Valitettavasti molemmat ovat jo poissa keskuudestamme - jos olisivat vielä täällä, niin olisivat satavuotiaita molemmat. Mutta muistan kyllä kuinka toinen 90-vuotiaana harmitteli, kun "en minä siellä Italiassa ehtinyt käydä". No, siihen nähden, että hän oli normaalin maatilan emäntä, ehti hän matkustaa yllättävänkin paljon ajan mittapuulla. Mustallamerellä taisi käydä ainakin kolmesti, ja sitten vielä siihen päälle lähempänä reissaamista enemmänkin. Joka tapauksessa tuo lausahdus oli häneltä hyvä muistutus siitä, että kannattaa toteuttaa unelmat, joista haaveilee.
Se mummustani. Olen itse todella tyytyväinen siitä, että jos tämän koronavitsauksen oli tultava, se tuli nyt kun olen reilu nelikymppinen, eikä 10-15 vuotta sitten. Tuolloin nuorempana reissaaminen oli minulle todella tärkeää, ja varmasti silloin tämä touhu olisi iskenyt paljon rankemmin. Nyt se, että olen reissaamisen laittanut tauolle, ei tunnu läheskään niin isolta, ja nyt tämän kanssa pystyy täysin elämään. Ymmärrän silti täysin, että moni kokee reissaamisen nytkin tärkeäksi, ja halu ulkomaille on kova. Kyllä minullakin on halua vielä matkustaa, mutta nyt kykenen hyvin odottamaan pandemian jälkeistä aikaa.