Laitetaanpa pieni saarnateksti näin sunnuntain kunniaksi:
Seurailen hieman huvittuneena useiden tämän (ja monen muunkin keskustelun) esiin nostamia väitteitä siitä, että "ei tällaisia voisi kukaan valvoa", "lain vastaista toimintaa", ja "miten tällainen voitaisiin muka järjestää" ja "kuinkahan tämäkin valvonta muka onnistuisi käytännössä", jne. (Karrikoidut esimerkit.)
Kuinkahan huonosti järjestetyinä monet keskustelijat näitä meidän yhteiskuntiamme (kuten Suomea) oikein pitääkään? Toki virheitä, hidasta reagointia ja yksityisoikeuksien ylikorostamista esiintyy nyt päätöksissä, mutta Suomi onkin edennyt koronakriisissä hyvin rauhallisesti.
Itse valtiolla pyöreät 25 vuotta töitä tehneenä olen jatkuvasti hämmästynyt, kuinka huonoiksi kansalaiset kokevat ihmisten valvomisen keinot, menetelmät ja välineet. Niitä on pussissa todella paljon enemmän kuin nykyajan individualistisen elämänmallin kokijat tietävätkään. Yhteiskunta vaikuttajineen säätää lait ja yhteiskunta valitsee kuinka kansalaisiaan hallinnoi. Yhteiskunnalla on tähän merkittävät oikeudet: se on sitä järjestelmän valtaa, joka ylittää kaikki yksittäisten ihmisten oikeudet tarvittaessa. Poikkeustilat vaikuttavat välineisiin ja tekoihin, kuten kriiseissä halki historian on tehty. (Siis niin kauan, kun yhteiskuntajärjestelmä on pystyssä eikä vaikkapa hajoitettu.)
Summa summarum: Suomessakin varmasti tehdään lopulta kaikki tarvittava, jos tilanne toden teolla pahanee. Ja tehdään tarvittaessa rajustikin, vaikka ei se silloin kaikkia miellytäkään.
Lukekaapa ihmiset historiaa ja vaikkapa kansalaisten reaktioita (ja valtiovallan vastareaktioita) menneiden vuosikymmenien mielenkiintoisiin kriiseihin, kuten vaikkapa 90-luvun laman leikkauksiin, öljykriisiin, maailmansotien ajan liikkumis-, tanssi- ja juhlakieltoihin, menneisiin joukkorokotuksiin ja esim. pakkovaltaisiin siirtoihin ja kansalaissodan jälkivaikutuksiin. Voivat avata silmiänne kansalaisen oikeuksista, velvoitteista ja kansalaistottelemattomuuden rajuista seurauksista menneinä vuosikymmeninä. Keinot ja tiet näihin menneen maailman tilanteisiin ovat aina käsillä ja niihin valtiovalta aina myös (enemmän tai vähemmän salassa) valmistautuu. Olisi naivia olla valmistautumatta.