Nyt nähdään tässä Korean tapauksessa myös yksi voimakeino, joka tulisi kyllä ottaa käyttöön kaikkialla ennakoivasti eli kerääntymisen välttäminen mm. yleisötapahtumat kieltämällä. Pahimmassa tapauksessa jollakin keikalla tai vaikka lätkämatsissa joku vain vähän köhii tartuttaen kymmenittäin ympärillä olevia ihmisiä ja pahimmillaan nämä kerkeävät tartuttamaan sitä vielä eksponentiaalisesti eteenpäin ennen kuin ensimmäinen tapaus vasta todetaan. Siitä lähteekin sitten kierre käyntiin, kun 1-2 polvessa tauti leviää ennen kuin levittäjä oireilee. Jos vaikka lätkäkatsomossa joku tartuttaa katsomossa ja nakkimukia jonottaessaan yhteensä 20 ihmistä. Nämä ihmiset liikkuvat vaikka seuraavan 3 päivän aikana sitten kaupoissa ja työpaikoilla ja niin edelleen, kukin tartuttaen vaikka 5 ihmistä. Siinä on jo käsillä 121 sairastunutta 3 päivässä ja kukaan ei pakosti edes juuri oireile. Kun ensimmäinen levittäjä alkaa oirehtimaan vielä skaalan loppupäässä eli parin viikon jälkeen ja todetaan sairaaksi, niin vasta siinä vaiheessa edes lähdetään perkaamaan sitä, että missä on oltu ja kausaripaikka seisomakatsomoon pistäisi aika pahasti terveydenhuollon ammattilaisilla pään pyörälle. Siinä kohti peli on jo menetetty, kuten nyt Wuhanissa (tori) ja Koreassa (hihhulijuhlat) nähdään. Siksi myös varmasti muualla Kiinassakin on laajemmalta kaaokselta vältytty, kun hyvin nopeasti vedettiin hyllylle tapahtumat, elokuvateatterit ja kaikki muut setit, joissa ihmiset kokoontuvat.
Etelä-Koreassa nousee nyt vajaan tuhannen päivätahtia todetut tartunnat ja laaja leviäminen on jo varmaa. Tietysti Suomessa tuskin riittää Finnkinolla tai monilla urheiluseuroilla varat pistää esimerkiksi toimintaa seis vaikka alkuun 3 kuukaudeksi. Toki onko sitten parempi, että yritykset kupsahtavat asiakaspulaan vai työvoiman sairastumisten takia ja kumman oletetaan olevan haitallisempaa kansalle ja kansantaloudelle.