Nyt kun minulla näköjään on aikaa oikein kirjoitella liikaa niin laitetaan nyt vielä hieman tästä
yhteiskuntien sulkemiskilpailusta lisätietoa tähän. Haluan kuitenkin vielä nostaa erikseen, että kannattaa käydä lukemassa ajatuksella käyttäjän
@BOL viesti:
Tampereen perusopetusjohtaja: ”Meillä on valmius siirtyä etäopetukseen, mutta ensin tullaan maanantaina kouluun” https://www.aamulehti.fi/koronavirus/art-2000008521719.html
keskustelu.jatkoaika.com
Kävin joskus vuosia sitten yliopistolla varsin mielenkiintoisen kurssin kauppatieteissä - sen nimi oli vakuutustiede. Vakuutustiede on hienoa, mutta se ei ole nyt kovin iso asia tähän keskusteluun. Vakuuttamisen keskiössä on aina
riski. Puhutaanpa hieman koronaviruksen hoidosta ja siihen liittyvistä yhteiskunnallisista riskeistä. Riskejähän tunnetusti voi käsitellä useammalla eri tavalla:
Riskin poistaminen
Aina kun on suinkin mahdollista, koko riski kannattaa pyrkiä eliminoimaan. Riski kannattaa ymmärtää arjessa hyvin laajasti, koska ihmisellä on monenlaisia riskejä läpi elämänsä - koulu, työ, toimeentulo, talous, henkilökohtaiset kriisit, tragediat, työttömyys, menetykset jne. jne. Lista on oikeasti aika pitkä ja kaikkeen ihmisen toimintaan liittyy kiinteästi riskejä. Jotkut riskit voimme poistaa helposti - kannattaa kuitenkin huomata, että riskejä on todella vaikea poistaa kokonaan. Esimerkiksi paras tapa poistaa riski auton hajoamisesta on jättää auto hankkimatta.
Riskin pienentäminen
Huomattavasti helpompaa kuin poistaa riskejä on minimoida niitä. Tämä on jopa maalaisjärjellä erittäin helppoa: minä tarvitsen autoa ja on olemassa riski siihen, että autoni hajoaa. Joten otan autolleni vakuutuksen sekä opettelen huoltamaan autoa jo etukäteen, jolloin riski auton hajoamiseen pienenee. Tutustun myös valikoimaan ennen valintaani, jolloin riski pienenee auton hajoamiselle sen suhteen, että olen valinnut huonon merkin. Riskejä voidaan pienentää todella monella eri tavalla, mutta aika harva lähtee auton tarpeessaan ajatuksesta, etten sitä nyt osta, kun tuo riski hajoamisesta on niin ilmeinen.
Riskin hajauttaminen
En tarvitse omaa autoa vaan tarvitsen auton käyttööni, joten ostan kolmen veljeni kanssa yhteisen auton ja sovimme auton käytöstä. Nyt hajoamisen riski ja kustannukset hajautuvat, joten minulla ei ole kovin suurta henkilökohtaista riskiä. Toki samalla, kun riski hajautuu niin päätäntävalta ja vastuu käytöstä on laajempaa, joten itse asiassa auton hajoamisen riski kasvaa pikku hiljaa. Jos käytän itse harvoin autoa ja tunnen omat tapani, hajauttaminen saattaa jopa kasvattaa riskiä.
Tämä riittänee riskeistä. Olemme joka tapauksessa jatkuvasti koko elämämme ajan tekemisissä erilaisten henkilökohtaisten ja yhteiskunnallisten riskien kanssa. Jostain syystä koronavirus on kuitenkin niin poikkeuksellinen, että riskiarviot eivät enää noudata mitään vakuutustieteen perusoppia. Koronaviruksen torjunnassa on jatkuvasti pyritty poistamaan riski kokonaan laihoin tuloksin. Sen sijaan riskin pienentäminen ei ole nauttinut juuri missään kansakunnassa kovin suurta luottamusta.
Riskin poistaminen koronaviruksen osalta tarkoittaa karkeasti sitä, että toimintoa ei ole. Muutos Suomessa tapahtui syksyllä 2020, kun yhtäkkiä meillä haluttiin lähteä yhden kohderyhmän suosituksesta voimakkaaseen tukahduttamiseen. Tämä tarkoitti sitä, ettei ollut minkäänlaista mielenkiintoa pienentää riskiä vaan koko koronariski poistettiin - no miten se riski poistetaan?
Ainoa tapa poistaa koronavirusriski on estää ihmisten kohtaaminen.
Riskien minimoimiseen sen sijaan löytyy jo nyt ihan valtava keinovalikoima, jota käytetään jo, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan tunnu nauttivan kansakunnan poliittista luottamusta. Aloitetaan näistä koronariskiä merkittävästi pienentävistä toiminnoista:
1) rokotukset. Ota rokotukset niin kaikki riskit pienentyvät merkittävästi. Nykyhetkellä Suomessa n. 77 % koko kansasta on pienentänyt henkilökohtaista koronariskiään merkittävästi ottamalla rokotuksen tai kaksi. Tämä on kaikista paras tapa pienentää kaikkia muitakin riskejä - myös johdannaisia riskejä.
2) käytetään isoissa tapahtumissa maskeja (FFP2). Tämän edut ovat kiistattomat, koska hyvin istuva FFP2-maski vähentää henkilökohtaista riskiä merkittävästi.
3) satsataan terveydenhuoltoon ja varmistetaan, että terveydenhuolto on kestävällä pohjalla vastaamaan kriisiin.
Näillä toimenpiteillä riski saadaan olemattoman pieneksi kokonaisuutena yhteiskunnan kannalta, mutta tärkeintä on se, että näitä noudattamalla voimme pienellä riskillä pitää ravintolat, kulttuurin ja myös koululaitoksen ja työpaikat pyörimässä. Yhteiskunnan pyörittämisessä nämä ovat pieni ja halpa tapa pitää kaikista huolta. Riskiperusteinen malli sopii oikeastaan kaikkiin muihin paitsi aivan pieniin lapsiin, koska lasten suojeleminen flunssalta (huom. tutkimusnäyttö) ei ole perusteltua. Näitä riskejä ei tarvitse poistaa, pienentää eikä muutenkaan ajaa yhtään mihinkään.
Tästä huolimatta jatkuvasti tartumme järkevien toimenpiteiden sijaan tuohon riskien poistamiseen, joka on paitsi mahdotonta - tämän lisäksi se on tehotonta, kallista ja ennen kaikkea hyödytöntä. Kansalle pitää MIELESTÄNI nyt laajasti viestiä joka taholta, että riskiä on yhteiskunnan toimesta pienennetty niin paljon kuin se on inhimillisessä mielessä mahdollista. Tämän pienemmäksi riski ei tule huomenna, ylihuomenna, ensi vuonna eikä sitäkään seuraavana. Kerta toisensa jälkeen kuitenkin jokainen päätös aluehallintoviranomaisilta, hallitukselta jne. on käytännössä yksi päätös lisää pyrkimykseen riskien poistamiseen. Kun tiedämme varmuudella, että riskiä ei voida mihinkään inhimilliseen hintaan poistaa niin miksi sitä pitää kerta toisensa jälkeen vastoin kaikkia järkeviä suosituksia yrittää?
Riskeistä tullaan tähän
jarrutteluun, jota on epidemian torjunnassa harrastettu tässä jo tovi. Jarruttelu on hyväksyttävää, jos sillä ostetaan aikaa johonkin oikeasti hyvään ja jaloon tarkoitukseen. Me jääkiekon ystävät hyväksymme, että pelataan vaikka kaksi kuukautta tyhjille katsomoille, jos tällä voitetulla ajalla sitten oikeasti tehdään jotain. JA tämän jälkeen alkaa hiljaisuus - hiljaisuus, joka kaikuu koko Suomen läpi - mitä meinaatte tälle voitetulla ajalla tehdä?
Jarrutuksesta ei ole hyötyä, jos voitettua aikaa ei käytetä yhtään mihinkään. Meillä on perinne jo, että lyödäänpäs tämmöset rajoitukset "pariksi viikoksi" ja sitten laitetaan jalat pöydälle ja odotellaan, josko tapahtuisi jotain ihmeellistä. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut, vaikka jalat on ollut pöydällä kohta kaksi vuotta. Jos aikaa on johonkin tarkoitukseen voitettava niin vähintä, mitä PITÄÄ VASTINEEKSI jokaisen kansalaisen saada on se, että kerrotaan, mihinkä tuo voitettu aika on käytetty. Rajoitukset päälle, rajoitukset pois. Sitten ollaan hiljaa. Kertokaa nyt viimein, mihin sitä aikaa tarvitaan ja miten meinaatte sen käyttää, ettei tulevaisuudessa tarvi taas tätä samaa leikkiä leikkiä? Mua kyllästyttää.