@Valajas tämähän on siis täysin itse kehitetty ongelma. Onneksi se ei ole ainoastaan Suomen ongelma vaan koskee laajasti todennäköisesti koko Eurooppaa ja Amerikkaa. Suhtauduin itse jo lähtökohtaisesti hyvin kielteisesti koronapassiin, mutta kannatin pakkorokotuksia. Pakkorokotus on lain puolesta mahdollinen ja se varmistaa sen, että sillä kaikki ottavat rokotteen, joita terveydenhuolto ei erikseen vapauta. Suomen alkuperäinen koronapassi(han) oli ajatuksena kaikista puhtain versio tätä esim. Saksan vastaavaan verrattuna. Suomessa alun perin idea oli juuri vähentää riskiä, kun testaamalla (rokottamaton) pystyi todistamaan, ettei hän ollut sillä hetkellä tartuttava ja toisaalta rokotetut (tai sairastaneet ja rokotetut) pystyivät puolestaan todistamaan, ettei tartunta muodosta heille riskiä vakavasta koronasairaudesta.
Suomessa koronapassi keräsi verrattain vähän julkista vastustusta ja se meni sellaisenaan läpi. Koronapassin ongelmat eivät toki pääty itse passiin vaan siihen, missä sitä voidaan soveltaa. Suomessa vesittyminen ei nähdäkseni niinkään koske passin funktiota (vaikka siitä puhutaankin) vaan sitä, ettei sitä voi käyttää kaikissa paikoissa. Erityisen ongelmallinen on esimerkiksi yliopiston kaltainen avoin instituutti, joka ei lain puolesta voi edellyttää passia. Samoin työpaikat ovat hyvin hankalassa välikädessä. Näiden ongelmien ratkaisu olisi pitänyt pystyä ennakoimaan jo silloin, kun passia lanseerattiin. Siihen oli riittävästi tietoa. SDP lähtökohtaisesti vastusti passia eniten, joten lienee myös jokseenkin seuraus heidän vastuksestaan, että runnottu versio jäi lakipykälien osalta ohueksi.
Mutta palaan edelleen siihen, että kaikki tällaiset instrumentit vaatisivat taustalle epidemian selkeän normiston. Selkeällä normistolla tarkoitan sitä, että koronaviruspandemian hoidossa pitäisi pystyä kiinnittymään johonkin tavoitteeseen. Koronapassia akuutimpi ongelma on se, että hallitus jätti suunnitelmaansa purkaa rajoitukset tyhjän hätäharrumekanismin, joka tarkemman tutkinnan jälkeen onkin vain ja ainoastaan koronapassin jäädytys ja samoihin aikaisempiin epäselviin ja heikosti toimiviin rajoituksiin palaaminen. Eli hätäjarru onkin itse asiassa nimensä veroinen: se on oikeus palata käyttämään toimimatonta aiempaa arsenaalia uudessa tilanteessa. Jos Suomessa on haukuttu heikkoa lainvalmistelua niin tämä pandemian aikainen hoopoilu on osoittanut suoraan sanoen ammottavia puutteita sekä reaktiivisuudessa että kyvyssä ennakointiin.
Koronapassi tarvitsisi pohjalleen taustatiedon ja toimintaolosuhteet, johon tarpeita verrataan. Nykyinen strategia ei tunne mitään tavoitetta sen lisäksi, että tässä nyt yritetään testailla vähän siellä ja täällä ja sitten katsotaan, jos voitaisiin palata takaisin syksyyn 2021. Kukaan ei tällä hetkellä tiedä, onko toimenpiteiden tavoite oikeasti pitää terveydenhuollon kuormitus kurissa vai lisätä sitä. Karanteenit ja muut toimenpiteet poistuivat valikoimasta ainoastaan väkipakolla, kun ne eivät toimineet enää ollenkaan. Sairaaloiden kantokyvystä on Suomessa niin kirjavasti erilaista tietoa liikkeellä, ettei julkisuuteen ole avattu siihenkään liittyviä määriä. En tiedä, nousiko hoitokapasiteetti nyt, kun testaaminen loppui. Voisi luulla? Jos meillä ei sitten ole mitään selkeää rokotekattavuuden tavoitetta eikä sitä, mitä tai ketä suojellaan rajoitustoimilla niin tilanne jatkuu aika haastavana.
www.hs.fi
