Sannaa jaksaa kuunnella sen ensimmäisen yksinpuhelujakson, mutta sen jälkeen käy raskaaksi. Puhuuko hän noin frendeilleenkin? Toivottavasti.
Kiurun kuunteleminen saa jopa minussa aikaan apatiaa ja halua luopua kaikesta toivosta, osin jopa omasta elämästäni. EIlenkin ihan pokkana ja vähän paheksuen totesi A-talkissa, että Suomessa tilanne oli pahempi kuin maailman metropoleissa. Siis mitä? Varmasti yksittäisissä viikoissa on eroja, koska Suomi tulee muutaman viikon perässä tässäkin asiassa, mutta voi helvetti nyt sentään, voiko enää masentavampaa tyyliä ihmisellä olla? Sanoisin, että ei voi. Seuraava aste olisi sitten se, että vetelee ranteita auki suorassa lähetyksessä. Vapiskaa maailman metropolit kuten Pariisit ja muut lockdown-mestat.
Ja sehän on ihan selvä asia, että jos viruksen osalta tapahtuu muutoksia, niihin on reagoitava. Vaikka kaikki ottaisivat rokotuksen, virusmuunnokset voivat muuttaa tilanteita, terveydenhuolto voi tilapäisesti ylikuormittua ja tavallaan kaikki tämä voi lähteä alusta. Ei sitä kukaan toivo, tietenkään. Mun mielestäni asiat voi todeta ja ihmisiä muistuttaa tosiasioista, mutta samaan aikaan kannattaisi luoda nyt sitä toivoa ja positiivisuutta. Joskus riittää, että vain todetaan, että virukset voivat aiheuttaa toimenpiteitä jatkossakin. Ei joka kerta pidä muistuttaa, mitä kaikkea ikävää ja kurjaa niistä rajoituksista meidän elämiimme tuleekaan. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. Viestinnässä pitää myös osata käyttää tilannetajua. Sitä näiltä hallituksen ministereiltä ei tunnu löytyvän. Paperista voi kuka tahansa lukea ääneen, mutta kun pitäisi vastata ihmisten esittämiin kysymyksiin, ollaan ihan kusessa.
Minunkaan mielestäni rajoituksia ei pidä missään nimessä purkaa liian nopeasti, varsinkaan siellä, missä tartuntoja on ollut paljon. Mutta silti voidaan luoda toivoa, että nyt oikeasti jaksetaan vielä seuraavat viikot ja sen jälkeen on luvassa sitä ja tätä.