THL:n lausunto aiheuttaa kyllä hieman päänvaivaa STM:ssä. Tartuntatautilain koronapassia koskevassa 58 i §:ssä olevassa asetuksenantovaltuudessa ei nimittäin mainita mahdollisuudesta valita toimintoja, joista koronapassi otettaisiin pois käytöstä. Myöskään pykälän säätämistä koskevassa hallituksen esityksessä (HE 131/2021 vp) ei tuoda esiin mahdollisuutta ottaa koronapassi pois käytöstä vain osassa rajoitustilanteita. Pykälässä ja sen perusteluissa on lähdetty siitä, että kysymys on joko-tai-tilanteesta. Joko koronapassia voidaan käyttää kaikkien 58 ja 58 d §:n rajoitusten ohittamiseen tai sitten ei.
Perustuslaki edellyttää, että asetuksenantovaltuus on määritelty laissa täsmällisesti ja tarkkarajaisesti. Lisäksi perustuslakivaliokunta on pitänyt mahdollisuutta poiketa asetuksella laissa säädetystä lähtökohtaisesti ongelmallisena. Tämä asetelma korostaa asetuksen antamisen täsmällistä ja tarkkarajaista määrittelyä. Hallituksen esityksessä toki mainitaan mahdollisuus koronapassin poistamisesta käytöstä aluekohtaisesti, vaikka tästä ei ole mainintaa 58 i §:ssä. Perustuslakivaliokunta ei lausunnossaan (PeVL 35/2021 vp) ottanut kantaa 58 i §:n asetuksenantovaltuuteen.
Näyttäisi siis siltä, että asetuksella ei siten voisi poistaa koronapassia vain korkean riskin tapahtumista, vaan koronapassi pitäisi poistaa käytöstä kaikista tilanteista tai sitten ei mistään. Koronapassin poistamisessa tulee ottaa huomioon, että kysymyksessä on erittäin järeä toimi, jonka tekemiseen on korkea kynnys.
Tämä käy hyvin ilmi alla lainatuista hallituksen esityksen (
HE 131/2021 vp) perusteluista (boldaukset omia).
THL:n lausuntoa näkemättä herää kyllä kysymys, että täyttyvätkö edellytykset koronapassin mitätöimiselle, jos THL viittaa lausunnossaan erityisesti korkean riskin tilanteisiin. Eikö käsillä pitäisi olla hallituksen esityksen perusteluihin nojaten sellainen tilanne, jossa tapahtuman riskipotentiaalilla ei ole enää merkitystä.
Valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää toiminnanharjoittajan valinnan mahdollisuuden lakkaamisesta epidemiatilanteen heikentyessä. Kyse olisi poikkeuksellisesta tilanteesta, jossa tapahtuisi covid-19 rokotusohjelman vaikuttavuuden yllättävä, nopeasti kehittyvä ja erittäin merkittävä heikentyminen, johon ei voitaisi puuttua tai joka ei olisi riippuvainen ihmisten omasta valinnasta rokotusten ottamiseen. Lisäedellytyksenä olisi niin vakava terveydenhuollon ylikuormittuminen, että väestön terveys ja henki laajasti vaarantuisi.
ja
Asetuksen antamisen edellytysten tulisi täyttyä joko valtakunnallisesti tai tietyllä alueella. Asetus annettaisiin koskien sitä aluetta, jolla todistuksen esittämisedellytyksestä poikkeaminen olisi välttämätöntä taudin leviämisen estämiseksi. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on useasti korostanut koronaepidemiaa koskevan sääntelyn yhteydessä, että sääntelyn välttämättömyys ja oikeasuhtaisuus edellyttävät sen rajaamista tarvittaessa alueellisesti. Voidaan kuitenkin arvioida, että jos lakiin kirjattavat korkean kynnyksen kriteerit, kuten covid-19 rokotusohjelman heikentyminen, täyttyisivät, kyse olisi todennäköisesti lähtökohtaisesti valtakunnallisesta tilanteesta.
ja
Kynnys valtioneuvoston asetuksen antamiseen olisi korkea ja perustusisi välttämättömyysedellytykseen. Säännöksen sanamuodon mukaan tulisi olla ilmeistä, ettei todistuksen esittämisedellytyksellä saavutettaisi hyväksyttävästi vastaavalla tavalla verrannollista lopputulosta kuin vaihtoehtoisin rajoitustoimenpitein, vaan nimenomaan rajoitustoimenpiteiden asettaminen olisi ainoa epidemian leviämistä estävä käytettävissä oleva keino. Asetuksella ei voida rajoituksettomasti poiketa lain säännöksistä tai antaa täydentäviä säännöksiä, jotka asiallisesti merkitsisivät lain sisällön muuttamista.