Mun toleranssi on aivan puhtaasti nollissa näitä "koulut etäopetukseen"-haihattelijoita kohtaan. Mun on erittäin vaikeaa ymmärtää, mitä hyvää siitä edes voisi seurata? Jos ollaan sairaina, ollaan kotona. Muutamasta poissaolopäivästä sairauden takia ei ennenkään ole järjestetty etäyhteyksiä, vaan silloin opetettavat asiat on käyty vanhempien kanssa läpi tai tarvittaessa pyydetty opettajalta tukiopetusta. Omat lapseni ovat aiemminkin olleet koko viikon pois jonkun viruksen takia, eikä meidän perheessä ole tarvittu mitään erityistoimia ko. asian vuoksi. Aika monta vuotta on lapsillani koulua takana ja aina näistä on selvitty niin, että rästiin jääneet tehtävät on tehty kotona ja lasten kaverit ovat tarvittaessa auttaneet. Ja omani sitten omia kavereitaan, jos he ovat olleet pois koulusta. Ymmärrän, että kaikilla ei tilanne ole yhtä onnellinen kuin meillä on ollut, mutta ihan oikeasti, kuinka isosta oppilasmassasta nyt puhutaan? Jostain prosentista? Ja lähtökohtaisesti poissaolo koulusta on max. viisi päivää. Kenenkään oppiminen ei siinä ajassa lähde sivuraiteille ja vaikeuta tulevaisuutta. Jos joku muuta väittää, ummistaa silmänsä muilta ongelmilta.
Voin myös katsoa puhtaasti itsekkäästä näkökulmasta asiaa: meillä on koko korona-aikana ollut yksi altistus. Tästäkin tieto tuli lukiolaisen koronavilkkuun vasta pari viikkoa myöhemmin itse altistumisesta. Koska tieto tuli niin myöhässä, ei se tietenkään aiheuttanut toimenpiteitä. Neljä henkilöä, kaksi vuotta ja yksi kokonainen altistustieto! YKSI!!! Ja meidän lastemme oikeutta oppimiseen ja lähiopetukseen olisi nyt pitänyt jälleen kerran rajoittaa? Ja luonnollisesti tämä sama rajoitusvaatimus koskisi molempien lasteni luokkia/luokka-asteita. Ei missään nimessä!
Ihmisten pitää lopettaa pelkääminen. Maailma on täynnä pelättäviä asioita. Pelko aiheuttaa ahdistusta ja sairastuttaa mielen. Ottakaa rokotukset, kun niitä on tarjolla ja pysykää kotona, jos on jotain oireita.
Kun mä reilu vuosi sitten sanoin, että mä olen henkisesti valmistautunut siihen, että koronavouhkaaminen päättyy vuoden 2021 lopussa, mulle naurettiin täällä. Noh, kuten tuolloinkin totesin, se oli mun on oman psyykeen suojelukeino. Kun olin valmistautunut jatkuviin pettymyksiin ja rajoituksiin jo ennakkoon, ei yksittäiset päätökset vaikuttaneet mun henkiseen hyvinvointiin, vaikka toki olen ollut ärsyyntynyt monestakin asiasta. Ja olen varmasti jatkossakin. Olisin (ollut) tilanteen niin vaatiessa valmis pidentämään tätä "oman mielenterveyden suojelujaksoani", mutta tilanne on nyt se, että en ole siihen näissä olosuhteissa valmis. Tilanne on muuttunut parissa vuodessa todella olennaisesti ja sen myötä myös oma suhtautumiseni on muuttunut. Kuten mielestäni kuuluukin. Vuoden 2022 alusta lähtien mulla on ollut todella suuria vaikeuksia olla pitkämielinen näitä täysin älyttömiä koronarajoituksia kohtaan. Sama koskee näitä koronaa pelkääviä ihmisiä. Enough is enough.
Jos tästä korona-ajasta haluaa jotain hyvää löytää, niin olkoot se sitten vaikka se, että minä tunnen itseni ja oman psyykeeni melko hyvin. Tiedän, mitkä keinot toimivat minulle. Ja tiedän myös sen, että lopulta järki vie voiton tunteesta. Hipvitunhei!
#nytriittää
/img-s3.ilcdn.fi/e8dcc6453b262cc4632a852da38b0af5a6de4002174165a2b5abcb24f526b046.jpg)
