Collateral damage. Jotkut voi toki laittaa uskonsa vaikka raamatun jakeisiin.
Monet laittavatkin. Tässäkin on omat vaaransa. Muistan, kuinka koronaviruksen levittyä Iraniin kerrottiin, kuinka monet olivat oikein jonossa menneet johonkin moskeijaan suutelemaan jonkun pyhän patsaan jalkaa, jotta se suojaisi koronavirukselta. Tiedä sitten, että pitikö uutinen paikkaansa. Mutta hyvinkin todennäköistä.
No, Suomessa ehkä ei ihan tällaisia tapahdu. Eikä täällä uskon varjolla tunnuta muutenkaan tekevän tieteelle hirveästi hallaa, joitain yksittäisiä tapauksia ehkä lukuunottamatta. Päätöksenteko on muutenkin paljon rationaalisempaa. Ja papitkin ottavat nämä suojaustoimet mediassa nähdyn perusteella hyvinkin samalla tapaa kuin kuka tahansa keskimääräinen kaduntallaaja, eivätkä oleta uskon suojaavan sairaudelta.
No, pappien asennetta elämään kuvastaa hyvin eräs kokemukseni muutaman vuoden takaa. Olin silloin kaverini häissä. Vihkimisen jälkeen oli siirtyminen juhlapaikkaan, ja meillä ei avovaimon kanssa ollut kyytiä sinne. Bestman kysäisi papilta, että pääsisimmekö hänen autollaan. Pappi siinä totesi, että "Kyllähän se käy. Eiköhän me selvitä hengissä. Ja jos ei selvitä, niin eihän meillä silloinkaan mitään hätää ole!". Huikea asenne. Pidin kuitenkin automatkan aikana suuni visusti kiinni siitä, että en kuulu kirkkoon.