Eli vitsailit siis. Hyvä niin, my bad. Ehdin jo hivenen huolestua :D
En varsinaisesti vitsaillut. Vaan yritän suhtautua paskamaiseen tilanteeseen pieni pilke silmäkulmassa. Mikä tahansa tämän asian ympärillä vellomisen pysäyttävä toiminta on hyvästä, kunhan se ei loukkaa muita. Pasianssi tuli mieleen siksi, että varmaan kaikilla on pelikortit ja siihen saa kuin varkain menemään tunnin, jos toisenkin.
En mäkään tästä tykkää. Ja tiedostan hyvin, että kuulun niihin hyväosaisiin ihmisiin, joiden elämään korona ei ole vaikuttanut taloudellisesti yhtään. Ja siksi(kin) olen tehnyt paljon hyväntekeväisyyttä ja raottanut omaa kukkaroani enemmän kuin yleensä. Ja jo silloinkin olen lahjoittanut rahaa ja muuta säännöllisesti niitä tarvitseville. Mun oveni ja jääkaappini on aina avoin apua tarvitsevalle, vaikka en nyt tuntemattomia ala kotiini majoittamaankaan.
Multakin on viety vapaus tehdä vapaa-ajallani mulle tärkeitä asioita. Mäkin joudun viettämään oman perheeni kanssa enemmän aikaa yhdessä kuin kukaan meistä haluaisi viettää ja voin kertoa, että teini-ikäisten suosikkeja ei varsinaisesti ole omat vanhemmat. Minunkin lapsiltani on viety mahdollisuudet harrastaa. Lapseni ovat jo syksyllä joutuneet käymään etäkoulua, mutta siitäkin selvittiin.
Tä-mä on pas-ka a-jan-jak-so ih-mi-sen e-lä-mäs-sä!
Edellä mainituista syistä, muun muassa., mä en kehtaa ihan hirveästi valittaa. Mistään. Ja samaa mä haluan (ja myös koen velvollisuudekseni) opettaa lapsilleni. Harmittaa saa, tietenkin, mutta päivän päätteeksi on hyvä muistaa, että monella muulla menee nyt tosi huonosti ja on epäkunnioittavaa heitä kohtaan korostaa omaa kurjuuttaan, kun se elämä ei nyt ihan oikeasti ole niin kurjaa, vaikka aiempaa kurjempaa onkin. Tehdään kaikkemme, että tämä loppuisi mahdollisimman nopeasti, mutta ihan kaikki ei ole omissa käsissä. Kuten ei elämässä aina muutenkaan. Kaikki ei tapahdu heti, vaikka kuinka huutaisi ja muuta toivoisi. Sen tiedon kanssa pitää pystyä elämään niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä. Jos kerran yritän opettaa tällaisia asioita lapsilleni, joihin oikeasti itse myös uskon, miten se onnistuisi, jos en itse eläisi opetusteni mukaisesti?
Ja itse luotan siihen, että
kun tästä selvitään, saamme jonkin aikaa elellä vapaasti, kunnes jossain vaiheessa tapahtuu taas jotain paskaa. En toivo sitä, enkä todellakaan aio jäädä kotiin istumaan ja odottelemaan sitä päivää, mutta tiedostan sen nyt aiempaa paremmin, että tämä nyt ei välttämättä ollut viimeinen massiivinen paskamainen tilanne elinaikanani. Mutta ennen sitä, kun luvat tulee, aion todellakin nauttia elämästä nykyistä enemmän.