On varmasti niin, että vastaavaa myötäilevä kokemus on suurimmalla, tai ainakin isolla osalla kansasta. Oma todellisuus ja median kärjistäen piiskaama kuollut hevonen ("kaikki sairastuvat ja melkein kaikki kuolevat, terveydenhuolto ja maailma romahtavat huomenna tai viimeistään viikonloppuna"-tulokulma) eivät oikein kohtaa ja se ihan luonnollisestikin aiheuttaa jonkin sortin epäuskoa, tuskastumista ja kasvavaa hämmennystä. Myönnän ainakin itselläni näin melko mustavalkoisen ajatusmaailman omaavana olevan vaikeaa ja raskastakin, kun totuutta ei ole olemassa, tai jos onkin, käsitys siitä pitää yrittää muodostaa jokaisen uutisen ja "uutisen" kohdalla erikseen. Nyt jos koskaan olisi huutava tilaus kiihkottoman objektiiviselle uutisoinnille ja aiheen käsittelylle, vaikka toki ymmärrän sen tässä tilanteessa olevan vaikeaa, jopa mahdotonta.
Mutta niin, niistä omista kokemuksista. Reilu vuosi sitten exäni sairastui covidiin, lapsensa ja miehensä onneksi eivät. Sairastamiskokemus oli kuulemma selvästi rankempi kuin jonkun perusnuhan, mutta kuitenkin kestettävissä ja pystyi koko ajan sairastamaan kotona. Viime kesänä pikkusiskoni sairastui, kuten myös yksi lapsistaan, miehensä ja heidän kaksi muuta lastaan välttivät tartunnan. Siskon mukaan köykäistä oli sairastaminen, ei noussut edes kuumetta, lihaksia "vain" särki, maku- ja hajuaisti katosivat kolmeksi päiväksi. Tiedän kyllä muutaman muunkin ihmisen jotka tuon ovat sairastaneet, mutta heidän oireistaan en osaa sanoa.
Että jos omien kokemusten perusteella muodostaisin kuvan sairaudesta, niin ei sen sairastaminen kovin ihmeelliseltä rastilta vaikuta ja vastaavasti se varmaan vaikuttaisi suurin piirtein pahimmalta mahdolliselta rastilta, jos nuo kuvailemani tapaukset olisivat johtaneen yhteen tai useampaan vammautumiseen tai vaikka ihan kuolemiin. Vittumaisen raskas tilanne ja monisyinen ongelma kyllä, kun koronaväsymyskin painaa enemmän koko ajan ja koko aihe tulee jo korvista ulos. Silti tulisi koko ajan pitää mielessä, että yksittäiset kokemukset ovat vain juuri niitä, yksittäistapauksia eikä niistä tule tehdä oikein mitään johtopäätöksiä. Usko mediaan ja oikeastaan kaikkiin koronasta puhuviin päihin on jo kauan sitten lakannut olemasta kaikkien epäjohdonmukaisuuksien ja tavoitteiden jatkuvan muokkautumisen tai muokkaamisen vuoksi, mutta en usko siihenkään, että media tai poliitikot ihan puhdasta hevonpaskaakaan jauhavat, ts. oletan överijuttupuurossakin olevan mukana vähintään jyväsiä totuudesta.
Myönnän silti, että raskasta on ja raskaammaksi muuttuu. Ja mä olen lapseton eläkeläinen, voin vaan kuvitella miten raskasta esim. jälkikasvua omaavalla ravintolayrittäjällä sitten onkaan. Myönnän kyynistyväni päivä päivältä ja koko ajan kiinnostaa vähemmän, vaikka huono suuntaushan sekin on, mutta helpottaa ainakin lyhyellä tähtäimellä mielenterveyden säilymistä, tai ei ainakaan edistä sen menettämistä. Huolettaa ja pelottaa tiedostaa, että iso osa ihmisistä on niitä, joilla ei kerta kaikkiaan ole mahdollisuutta kyynistyä tai nakata paskoja koronalle.
yle.fi