Maailmanhistoria on osoittanut, että kriisin aika ei välttämättä kannata ajatella kriisistä ulospääsyn hintalappua, mikäli sitä valuuttaa selviytymiseen vain on tarjolla. Vasta tulevaisuus osoittaa kuinka kriisin aiheuttamasta talouskurimuksesta voi päästä ulos. Meillä on kuitenkin mainioita menestymiskertomuksia (ja toki tuhoisia vastatarinoita) esim. maailmansotien jälkeisestä noususta. Menestystarinoita - ja kauhukertomuksia. Rinta rinnan. Infra on pyyhitty Euroopassakin useita kertoja lähes olemattomiin ja silti on aina noustu. Nyt ei olla toki sellaisessa kriisissä, vaikka vakavassa ollaankin. Siitä kiitos vahvojen yhtä seisovien keskusvaltojen ja instituutioiden, mutta yksityisille ja yksittäisille yrityksille vaikutus voi olla (ja onkin) tuhoisa. Silti, keskeinen näkemys länsimaissa on, että ihmisten terveys laajassa mittakaavassa on lopulta tärkeämpää kuin maailmantalouden keikahtelut tai jopa sortumat.
Lisätään tähän talouskeskusteluun ja covid-19:n hintalappukeskusteluun myös sellainen huomio, että mitäs se raha oikeastaan onkaan? Ja kuka sen arvon määrittelee? Jos kaikki maailman maat vaikkapa olisivat yhtäkkisesti hirvittävän velkaisia, niin kenelle oltaisiin velkaa ja kuka niitä koskaan maksaisi takaisin? Velka kasvattaa rahaa ja pelimerkit jaetaan jälleen uudelleen ja uudelleen.
Rahahan on velkaa. Jos ette tiedä mitä tarkoitan, sillä tämä ei ole mitään zeitgeistia, niin tässä linkki Suomen Pankin sivuille, joissa tätä yksinkertaisesti selitetetään:
Mitä raha on?
Talletus on pankin velkaa asiakkaalle ja vuorostaan jokainen laina synnyttää uutta rahaa. Raha on lopulta aika lailla abstrakti ja jopa kaaoottinen väline, jota voidaan säädellä tai olla säätelemättä aivan riippuen mahtimaiden ja -ihmisten tahdoista.
Juuri tämän vuoksi esim. Yhdysvaltojen ja Saksan kaltaiset maat ovat olleet avoimia käyttämään valtavaa lainapankkiaan covid-hintalappuun, kriisin hillitsemiseen ja talouden elvyttämiseen. Ja tulevat kriisin pitkittyessä vaan entistä enemmän näin tekemään. Laina muodostaa lisää rahaa ja rahalla on tapana valua rahan luo. Suomen kaltaiselle pienemmälle - mutta silti sangen varakkaalle - toimijalle toivo lepää EU:n ja euron leveämpien hartioiden varassa.