Yksi asia minua on kyllä ihmetyttänyt koko tämän pandemian ajan ja se on juuri tuo
@BOL mainitsema Mäkijärvi, Markku. Tuntuu oikeasti, ettei Markulta vain tuo viestintä luonnistu yhtään. Huoli paistaa ja se on oikeasti aidon tuntuista huolta, mutta koko ajan kun puhetta kuuntelee niin vähän on koko ajan silleen, että se rajoittaminen vaan on todella tärkeää. Mediahan on hyvin voimakkaasti suosinut Mäkijärveä silloin, kun on oikeasti hätä kyseessä ja hän on tätä hätää myynyt kansalaisille ihan valtavalla aktiivisuudella.
Minun on jotenkin vaikea ymmärtää, voiko oppinut ihminen oikeasti olla noin irrallaan todellisuudesta? Nämä ovat kaikki määriteltyjä asioita.
Mika Salminen puolestaan pystyi huomattavasti selvemmin lauantaina ilmaisemaan omia linjauksiaan ja ajatuksiaan ilman sellaista turhaa huolta ja ylidramatisointia samaan aikaan. Vähän tuntuu, että meidän virallinen koneisto ei kuitenkaan tässä 1,5 vuoden aikana ihan oppinut kuitenkaan sitä aivan keskeisintä ja tärkeintä, joka olisi pitänyt opiksi ottaa. Tämän Salminen muisti mainita, että meidän täytyisi laajasti miettiä tulevaisuudessa, kuinka terveydenhuolto erilaisissa tilanteissa voisi skaalautua ylöspäin.
Tämä koronavirus ei tule olemaan valitettavasti viimeinen tällainen terveydellinen haaste, joka tulee haastamaan järjestelmäämme ja nyt järjestelmän puutteet on nähty. Lopulta se kantokyky tällaisessa suhteellisen nopeasti ylöspäin skaalautuvassa taudissa tulee nopeasti kapasiteettinsa loppuun ja se kapasiteetti loppuu siis ihmisten puutteen takia. Salminen pohti, voisiko esim. erilaiset terveysjärjestöt kunnallisella tasolla pitää jäsenistössään jonkinlaista kriisiajan osaamista yllä ja tätä kautta syntyisi ylöspäin skaalautuvaa reserviä vastaisuudessa.
Mäkijärvi puolestaan tuntuu aivan Uunolta näissä, kun ei ymmärrä alkuunkaan, ettei lähtökohta ole nollatoleranssi. On myös surullista, ettei edes 1,5 vuotta opettanut sitä, kuinka tärkeää on pystyä selkeään viestintään. Tilanne ei ole nyt enää pitkään aikaan ollut oikeasti sellainen, ettei olisi voinut asettaa selkeitä määräaikoja ja rajoja. Tuntuu, että esimerkiksi Mäkijärveen jäi poikkeuksellisen voimakkaasti elämään tuo utopia tukahduttamisesta, samoin kuin Ruotsalaiseen. Näiden HUS-lääkäreiden tilanne tulevaisuudessa voi olla tukala enkä sellaista todella toivo, mutta ovat aika voimakkaasti kansan silmissä leimautuneet. Tuntuu, että rajoituksien purkaminen on heille jonkinlainen arvovaltatappio.
Tämä surkea *aska, jossa olemme eläneet on ollut kauheaa kaikille. Nyt loppusuoralla on alkanut ilmetä selviä valtapyrkimyksiä ja vaikeuksia luopua saadusta vallasta helposti. Samanlaista kaukaista pyrkyrimäisyyttä näkyy Krista Kiurussa ja minusta sellainen ei kyllä tähän tilanteeseen sovi ollenkaan. Itse harkitsisin voimakkaasti, kannattaisiko eduskunnassa jälleen syksy käynnistää äänestämällä nauttiiko peruspalveluministerimme eduskunnan luottamusta.
yle.fi