Kaksi vuotta pian takana ja ihmiset jaksavat edelleen hakea vastausta akselilta musta-valkoinen. Ei ihme, että poterot alkavat olla syvät. Ikään kuin mitään harmaan sävyjä ei olisi. Puhutaan sitten koronapassista, rajoituksista, maskeista tai vaikka kolmannesta rokotuksesta. Jos se maski / kolmas rokotus / koronapassi / mikä lie ei pandemiaa päätä, niin aina joku on sitä ratkaisua vastaan huutamassa. Kasvavaan ääneen. Sama kehä kiertää päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Kerta toisensa jälkeen.
Turhautuminen on ymmärrettävää, mutta joku suhteellisuudentaju olisi silti hienoa keskusteluissa nähdä. Olosuhteet muuttuvat, variantit muuttuvat, ihmisten suhtautuminen muuttuu... Ei päätöksenteossa voida hirttäytyä vain yhteen näkemykseen. Ei voida hakea yhtä patenttiratkaisua, kun mitään yhtä patenttiratkaisua ei ole. Suomessa ei olla valmiita mihinkään täyteen lockdowniin ja rokotepakkoon. Sen kanssa on elettävä, joten siltä pohjalta pandemiaa yritetään hoitaa. Se vaatii toimia, joista yksikään ei itsenäisesti pandemiaa ratkaise. Mutta auttavat osaltaan, helpottavat tilannetta.
Se että rokotteet eivät estä tartuntoja ei tee niistä turhia, kun rokotteet kuitenkin vähentävät tartuntojen ja vakavan tautimuodon riskiä. Asiat eivät ihan hallinnassa ole niin kauan, kun muita toimenpiteitä joudutaan sairaaloissa koronapotilaiden vuoksi siirtämään. Siinä olisi tosin viranomaisilla peiliin katsomisen paikka. Miten sen jäljittämisen kanssa, olisiko sieltä jo tovi sitten voinut resursseja avuksi ottaa? Ehkä sitten ei... Mutta ei tätä rajoitusrumbaa voida loputtomiin jatkaa. Ihmiset eivät jaksa. ...ja se on täysin ymmärrettävää. Kaksi vuotta on pitkä aika jo. Olisi aika saada mahdollisuus ihmisille elää elämäänsä. Se ei kuitenkaan onnistune vain viranomaisten mahtikäskyllä, kun tartuntataudista puhutaan. Hiukan vaaditaan apuja ihmisiltä arjessaan
Jos ei muuta, niin media ja viranomaiset voisivat kuitenkin peiliin katsoa. Keskustelu koronan ympärillä on tolkuttoman raskasta. Sitä voisi auttaa kevyemmällä suhtautumisella ylempääkin. Johdetaan esimerkillä jne. Ei aina tarvitse hakea negatiivisinta mahdollista näkökulmaa, positiivistakin uutista voisi yrittää