Ilmeinen vastaus siihen, ketä paniikin levittäminen hyödyttää on media. Mediassa levitetty paniikki myy loistavasti ja riittävän suurelle osalle kansasta on pystytty myymään ajatus siitä, että tartuntojen vähentäminen on merkittävä toimi pandemian hoidossa. Osa asiantuntijoista ja lääkäreistä haraa tätä vastaan, koska on ilmeinen mahdollisuus myös siihen, että tehdään mittavia hyödyttömiä toimia, jotka eivät kuitenkaan saavuta tavoitettaan. Kuten tässä pandemian aikana olemme usein kuulleet: lääke ei saa olla kovempi kuin tauti eikä lapsi saa mennä pesuveden mukana.
Tahtotila ihmisten kontaktien vähentämiseen on kova ja esimerkiksi osa asiantuntijoista ilmaissut jo, että ravintoloiden koronapassi toimii juuri siinä, missä pitääkin. Se tiputtaa tartuntojen määrää. Sitten on se iso möhkäle, jota kutsutaan kodiksi, kouluksi ja työpaikaksi, joista tartuntoja kuitenkin tulee tasaisesti. Pelon lietsominen näyttää johtavan siihen, että isompi osa kansalaisista hyväksyy tarpeettomia rajoituksia välttämättömänä.
Otan esimerkin täältä Saksasta: tosimaailman tilanne on se, että esim. joulutori muuttuu tappiolliseksi, jos ihmisiltä vaaditaan testit pääsylle. On ihan selvää, että ihmiset eivät jaksa tulla pyörimään ulkoilmaan ja tutkimaan kasaa tuotteita, jos he joutuvat testeihin. Teoriassa tapahtuma kyllä järjestetään, mutta rajoitukset tekevät siitä niin kannattamattoman, että ihmiset omaehtoisesti jättävät sen väliin. Turvallisuus on varmasti tärkeää, mutta erilaiset "vaatimukset" koronapassin päälle ainoastaan tappavat ja näivettävät tapahtumat. Kuitenkin tartuntatautiviranomaiset puhuvat kuin se olisi joku toisen maailman tilanne: hei, saatte pitää joulutorin, mutta sitä rajoitetaan. Käytännössä suurin osa myyjistä suoraan äänestäisi niiden lopettamisen puolesta, koska on parempi lopettaa kuin myydä haamuasiakkaille.
Tätä samanlaista puhetta vilisevät Suomessa useamman asiantuntijan puheet. Tarvitaan mandaatti, jolla voidaan tehdä välttämättömiä rajoituksia. Ihan samalla tavalla kaikenlaiset urheilu- ja kulttuuritapahtumat muuttuvat joulutorin tavoin kannattamattomiksi, jos esim. koronapassin lisäksi läväytetään täysin kohtuuton yleisörajoitus. Paniikkia levitetään nähdäkseni siksi, että kansalta saadaan sitten helpommin mandaattia. Kun mandaattia on niin toimet on helpompi myydä.
Se, mistä usein tämä tukahduttajien porukka yrittää oikoa on se, että he kyllä listaavat erilaisia todellisia uhkakuvia, mutta haittavaikutusten analyysi jää esimerkiksi kovin ohkaiseksi. Mielestäni olisi täysin perusteltua vaatia tukahduttajilta (erit. Ruotsalainen / Aivelo / Mäkijärvi) ihan konkreettisia vastauksia siihen, että näkevätkö he esimerkiksi lasten ja nuorten harrastusten rajoittamisella jonkinlaisia konkreettia haittoja. Ja ovatko nämä haitat suhteessa koronatartuntaan millaisia? Tiedossa on se, että lapset eivät juurikaan joudu tämän takia sairaalaan saati rasita terveydenhuoltoa, joten maalaisjärjellä aika nopeasti käännytään kolikon toiselle puolelle, jossa rajoituksista on valtavaa haittaa ja hyvin vähäisesti hyötyä.
Olen jonkin verran taipuvainen ajattelemaan, että eräänlainen kompromissi olisi hyvin lyhyt jakso, jolloin rajoitukset olisivat maan laajuisia ja koskisivat kaikkia ikäluokkia. Pelkään siitä huolimatta, että tällainen lyhyt jakso venähtää nopeasti kolmen tai neljän viikon mittaiseksi ja se kyllä tuo rajusti haittoja rajoitustoimista esille. Päätöksien ennakoitavuus on tällä hetkellä asiantuntijoiden polarisaation vuoksi hyvin harmaalla alueella, koska tärkeämpää tuntuu todella olevan kylvää paniikkia ja tätä kautta saada se mandaatti ja sitten tehdä tarpeettoman kovat rajoitukset, jotka ovat tehottomia.
Jos jo tällä syömisellä tiedetään, että
a) rajoitukset ravintoloille ovat tuottaneet tulosta jo koronapassilla, miksi heidän liiketoimintaedellytyksiään pitää edelleen laskea?
b) rajoitukset yleisötapahtumiin eivät tiettävästi ole aiheuttaneet massiivisia aaltoja, mutta jonkin verran tartuntoja nekin ovat tuottaneet
c) kulttuuritapahtumissa näyttää maskin käyttö olevan hyvällä tasolla
On ihan sama, miten kuuntelet asiantuntijoita niin näitähän rajoituksia siellä halutaan runnoa läpi. Määräaikaisia, todennäköisesti kuukauden mittaisia ja sen jälkeen seuraa jatkot. Nyt olisi jälleen se sama kysymys ennen kaikkea esitettävä, joka tässä on pyörinyt jo useita kuukausia:
1) onko tavoite estää TARTUNTA ja nuhaepidemia?
2) onko tavoite estää kuolemat ja sairaalahoidon kuormittuminen?
Kuormitusta jälkimmäiseen tulee väistämättä, koska lapset liikuttavat epidemiaa, haluaa tai ei. Toisaalta se vaihtoehtoinen toimintamalli, jossa rajoitetaan kaikkea muuta liikaa, jotta yksi pyörisi, on aika kestämätön ja ainakin omaa etiikkaani vastaan. Nyt pitäisi oikeasti ottaa se rankka esimerkki esille: jos esimerkiksi sairaalahoito jatkuu koko talven n. 100 tehohoitopaikan tarpeella niin kuinka paljon enemmän/vähemmän se maksaa kuin koko muun yhteiskunnan hyydyttäminen neljästä kahdeksaan viikkoon?
yle.fi
www.is.fi
thl.fi
