Eilen tuli käytyä ensimmäistä kertaa pandemian aikana istumassa iltaa Tampereella. Lähdin tosin kotiin jo hieman ennen puolta yötä, koska vanha ei jaksa, ja koska julkinen liikenne tänne meidän pikkukaupunkiin päättyy hieman puolen yön jälkeen.
Eipä tuolla yössä enää havainnut, että mitään pandemiaa olisi. Samalta se meininki tuntui, kuin pari vuotta takaperin. Hyvä näin, nyt pitää mennä jo eteenpäin - vaikka se tarkoittaakin rumaa jälkeä ensi talvena. Kyllä se korona tuolla tarttuu, jos on rokotteet ottamatta, mutta mitään rajoituksia ei enää pitäisi laittaa, koska ei rokotusaste tule enää juurikaan nousemaan. Nyt ollaan siinä pisteessä, että rajoituksilla ei saavuteta enää hyötyä, vaan oikeastaan pelkästään haittaa.
Maskia pidin eilen noin kaksi minuuttia, eli silloin kun nousin Tampereelle menevään bussiin. Otin sen kyllä hetimiten pois, kun bussi oli liki tyhjä. Nyt kun on tuoretta kokemusta matkustamisesta maskin kanssa ja ilman, niin täytyy todeta, ettei tuo maski mitenkään mahdottoman epämukava ole. Siksi jatkan tuon käyttöä vielä ruuhkavuoroissa, kohteliaisuudesta muita matkustajia kohtaan. Kun käyttöaste hiljalleen vähenee, loppuu omakin käyttöni sitten sopivassa kohdassa.
Hiljalleen kohti normaalia siis. Tampereelle oli hiljattain avattu uusi kiva olutravintola. Ja oman kantapaikkani valikoimakin oli monipuolistunut. Positiivistakin kehitystä onneksi tapahtuu.