Lätkävertausta käyttääkseni, on aivan käsittämätöntä, että meillä yritetään edelleen pelata sillä parin kauden takaisella pelikirjalla, mikä ei toimi nykytilanteessa. Myöskään penkin takana irvistely ja pukuhuoneessa huutelu ei enää toimi. Peli on muuttunut ja siinä sivussa myös valmentajien pitää muuttua ja päivittää pelikirjaansa.
Tämä etäkouluehdotus on erinomainen esimerkki siitä, miten todellisuudesta vieraantuneita nämä eri norsunluutorneissaan istuvat virkamiehet oikeasti ovat. Palkka tulee joka kuukausi varmasti, joten sen suhteen ei tarvitse olla huolissaan. Lähipiirissä on vain samanmielisiä ihmisiä, joten kokemuksia erilaisesta elämästä ei ole, eikä näin ollen sitä voida ymmärtääkään, millaista se jonkun muun arki oikeasti onkaan. Voidaan tietysti leikkiä, että ymmärretään, mutta ei sitten kuitenkaan ymmärretä. Koska ei ole pakko. Tukea sataa siltä omalta lähipiiriltä, joten kaikki muu on lopulta merkityksetöntä.
Ideaalitilannehan olisi sellainen, että päättäviltä tahoilta löytyisi sen verran sivistystä, että ymmärtäisivät vaikkapa koulun merkityksen nuorten elämässä muutenkin kuin vain oppimisen kannalta. Jos päätettäisiin, ettei ketään opeteta mitenkään yhteen kuukauteen, kaikki selviäisivät siitä kyllä, koska olisivat samalla viivalla opetuksen suhteen. Mutta koulussa käymisellä on myös muuta merkitystä: se opettaa vastuuntuntoa, rutiineja, sosiaalisuutta, tarjoaa vertaistukea ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, jne. Lisäksi se tarjoaa monelle nuorelle päivän ainoan lämpimän ruoan ja aikuisen, jota kiinnostaa edes vaikka se, oletko tunnilla läsnä. Valtaosaa opettajista kiinnostaa toki moni muukin asia. Näinä vaikeina aikoina ne eivät ole mitenkään pieniä asioita. Monella lapsella ja nuorella on kotona juuri nyt todella stressaava tilanne, koska vanhemmilla on huoli taloudesta, työstä ja varmasti moni pelkää myös koronaa. Vastaavaa tilannetta ei ole ikinä ennen ollut elinaikanamme, joten onhan tässä ollut kaikilla opettelemista. Mutta lapsille ja nuorille tämä on vaikeinta, varsinkin niille, joiden pitäisi nyt itsenäistyä teinihormonihöyryissään muutenkin.
Opettajat eivät suinkaan ole ainoita, jotka altistavat itsensä koronalle työssään. Ja onhan se sitten vähän opettajasta itsestäänkin kiinni, miten luokassa noudatetaan koronaprotokollaa. Riskejä on tietenkin, eikä lasten kanssa mikään ole aukotonta, mutta ihan samalla tavalla ne lasten vanhemmat ovat niiden samojen lasten kanssa kotona ja menevät omiin duuneihinsa. Ja silloin kun on erikoisajat, mitään opetussuunnitelmia ei tarvitse noudattaa pilkuntarkasti, vaan silloin ollaan luovia, kun on pakko. Mutta paniikkinappulaa ei kannata painaa ikinä, vaan pyrkiä ratkaisemaan yksi ongelma kerrallaan. Ihmiset selviävät sotien keskellä, joten tuntuu hyvin erikoiselta, että Suomessa ei jotenkin pystyttäisi luovimaan, jos opettajia on samaan aikaan sairaslomalla. Todennäköisesti myös lapsia on tuolloin paljon pois. En siis väitä, etteikö haasteita olisi ja olisi muutenkin hankalampaa kuin normiajoissa, mutta ikävä kyllä nyt on tilanne, että hetkellisesti joudumme taas tekemään joustoja. Kaikesta selvitään, kunhan vain halutaan. Kysymys lienee kuitenkin verrattain lyhyestä ajasta.
On ihan selvää, että kouluissa tulee korona tarttumaan. Ihan kuten se on tarttunut koko ajan, jos on ollut tarttuakseen. Mikä niissä tartunnoissa ihan oikeasti nyt sitten pelottaa? Se, että pieni osa sairastuu vakavasti? Newsflash, koronaa on ollut nyt pari vuotta tarjolla ja ihmiset ovat aiemminkin saaneet tartunnan ihan pyytämättä ja yllättäen. En ole mistään lukenut, että tahallaan muita ihmisiä tartuttaneita olisi ollut ongelmaksi asti, joten on syytä olettaa, että tartuntoja on tullut pääasiassa ennen kuin ihminen itse on ollut omasta tartunnastaan tietoinen. Osa perheen sisäisistä tartunnoista menee tähän kategoriaan, osa ei. Tätä on tapahtunut kaikkien varianttien aikana. Sairaalaan on joutunut potilaita, mutta yleisesti ottaen hyvin pieni osa tartunnan saaneista on sairaalahoitoa vaatinut. Viime vuodesta tilanne on muuttunut olennaisesti: nyt meillä on hyvä, jollei erinomainen rokotekattavuus sekä lievempi variantti. On ihan selvää, että kun tartunnat kasvavat, myös sairaanhoitoa vaativien määrä kasvaa. Mutta onko kaikki sairaanhoito koko ajan (ollut) samanlaista ja/tai yhtä vaativaa? Voiko siis olla mahdollista, että tästäkin lopulta selvittäisiin?
Itse olen ratkaisukeskeinen ihminen ja siksi mun on todella vaikea katsoa tätä sekoilua. Meillä on nyt (edelleen) ongelma, joka pitää ratkaista. Tiedämme kokemuksesta, että tukahduttaminen ei ole ratkaisu. Tiedämme, että rokotuksista on ihan oikeasti hyötyä. Tiedämme, että sairastuneiden määrällä on merkitystä pidempiaikaisessa taistelussa. Kaikissa vaihtoehdoissa on riskinsä aina. Kaikilla asioilla on hyvät ja huonot puolensa, suurimmassa osassa on molempia. Kaikki ymmärtävät, että helppoa vaihtoehtoa ei ole olemassa. Se pitää hyväksyä. Jos siihen ei pysty, ei voi toimia sellaisissa tehtävissä, mihin kuuluu vastuuta muista ihmisistä.
Yksi kroonisista ongelmista on se, että olemme ensinnäkin aina auttamattomasti myöhässä ihan kaikesta. Jos Omicron olisi oikeasti haluttu tukahduttaa ja jos se olisi ylipäätään ollut millään tasolla mahdollista, mihin en edes usko, Suomen olisi pitänyt laittaa totaalilockdown päälle heti seuraavana päivänä, kun ensimmäinen Omicron tapaus löytyi. Kaikki himaan, verhot kiinni ja pari viikkoa kotona vain. No, tämähän ei luonnollisesti täällä onnistu, vaan odotimme noin kuukauden ennen kuin pistettiin rajoituksia päälle. Rajoituksia, jotka eivät ole missään määrin järkeviä tai edes tarkoituksenmukaisia. Sen kuukauden aikana Omicron sitten jatkoi leviämistään ja nyt olemme siinä tilanteessa, että ei tätä leviämistä pystytä katkaisemaan enää oikein mitenkään. Ilmeisesti Omicronilla tästä koko koronanpaskasta saatetaan päästä eroon tai ainakin helpottaa tilannetta olennaisesti, joten miksi siis edes yrittää muuta? Kuka hullu uskoo, että ihminen koskaan pääsee näiden virusten edelle? En minä ainakaan. Mutta siihen uskon kyllä, että ihminen voi helpottaa tilanteita monin tavoin ja jossain kohtaa kannattaa alkaa pelata luonnon säännöillä ja ottaa vastaan se, mitä on tarjolla. Nykytietojen valossa sanoisin, että nyt se riski kannattaisi ottaa. Parempi kertarytinä kuin ainainen kitinä.
Ja minkä ihmeen takia ravintoloille on asetettu rajoitukset, että anniskelu päättyy klo 17? Minkä takia ei voitaisi antaa ravintolalle 8 h aukioloaikaa välillä 9-22 ja ravintola saa itse päättää milloin on auki? Nyt ne, joiden ei välttämättä olisi lainkaan tarpeellista istua kapakoissa, saavat harjoittaa toimintaansa rauhassa koko päivän, mutta esim. klo 17 töistä pääsevä veronmaksaja ei voi mennä nauttimaan lasillista viiniä tai olutta ja hyvää ruokaa, koska sitä ei pystytä tarjoamaan. Jos ravintoloille parasta myyntiaikaa on illat, miksi ne eivät saa pitää ovia auki silloin, kun se olisi taloudellisesti kannattavinta? Ja vielä sellainenkin asia: näitä ravintola-asioita lähestytään aina vain sen kaljanjuonnin tärkeyden näkökulmasta. Yllättävän monelta unohtuu, että tärkeämpi syy on se henkilö ja yritys, joka sitä virvoketta tarjoaa. He nimittäin elättävät itsensä ja työntekijänsä sillä "kaljankanniskelullaan", mikä on itse asiassa aivan helvetin hienoa ja tärkeääkin. Sama koskee kaikkia muitakin duuneja. Tai ainakin yrittävät elättää. Valtio laittaa vaan kättä taskuun ja alkaa maksaa tukia. Jengi ei voi käydä illallisella klo 14. Tällainen aukioloaikakikkailu on lähinnä vittuilua, eikä vittuilu useinkaan ole välittämistä.
Ja pääministeri voisi nyt kaivautua kolostaan ja alkaa kantaa vastuuta. Siis sillä tavalla viran edellyttämällä tavalla.
www.aamulehti.fi
/img-s3.ilcdn.fi/d367de5b0d18e95af4d5494b85e44fe779a3ea46cb2944152d3e30ba0cb7ce75.jpg)
