Mitä tällä saavutettaisiin? Mitä tartuntojen syntymisen siirtäminen kahdella viikolla auttaisi tai hyödyttäisi?
Tähän asti rajoituksissa on ollut yksi iso peruste: ajan pelaaminen. Sitä aikaa on tarvittu rokotteiden kehittämiseen, tuotantoon ja jakeluun ihmisten käsiin. Ja juuri siitä syystä itsekin olen aiemmin erittäin vahvasti kannattanut niitä rajoituksia.
Kun syksyyn mennessä on saavutettu se maksimaalinen rokotuskattavuus, mikä ylipäänsä Suomessa mahdollista saavuttaa on, ei lisäajasta ole enää mitään hyötyä. Ajan pelaamisen vaikutus päinvastoin kääntyy negatiiviseksi, jos/kun rokotesuoja ajan myötä hapertuu.
Annamari Sipilä on erinomainen UK:n kirjeenvaihtaja, mutta mielestäni tulkitsee tilannetta virheellisesti. Brittihallituksen koronanyrkissä oli aiemmin 2-2-tilanne, missä salasuhdeskandaalissa ryvettynyt ex-terveysministeri onnistui kääntämään Boriksen ja valtiovarainministeri Sunakin päät rajoitusten puolelle. Nyt terveysministerinä on Sajid Javid, joka on yksiselitteisen selvästi ilmoittanut, että kaikki lähtee.
Kun vielä Chief Medical Officer kannattaa, että nyt ne rajoitukset pitää purkaa - kun kausivaihtelu on suurimmillaan, koulujen kesälomat alkavat heinäkuun puolivälissä, muista syistä johtuva terveydenhuollon kuormitus on alhaisimmillaan -, ei nähdäkseni muuta vaihtoehtoa ole.
Ei suinkaan näin. Nämä perustuvat siis ihmisten itse raportoimiin oireisiin, eivätkä edes siis lääkärille raportoimiin. Eikä kyse ole mistään pysyvästi vammautumisesta, vaan ihmiset itse kokevat näiden rajoittavan elämäänsä. Esimerkkinä siis vaikka joku aiemmin joka ilta kympin lenkkejä juossut ei nyt siihen kykene.
Tässä toki on erittäin vahva psykologinen elementti, mutta ei se tee näistä luulosairauksia. Briteissä oli koko talven ajan pisimpään maailman toiseksi suurimmat rajoitukset. Joka ilta televisiossa näytettiin kuvia koronasairaita suorastaan tulvivista sairaaloista.
Koronan pelko, koronan sairastaminen ja kaikki siihen liittyvä on kokemuksena ollut briteissä hyvin toisenlainen kuin Suomessa, tai Venäjällä, tai jossain muualla. Ihmisen psyyke ja keho eivät ole toisistaan irrallisia. Sanoisin että mahdollisimman nopea paluu mahdollisimman normaaliin elämään ja ylipäänsä koronan hiipuminen pois uutisista olisi parasta lääkettä mistä tahansa pitkäkestoisista oireista kärsiville.
(Ja sitten on se, selvästi pienempi, joukko ihmisiä, joilla oireilla ei ole psyykkisiä syitä ainakaan samassa määrin ja joiden oireet ovat vakavampia. Heille toivottavasti apua löytyy. Ei siihen mitään ihmelääkettä löydy, mutta fyssarit, terapia jne. jne.)
Korona ei ole menossa mihinkään. Suomessa ei tule hetkeä, kun korona ei leviäisi väestön keskuudessa joka päivä.
Wuhanin viruskannan, sen R-luvun ja rokotteiden tehon sitä vastaan kohdalla voitiin haaveilla oikeasta laumasuojasta - mikä olisi voinut sen nollan mahdollistaa. Ainakin siis Suomessa, ehkä kourallisessa muita rikkaita länsimaita lisäksi, mutta ei edes koko EU:ssa.
Delta (ja mikä sitä seuraakaan) on liki tuplannut R:n ja syönyt rokotteiden tehoa. Laumasuoja ei ole enää mahdollinen.
Jos nyt, keskellä kesää, minimaalisilla tartuntaluvuilla, ei kyetä elämään normaalia elämää ja luopumaan kaikista rajoituksista, ei sellaista hetkeä tule ikinä. Tai kuulen mielelläni mikä on se skenaario, missä olisi tarkoituksenmukaista tai järkevää polkea tartuntalukuja alas itsetarkoituksena?
