Rajoitukset ovat äärimmäisen ikäviä ja ainoastaan pitkittävät pandemiaa. Tämä on selvä. Kuitenkin myös sairaanhoidon kapasiteetin kestävyyttä on suojeltava. Sekin on selvää. Sen verran kapitalisti kuitenkin olen, että kaikki kivet tulisi kääntää terveyspoliittisten linjausten lisäksi sen puolesta, että taloudellinen toimeliaisuus ei pandemian aikana vaarannu.
MUTTA
Se mikä minua tässä muuten varsin asiallisessa koronakeskustelussa vaivaa on se, että jotenkin kovin monet yhteiskuntavastuunsa kantavistakin vaikuttavat kokevansa itsensä jotenkin immuuniksi ja kuolemattomaksi tämän viruksen edessä - rokotettu tai ei. Tässä on kuitenkin matkanvarrella korostettu ihan esimerkkienkin kera, että sairaalaan ja jopa tehohoitoon on joutunut hyväkuntoisiakin perusterveitä ihmisiä. Kova kunto tai pieni rasvaprosentti ei tuo mitään immuniteettia vakavaa sairustumista vastaan. Kuitenkin tuntuu, että moni kokee asian niin, että on jotenkin turvassa jos terveys on hyvä ja elämäntavat kunnossa. Maallikkona olen ymmärtänyt asian niin, että toistaiseksi tutkijat eivät tiedä syytä vakavan sairastumisen mekanismissa. Todennäköisesti selittävä katalyytti löytyy lopulta jostakin genettisestä tekijästä.
On toki arvostettavaa, että täälläkin mainittu yhteiskuntavastuu on kannustin rokotesarjan ottamiselle, mutta kyllä se ihan oman terveydenkin kannalta olisi suotavaa ottaa, kun kukaan ei voi tietää ennalta miten kovaa se virus omalla kohdalla elimistössä jyllää. Oikeastaan tässä on Deltan kanssa otettu tässä maassa suhteellisen rennosti, vaikka kahden rokotteen suoja Deltaa vastaan selvästikin vuotaa, vaikka suoja vakavalta tautimuodolta on edelleen hyvä. Itse näin tämän konkreettisesti oman isäni tapauksessa. Makailee nyt melkoisen voimattomana kotonaan karanteenissa Deltan kourissa, vaikka kaksi rokotetta on alla. Jaksaa hädin tuskin puhua.
Mikään flunssa tämä ei todellakaan ole.