Tämä hallinnan puutteen sietäminen on mielestäni olennaista tähän tautiin suhtautumisessa: kun tajutaan ja sisäistetään se, että a) tukahduttamalla tuo ei mihinkään häviä ja b) jonkin verran tulee sairastuneita ja sen seurauksena kohtuullinen määrä kuolemia niin ei tarvitse pahemmin ahdistua. Pakkomielteinen f5:n hakkaaminen ei auta vaan pudottaa syvemmälle ahdistuksen monttuun. Itse olen työni kautta oppinut sietämään epätäydellisyyttä ja sitä, että aivan kaikkea ei voi hallita ja jokaista pelastaa. Näin focuksen voi laittaa oikeiden asioiden tekemiseen: elämä jatkuu suhteellisen normaalina mutta tietoisuus tilanteesta säilyy. Omalla kohdalla auttoi varmaan myös se, että mihinkään etätöihin ja sitä kautta kotiin/mökille linnoittautumiseen ei ollut edes mahdollisuutta: aamulla oli - ja on - mentävä duuniin, kohdattava tuleva ja elettävä sen mukaan.
Viestisi on täyttä asiaa. Sen verran tarkennan, että tarkoitin tilannekuvan hallintaa, enkä taudin hallintaa, mutta näemmä muotoilin tuon ajattelemattomasti.
Ihmiset suhtautuvat asiaan eri tavoin. Voin kuitenkin itse todeta, että itse en (uskokaa tai älkää) ole ollut tämän taudin aikana mitenkään ahdistunut, tai ainakaan kokenut olevani, vaan olen nimenomaan ottanut tämän sellaisena, kuin se tulee. Minulla tämä taudin etenemisen seuranta ja omat tulkintani kehityssuunnista ovat nimenomaan mielenkiintoa aiheeseen. Mutta tällainen minä olen ollut koko ikäni. Pikkupoikana kirjoitin ylös luontohavaintoja, joskus seurailin säätilan kehitystä, osakekursseja olen tutkinut, joskus kun olin bänditoiminnassa mukana, seurasin kuuntelutilastojen kehitystä...
Ymmärrän hyvin, että joillekin tulee sellainen kuva, että tuo on ahdistunut ja seurailee jatkuvasti, että miten tuo tauti muuttuu. Mutta enemmän minua ahdistaisi, jos en olisi näistä tietoinen. Mutta tässä juuri näkyy ihmisten erilaisuus. Joitain ahdistaa tieto, joitain epätietoisuus.
Sinänsä voin suoraan sanoa, että Suomen koronatilanteen näkee seuraamalla uutisia. Ei se vaadi mitään sen kummempaa seuraamista. Noita muutamaa seuraamani maata katson sitten joskus kun on sopiva sauma. Vartin verran siihen suunnilleen menee. Ehkä vähän kauemmin, jos on ollut pidempi tauko välissä.