Minun täytyy nyt kyllä ihan vilpittömästi onnitella ja kehua porukkaa täällä. Viime päivinä suurin osa järjettömästä vääntämisestä ja turhasta tinkaamisesta on kadonnut(on sitä toki vieläkin, mutta hurjasti se on vähentynyt) ja tästä on tullut harvinaisen asiallinen keskustelu, niillä mittareilla, millä nettikeskustelu nyt voi asiallinen olla.
Ollut tosiaan jo 7 kuukautta kämpillä sairaslomalla parantelemassa murtuneita luita. Ja koska podcastit, kirjat, Netflix ja viaplay on kahlattu aikapäiviä sitten läpi, tämä keskustelujen seuraaminen ja vähäinen osallistuminen on ollut suurin ajanvietteeni ja pitänyt mielenterveyteni edes joten kuten kasassa. Kiitos teille kaikille, jotka pidätte keskustelua yllä, olette arvokas luonnonvara tällaisissa tilanteissa!
Oltaisiinko yhteisönä saavutettu viimein piste, jossa pahimmat höyryt on saatu päästeltyä ja keskitytään vaan olennaiseen. No olipa syy mikä tahansa, yritetään pitää se näin, keskustellaan vakavasti, muttei liian vakavina. Eikä koskaan enää vajota keltaisen lehdistön komenttiosioiden tasolle. Vaikka ollaan asioista eri mieltä ja itsekin täällä jalkapallofanina "kuokin" niin on hienoa huomata kuinka erimielisyydet ovat jääneet taakse, myös tällä saralla. Ehkä kriisit oikeasti yhdistää ihmisiä.
Anteeksi pitkä vuodatukseni, mutta jatkakaa samaa rataa rakkaat jatkislaiset, tuotte valoa elämääni ja toivottavsti monille muillekin. :)
Lisäsys: Eikä siinä vielä kaikki!:D En normaalisti ole tämmönen, mutta nyt on todella erikoinen olo:) Olen tosiaan syyskuusta asti ollu pitkälti vankina kämpillä. Ja voin kertoa, että joulukuusta alkaen huomasin ensikertaa mielenterveyteni olevan kovilla. Sitten tuli maaliskuu, vaikeutti ihmissuhteita ja vei raikkaimpani, eli penkkiurheilun, se oli liikaa. Mutta hain apua ja sain sitä, nyt tuntuu jo paljon paremmalta. Halusin vaan kertoa ihmisille, että se on rankkaa, mutta kyllä siitä selviää.
www.is.fi
