No jopas, itse Lasse Lehtonen toteaa, että tässä on menty viisi viikkoa tasaisissa tunnelmissa. Tämä seesteisyys on yllätys, koska paskan olisi pitänyt osua tuulettimeen keskimäärin kerran viikossa viimeiset kolme kuukautta. Kuhmo, Jyväskylä, HUS-alueen tuhannet altistumiset ja muut sotatilaan rinnastettavat tilanteet ovat tuoneet koko ajan tummia pilviä ensi viikolle.
Muistan alkukesän puheet "uudesta normaalista", joita Hallitus ja muut viranomaiset käyttivät jatkuvasti.
"Tauti ei tule häviämään, vaan sen kanssa on opittava elämään"
Nyt sitä uuden normaalin elämää on harjoiteltu puoli vuotta ja maailman mittakaavassa erinomaisin tuloksin.
Tällä hetkellä uuden normaalin symboli on se käsidesipullo kaupan eteisessä.
Turnausväsymyksestä kärsiviä ihmisiä näkee jatkuvasti ravintoloissa ja muissa koronalingoissa. Sama on jatkunut koko kesän ja lukuunottamatta muutamia yksittäisiä tapauksia, tilanne on pysynyt hanskassa.
Jo varhaisessa vaiheessa puhuttiin, että yksittäisiä ryppäitä todetaan siellä täällä vielä pitkään, vaikka varsinainen epidemia laantuisi. Nyt on juuri niin tapahtunut, mutta silti ollaan ikään kuin epäonnistuttu, vaikka jatkotartuntojen jatkotartunnat on varsin hyvin estetty.
Todella erikoista, että tämä korona menee edelleen kaiken muun edelle. Yhtäkään toimittajaa ei kiinnosta selvittää mahdollisten tiukkojen rajoitusten vaikutuksia eri aloille. Sen sijaan on niin hienoa vaatia jossain kolumnissa koko maahan tiukkoja kokoontumisrajoituksia tässäkin tilanteessa. Olin varma, että jossain vaiheessa tärkeimmäksi teemaksi mediassa olisi noussut Suomen tulevaisuus, mutta vielä ollaan kaukana siitä.
Tärkeintä on kahden viikon seurantajakso, eikä se onko Suomessa keväällä miljoona vai satatuhatta uutta työtöntä.