Jonkinlaista optimismia on ilmassa. Yle onnistui (liekö syy vai seuraus) Sannikan johdolla vetämään ihan hyvän A-Studion tähän paikkaan.
Katsomissuositukseni on voimallinen. Tässä siis käsiteltiin ensin koronaa (jo täälläkin mainitusti) tämän koronapassin mahdottomuuden näkökulmasta oikeudellisesti. Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori ei oikeastaan säästellyt sanojaan vaan totesi melko suoraan, että tällä hetkellä Suomen koronatoimilta puuttuu monella tavalla pohja ja oikeutus.
Tätä seurasi mielestäni vielä parempi keskustelu siitä, kuinka olemme siirtyneet pikkuhiljaa kriisiviestinnästä kohti riskiviestintää. Jos näitä nyt summaisi silleen lyhyesti niin kriisiviestinnässä tavoitteena on saada yksiselitteinen, helppo & yksinkertainen viesti ulos ja yleensä ihmiset reagoivat siihen tottelemalla viestiä. Kriisiviestintä Suomessa onnistui pandemian alussa suhteellisen hyvin. Kun kriisi on nyt pitkittynyt niin koronaviruksesta keskustelu on tullut moniäänisemmäksi ja enemmän riskipainotteiseksi, joka myös asettaa ihmiset eri tavalla miettimään asiaa. Riskiviestintään liittyy siis voimakkaammin moninaisuus ja henkilökohtainen komponentti, joka sitten mukauttaa ihmisten käsityksiä.
Tampereen yliopiston tutkija nosti esille, että Suomessa on tässä kriisin kuluessa pikkuisen luisuttu enemmän siihen ylhäältä ohjattuun hallinnolliseen keskusteluun. Matkalla on unohtunut melkein kokonaan, ettei ihmisiä ruohonjuuritasolla ole oikeastaan edes yritetty ottaa mukaan keskusteluun tai kuunnella saati ymmärtää heidän näkemyksiään. Aluehallintovirasto on ainakin sellainen suhteellisen kasvoton ja epäinhimillinen toimija monelle, koska se on juurikin hallintoa, jossa vähät välitetään siitä kuinka paljon sattuu ja kehen osuu. Ihmisten kyllästyminen näkyy nyt kaikilla tasoilla ja tämä puolestaan tuo (huom. oma huomio) kriisille enemmän poliittisen luonteen, koska politiikan tehtävä olisi lopulta päättää siitä kaikesta, mitä asiantuntijat sanovat.
Näen isossa kuvassa, että tämän keskustelun näin voimakas käynnistyminen Suomessa kuitenkin palvelee lopulta eniten kansan intressejä. Nykytilanteessa ei enää oikeastaan ole oman näkemykseni mukaan enää muita vaihtoehtoja kuin sopeutua maailmaan koronaviruksen kanssa. Kaikenlaiset rajoitukset, jotka entisestään vaikeuttavat sopeutumista, ainoastaan tekevät ongelmasta syvemmän ja moniosaisemman. Tämän keskustelun herääminen todennäköisesti vaikuttaa ainakin niin, että rajoituksien perustelut murenevat ilman sen kummempia protesteja itsestäänkin. Julkisoikeuden asiantuntija kun sanoo, että on huolissaan Suomen viranomaistyön laillisuudesta niin aletaan olla jo aika lähellä loppua. Lopulla en viittaa pandemian loppuun vaan siihen, että viimeinenkin ottaa sen lusikan kauniisti käteen ja alkaa nyt kriisiytymisen sijaan sopeutua tähän yhteisölliseen eloon koronaviruksen kanssa. Rajoituksilla saadaan aikaan ainoastaan voimakkaampia haittoja ja entistä suurempaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta.
Vaadin rajoituksien välitöntä ja täysmääräistä purkua.