Lätty-ylämummo
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- IFK
Kumman valitsisin vähennettäväksi, mieheni vai hänen lapsensa? No pitää sitä vielä miettiä... ;-) Kaupassa ja kylillä en käy, töitä teen etänä, harrastan lähinnä yksin liikuntaa, kirjoja on tarpeeksi luettavaksi (ei tarvitse käydä kirjastossa), ystävien kanssa juttelen puhelimessa tai vaihtelemalla sähköposteja eikä terveydenhuollonkäyntejä ole näkyvissä. Kontaktit on hyvin vähissä...
Onneksi valinta ei ole minun, mutta onhan tuossa vielä oikein valinnanvaraakin. :)
Tiedän, tunnen itsestäni, ja aistin lähipiiristäni, että ei tämä kenellekään mitään parasta aikaa elämässä ole. Itse suhtaudun niin, että olen syyttömänä linnassa, mutta kakku on lusittava kun tuomiosta ei vaan voi valittaa mihinkään. Itse en ihan noin niukille voinut omia kohtaamisia vetää, kun töissä on pakko käydä livenä. Jos jotain hyvää on keksittävä, niin ei taida koronavilkku paljoo vilkutella... Voimaa ja uskoa. Valo lisääntyy, ja nyt se ei ole juna, vaan tunnelin pää.