Muutama sananen koronaviruspandemiasta päivittäisen tilanteen ulkopuolelta.
Suomen tilanne on hyvä, kuten on käytännössä koko pandemia-aikana ollut. Pietarin tuliaisina tuli yllättävänkin iso piikki tartuntoja kesäkauteen, mutta jatkotartuntoja ei ainakaan vielä näytä tulleen erityisen paljon ja tilanne alkaa palautua normaaleille raiteille. Nyt ollaan taas saavutettu se moneen kertaan aiemminkin koeteltu n. 200 päivittäisen tartunnan taso. Se tuntuu hyväksyttävältä eikä aiheuta juurikaan ylimääräistä kuormitusta terveydenhuollolle, varsinkaan nyt kun rokotukset ja vuodenaikavaihtelu auttavat. Todennäköisemmin tartuntamäärien suunta alkaa kohta kääntyä alas- kuin ylöspäin, vaikka ei tämäkään kiveen hakattua ole.
Isossa kuvassa ja globaalisti näkyy taas vähän negatiivisempia merkkejä. Ennen muita rokotusohjelmansa käynnistäneissä maissa (Israel ja UK) alkaa molemmissa näkyä tartuntojen ja hieman myös sairaalahoitoa vaativien tapausten kasvua, myös rokotuksen jo saaneilla. Onko tämä huolestuttavaa juuri nyt? Ei tietenkään. Silti: kyllähän tässä nyt alkaa näkyä se, että parhaimmatkaan rokotteet ja hyvä kattavuus eivät valitettavasti estä tartuntojen syntymistä siten, miten optimistisemmissa skenaarioissa on toivottu. Rokotteet vähentävät toki merkittävästi tartuntojen sekä sairaalahoitoa vaativien tapausten määriä, mutta eivät niitä täysin estä. Kun kontakteja tulee tarpeeksi paljon, niin kuin yhteiskunnan normaalisti pyöriessä tulee, jossain vaiheessa tämä iskee myös rokotemuurin läpi. Rokotteiden teho myös heikkenee kun aikaa kuluu.
UK:ssa on jo tehty linjaus kolmannesta rokotekierroksesta ennen talvea yli 50-vuotiaille. Israelin tilanteesta en tiedä, mutta veikkaisin samojen pohdintojen olevan siellä käynnissä. Pitkällä tähtäimellä tämä viittaa siihen, että ainakin riskiryhmäläiset ja seniorit tulevat rokotteen ottamaan länsimaissa säännöllisesti, ehkäpä juuri kerran vuodessa influenssarokotteen tavoin.
Niille, ketkä eivät rokotetta ota, UK:n ja Israelin uutiset on tietysti myrkkyä: rokotteen ottaneet alkavat elää huolettomammin kuin ennen, mikä edistää viruksen kiertoa populaatiossa, samoin kuin yhteiskunnan avaaminen ja avoimena pitäminen. Tämä taas on rokottamattomille erittäin huono asia. Todennäköistä on siis, että rokotetta ottamaton osa väestöstä tulee lähes varmasti saamaan koronatartunnan ennemmin tai myöhemmin, poislukien ehkä linkolamaisesti erakkona elävät ihmiset.
Täällä palstalla monet ovat jo maininneet että koronaviruksen kanssa pitää vaan oppia elämään ja hyväksyä se mukaan normaaliin viruskiertoon. Olen taipuvainen ajattelemaan samalla tavalla. Toki tässä ongelmana on se, että pelkästään se, että ihmiset alkavat henkisesti ajatella koronaviruksen samaan lokeroon rino- ja noro- ja influenssavirusten kanssa, ei poista sitä tosiasiaa, että kyseessä on tarttuvuuden ja vakavuuden kannalta aivan eri sarjoissa painivat virukset.
Oma arvioni on, että ensi syksy ja talvi tulevat olemaan ratkaisevat sen suhteen, mitä viruksen leviämisen ja vaikkapa rajaliikenteen kanssa globaalisti aiotaan tehdä. UK ja Israel tulevat olemaan tässä tiennäyttäjiä. Suomessakin kannattaisi jo mahdollisimman paljon etukäteen käydä sitä keskustelua, miten rajoitustoimet ja niiden tavoitteena oleva ikäihmisten elinvuosien tehokas turvaaminen vertautuu siihen, että muu yhteiskunta saisi pyöriä mahdollisimman normaalisti, myös muulloin kuin kesällä. Mikä määrä koronakuolemia ja vakavia sairastumisia talven aikana on hyväksyttävää? Tähän ei valitettavasti ole helppoja vastauksia, joten en odota Iltalehden tarttuvan tähän keskusteluun. Toivottavasti Yle ja HS sentään ottaisivat tämän puntaroinnin esille. Itse lukisin suurella mielenkiinnolla ainakin Mika Salmisen ja Asko Järvisen kommentteja tästä aiheesta.