Se on aika vahva olettama ja ruusuinen kuva se, että yhteiskunnan eri puolet ja selkeästi eri intresseissä olevat tahot olisivat jotenkin maagisesti löytäneet toisensa, että esim. kulttuuriala ja THL olisivat samaa mieltä tarvittavista toimista (olettaen että heidän edustustaan olis siellä). Epäilen pessimistinä että äkkiä tuo olisi mennyt painimiseksi, yksittäisten henkilöiden kohdalla egot olis vaikuttanut ja joka tapauksessa suljetun ryhmän asioista joku olis halunnut vuotaa julkisuuteen asioita kuitenkin. Tokihan se olis voinut onnistuakin, mikäli siinä olis tosi hyvä puheenjohtaja ja uskottava vetäjätaho.
Ja tavallaan tuollainen organisaatioiden välinen keskustelu ja jopa ristiveto kuuluu läpinäkyvyysyhteiskunnan kulttuuriin, siinä on kuitenkin lopulta se laissa määritelty taho erotuomarina mikä päättää ristiriitatilanteissa. Kansa kans kuulee paremmin niistä asioista mitkä ovat päätösten taustalla eikä se tapahdu missään ryhmässä salaa.
Ja mehän voidaan vaihtaa se erotuomari seuraavissa vaaleissa mikäli nykyiseen ei olla tyytyväisiä.
Keskusteluhan on ihan täysin fantasiointia, koska näin ei tapahtunut, eikä tule tapahtumaan.
Ristivetoa todella olisi, on ja tulee olemaan, lähinnä oma ajatukseni on siinä, että eri toimialojen kommunikaatio ja yhteistyö on ollut kankeaa ja sitä on kritisoitu läpi pandemian. Edelleen näen, että Suomi on pandemian onnistujia lähes kaikilla mittareilla, mutta virheitä on tehty sekä liian kevyellä, että liian tiukalla/tai väärin ajoitetuilla rajoituksilla.
Perustuslakia on rikottu ja lakien valmistelu on ollut puutteellista ja kömpelöä, viestintä on ollut sekavaa ja vastuuta on siirrelty.
Hyvä esimerkki on se, että AVI toteuttaa sanantarkasti kesäkuussa annettua ohjausta tapahtumiin liittyen elokuussa, kun pandemiatilanne on muuttunut rokotteiden myötä. Samaan aikaan pääministerin johdolla viestitetään muuta, STM vähän samaa, toimijat ei tiedä miten toimitaan ja ihmiset turhautuu. Pitkin pandemiaa on ollut tilanteita missä jokainen raaja heiluu oman tahtonsa mukana ja kukaan ei tiedä missä aivot ovat.
Sitten se vastuu, on aika monia tasoja vastuun suhteen ja minun mielestäni tätkein vastuu on toiminnan tasolla, eikä siinä että pysyykö vaaleilla saatu luottamus seuraavissa vaaleissa. Vastuuta on tehdä oikeita päätöksiä oikeaan aikaan ja korjata kurssia sitä mukaa kun huomataan, että mennään metsään. Vastuuta on kertoa kansalle niin selkeästi kun tiedetään, että mihin ollaan menossa ja sanoa että ei tiedä, jos ei tiedä. Vastuuta on myös pyytää apua ja antaa niiden hoitaa homma jotka osaa.
Kyllä tuon olisi voinut tehdä (sen nyrkin) jos olisi haluttu. Ja kuten sanottua, sen tarkoitus ei olisi ollut tehdä tänne diktatuuria ja mennä perustuslain yli. Se ei olisi tarkoittanut virheetöntä messiasnista ongelmanratkaisua. Toisin kuin on esitetty minun väittäneen.
Ihmiset tässä tosiaan puhuu siitä että perustuslaki on tärkeä, mutta ei ota hirveästi huomioon, että näitä erityisiä tilanteita varten tulee olla erityinen lainsäädäntö, jonka tärkein funktio on ongelman ratkaisu.
On mahdollista ja todennäköistä, että maatamme tulee koskemaan jonkinlaisia erityistilanteita tulevaisuudessa. Ne voi olla ympäristöön liittyviä katastrofeja tai turvallisuuteen liittyviä ongelmia, tai monta muutakin ongelmaa. Olisi jotenkin hienoa, jos metsäpaloa sammuttaisi palomiehet ja talouslamaa talouden asiantuntijat. Mielellään haluaisin, että tulipalo sammutetaan mahdollisimman nopeasti, vastuu siinä tulipalossa olisi sillä joka sanoo mihin ruiskutetaan vettä, eikä sillä kenen aikana tulipalo tapahtuu ja kuka puhuu tulipalon sammuttamisen tärkeydestä.
/img-s3.ilcdn.fi/e47e9fdd625494fd56457fc8f61f5007b01966d2e648ea8ae2df52c5562ed52a.jpg)
www.iltalehti.fi