Mää en ole oikeastaan edes loppu koronaan, mutta oon päässyt lähes täysin välinpitämättömään tilaan koko asiaan sen jälkeen kun typerät rajoitukset jossain vaiheessa poistettiin. Oon ottanut rokotteeni ja se riittää mulle. En olisi hyvin suurella todennäköisuudella kuollut tautiin muutenkaan enkä joutunut edes sairaalaan, mutta nyt mahdollisuus on vielä pienempi, jopa olematon. En käytä maskia ja elän muutenkin täysin normaalia elämää. Ei kiinnosta yhtään jos joku kuvittelee, että mun maskinkäyttämättömyyteni olisi jotenkin "vastuutonta". Niin kauan kuin laki, poliisi ja rynnäkkökivääri ei estä jotain normaalia tekemästä, niin en oo tekemättä. Jotkut koronapassit ja tälläset ei oikein edes vituta, heilutellaan sellaista jos jollekin siitä tulee parempi mieli. Vaikka sekin on mun mielestäni ihan turhaa ja typerää dystopialietsontaa siinä missä maskien takaa pälyilevät pelokkaat silmätkin. Passista saa kuitenkin hyvää viihdettä, kun ideologiarokottamattomat kiukuttelee.
Sitä samaa koronauutista ja pelottelua katsellaan ja luetaan päivä toisensa jälkeen, mutta ilman mitään tunnepuolta. Surua, pelkoa, ahdistusta tai sellaista en ole tuntenut missään vaiheessa, mutta myös se kiukku ja ärsyyntyneisyys milloin mitäkin ryhmää tai lafkaa kohtaan on kadonnut. On vain sellainen 95-prosenttinen välinpitämättömyys ja 5-prosenttinen huvitus, lähinnä just niitä "omilla aivoillaan ajattelevia" kohtaan. On sairaita ja kuolleita, mutta en pidä koronasellaisia yhtään parempina tai surettavimpana kuin muitakaan kuolleita ja sairaita. Rokottamattomat on tiensä valinneet. Sairaanhoito ehkä natisee, ja vaikka pikkusen lääkäri- ja hoitajayksilöiden raskaat ajat harmittaa, niin kahdessa vuodessa on tullut selväksi, että sekin on näköjään valittu tie koko maassa kun sille ei ole pyrittykään mitään tekemään, niin syytön minä oon siihenkin.
Mää oon osuuteni tehnyt. Ei mua kiinnosta jos joku on niin tyhmä ettei ota rokotetta, kunhan eivät mua kiusaa sillä. Ei mua haittaa jos joku haluaa tyhjässä supermarketissa edelleen käyttää maskia, kunhan eivät mua kiusaa sillä. Ei mua haittaa jos jotain pelottaa edelleen niin vitusti, ettei pysty elämään, kunhan eivät mua kiusaa sillä. Oon pahoillani, että oon niin empatiakyvytön.
