Jaa, minä en. Minusta on mahdotonta määritellä missä on hengen arvo suhteessa ihmisen odotetettuun elinikään. En haluaisi olla päättämässä missä se raja menee. Esim. Yhdysvalloissa tehohoitoa vaativista noin puolet on ollut työikäisiä ja Suomessakin näitä tiettävästi on. Lisäksi tauti aiheuttaa vakavia seurauksia useille niillekin, jotka eivät kuole. Ja taudin tartuttavuus on korkea, kuten maailman tapausmäärät osoittavat. Mitä sitten tapahtuu, jos rajoitteiden purku aiheuttaa lukemiin odotetun eksponentiaalisen kasvun.
Kuolleiden mediaani toki Suomessa on nyt 81 ja varmasti pysyykin korkeana. Toisaalta alle 60-vuotiaita kuolleita on 4%, 60-69-vuotiaita 4%, 70-79-vuotiaita 23%, 80-89-vuotiaita 29% ja yli 90-vuotiaita 9% (31% ei ole kerrottu). Maailmalla kuolee myös lapsia, nuoria ja ns. terveitä työikäisiä. Näitä kuolee varmasti Suomessakin, kun epidemia-aika pitenee.
Minäkään en haluaisi olla päättämässä, minne järkevän kustannuksen raja ja siten ihmishengen hinta sijoittuvat, mutta jossain ne ovat nytkin. Esimerkiksi koko väestölle vauvasta vaariin tehtävillä vuosittaisilla syöpäseulonnoilla säästettäisiin varmasti ihmishenkiä, mutta ne maksaisivat niin hirvittävästi, että kukaan ei ole niitä ehdottamassa.
Hesari vertaili koronatoimien kustannuksia ja hyötyjä tiistaina 14.4., ja artikkelissa yhden
laatupainotetun elinvuoden maksimaalinen hinta länsimaissa oli THL:n Jousilahden mukaan 40 000–50 000 euroa. Hänen mielestään koronan kohdalla ”yhden laatupainotetun elinvuoden kustannus tulee joka tapauksessa olemaan hyvin korkea" näiden rajoitustoimien vaikutuksesta.
Tänään Hesarissa oli aika selkeä kaavio siitä, kenelle korona on oikeasti hengenvaarallinen ja kenelle ei.
Tartunnan saaneista 70–79-vuotiaista kuolisi THL:n tuoreimman arvion mukaan 3,1 % ja 40–49-vuotiaista 0,001 %. Yli 70–79-vuotias tartunnan saanut siis kuolisi tautiin 3100 kertaa todennäköisemmin. Siksi kontaktien välttäminen on huomattavasti tärkeämpää ikäihmisille kuin työikäisille tai lapsille.
On totta, että myös nuoremmat ja terveemmät ihmiset voivat sairastua koronan seurauksena vakavasti tai kuollakin siihen, mutta todennäköisyys on olennaisesti pienempi. Yhteiskunnan sulkeminen ja taloudellisen toimeliaisuuden hiipuminen nakertavat hyvinvointiyhteiskunnan pohjaa todella pahasti ja pitkäaikaisesti, ja siksi koronatoimien vaikuttavuutta pitää arvioida myös taloudellisin perustein. Jos talous ei pyöri, se vaikuttaa myös vanhustenhoitoon.