkaen järjestelmän heikkouksia. Kysymys on lopulta kaikissa ikuisuuskysymyksistä eniten rahasta, vastuusta ja vallasta. Koronakriisissä on kolme eri hallinnon tasoa, joka näkyy nyt aika hälyttävällä tavalla jokaisen meistä arjessa:
1) STM ohjailee itsenäisiä toimijoita (=strategian toteuttaminen) ja käsittääkseni STM:n osuus olisi omalta osaltaan varmistaa se, että ohjaus täyttää lain vaatimukset.
2) Aluehallintoviranomaiset panevat täytäntöön STM:n ohjausta, mutta ovat samalla itsenäisiä toimijoita, joilla ei ole edellytyksiä itsenäisesti arvioida tarpeellisia toimia.
3) Alueiden "nyrkit" muodostuvat SOTE-asiantuntijoista, joilla pääsääntöisesti prioriteetti tulee terveydenhuollon resursseista ja tarpeista.
Koko prosessissa eniten ongelmallista on se, että päätöksiä tehdään ylhäältä alas, mutta toisaalta alueiden ja sairaanhoitopiirien itsenäisyydestä on tullut täysin vitsi. Terveysalan asiantuntijat eivät voi missään nimessä suositella mitään muuta kuin rajoituksia, koska heidän omat resurssinsa ovat kyseessä. Kun sitä resurssia ei ole niin miten he voisivatkaan katsoa asiaa mistään muusta näkökulmasta? Aluehallintoviranomaiset puolestaan käytännössä sitten nuijivat sellaisia päätöksiä läpi, jotka täyttävät sairaanhoitopiirien terveysnäkökulmavaikutukset, mutteivat lain kirjainta.
Tavallisen kuluttajan eli kansalaisen oikeussuoja on tässä kaikista eniten kärsinyt, koska millään näistä toimijoista ei tunnu olevan ainakaan itsenäistä harkintakykyä "välttämättömyydestä" tai "laillisuudesta". Tietopohja on murentunut niin pahasti, että koronakriisin lisäksi Suomea alkaa erittäin voimakkaasti piinata nyt myös hallinnollinen kaaos. En tiedä, miten asia pitäisi ratkaista, mutta ainakin nykyinen malli pitäisi nopeasti uudistaa.