Niin, kyllähän tässä on ollut mielenkiintoista huomata tässäkin ketjussa, että siinä missä eräitä kirjoittajia on hieman liian heppoisin perustein syytelty panikoijiksi, niin kyllähän on ollut huomattavissa sellaistakin ilmiötä, että mikäli ei jaksa olla niin huolissaan kasvaneista tartuntaluvuista tai taudista ylipäätään, saa helposti vähättelijän leiman.
Itse esimerkiksi olen tuon yllä olevan perusteella vähättelijä ja olen ennenkin täällä siitä kirjoittanut, miksi en itse jaksa huolestua. Se ei kuitenkaan ole tarkoittanut eikä tarkoita edelleenkään, etten noudattaisi ohjeistuksia tai käyttäisi esimerkiksi maskia julkisissa, kaupoissa ja muualla jossa sen käyttöä vahvasti suositellaan. Eikä se tarkoita sitä, että ehdoin tahdoin lähtisin yökahvilaan joikaamaan karaokea. En edelleenkään halua tämän, enkä minkään muunkaan taudin, tarttuvan itseeni.
Olen myös tasaisin väliajoin saanut kuulla olevani vähättelijä, kun olen kritisoinut koronaan liittyvää pelottelevaa klikkiuutisointia tai paternalistista viestintää politiikan, viranomaisten tai median taholta. Paradoksaalisesti syy kritiikkiini on leikkisästi sanottuna panikointi. Realistisemmin sanottuna huoli siitä, miten pelotteleva ja holhoava viestintä vaikuttaa ihmisten henkiseen hyvinvointiin ja suorituskykyyn, ja minkälaiset yhteiskunnalliset sivuvaikutukset näillä asioilla lopulta on. Kuten aikaisemmin kirjoitin, siinä missä koronavirus itää kaksi viikkoa, nämä psykososiaaliset vaikutukset itävät kuukausista pariin vuoteen. Eli niiden todelliset kustannukset (ei pelkästään rahalliset kustannukset) lankeavat maksuun sitten myöhemmin.
Vaikka kriisin yhteiskunnallisista vaikutuksista puhutaan aivan liian vähän, en ole näkemykseni kanssa tosiaankaan yksin. Juuri eilen luin erään artikkelin täkäläisestä sanomalehdestä, jossa joku iskuryhmä lääketieteen tutkijoita sekä virologeja ja mikrobiologeja vastailivat koronaan liittyviin kysymyksiin. Kyseessä siis varmaan joku vol. 137 893 tämän tyyppisestä artikkelista, joten kokonaisuudessaan artikkeli oli aika lailla sitä samaa vanhaa. Siinä kuitenkin eräs lääketieteen professori nosti esiin muutamia hyvin mielenkiintoisia pointteja tämän kriisin käsittelystä. Pari lainausta (pahoittelen tönkköjä käännöksiä - en ole kielenkääntäjä):
"Koronan terveystieteellisessä tarkastelussa aliarvioimme yhä varmuudella pandemian pyskososiaaliset vaikutukset. Jos emme pian ala ottamaan näitä paljon vakavammin, saattavat ne lopulta aiheuttaa suurempaa vahinkoa, kuin itse virus."
"Tarvitsemme viimeinkin paljon nykyistä ammattimaisempaa kriisi- ja riskiviestintää: ilman holhoamista ja pelottelua, jotka lopulta vain uuvuttavat ihmisiä."
"Pelkästään virologis-lääketieteellisen tarkastelun sijasta poliitikkojen tulisi tarkastella kriisiä sen laajempien yhteiskunnallisten vaikutusten kautta."
Tietysti näitä muita vaikutuksia on muutenkin kohtuulisen paljon tutkittu ja niistä ovat monet arvovaltaisetkin tahot puhuneet. Mutta kokonaisuudessaan - siihen nähden kuinka poikkeava ja yhteiskunnallisesti laajavaikutteinen tämä tilanne on - tätä tilannetta on hoidettu hyvin kapealla kulmalla.
Palatakseni tuohon median toimintaan. Kyse ei ole siitä, etteikö myös nuori ja hyväkuntoinen ihminen voisi sairastua vakavastikin tai kuolla koronaviruksen aiheuttamaan tautiin tai etteikö koronavirus voisi aiheuttaa pitkävaikutteisia vaurioita keuhkoille tai muille sisäelimille. Voi ja voi. Kyse on ennemminkin siitä, että kun näistä kirjoitetaan toisteisesti ja x:nnen kerran ns. perinteisissä medioissa, nämä mediat eivät enää tasapainota sitä valtavaa "infodemiaa" - huhujen, mutujen, pelkojen, liioittelujen, epätotuuksien, suoranaisten valheiden ja tosiasioiden sekamelskaa - jolle ihmiset altistuvat nykyään. Sen sijaan, perinteinen media on tässä tilanteessa vaarassa muuttua osaksi infodemiaa ja lietsoa sitä.
Tämä uusi koronavirus on aiheuttanut yhteiskunnallisen poikkeustilan siksi, että se leviää nopeasti, saattaa aiheuttaa hyvin vakavan sairaalahoita vaativan taudin pääosin vanhemmalle väestölle ja muille riskiryhmille, ja aiheuttaa siksi sairaanhoidon kapasiteetille vakavia haasteita. Mutta kyse ei ole siitä, ettäkö oltaisiin yhtäkkiä tilanteessa, jossa viikatemies tai karmiva pysyviä ruumiinvaurioita aiheuttava sairaus vaanisi meitä kaikkia nyt nurkan takana huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä, kuin aikana ennen koronavirusta. Ei olla.
Tämä tilanne vaatii kaikilta toimia viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Siksi tarvitaan asiallista viestintää, jossa avataan todelliset syyt näille toimille ja sitä, miten ne vaikuttavat ja miten niiden toivotaan vaikuttavan. Harhaanjohtava, holhoava ja pelotteleva viestintä vain lisää epämääräistä ja julkista keskustelua polarisoivaa informaatiotulvaa. Ihmisille pitää viestiä oman toiminnan tarpeellisuudesta, mutta sen viestinnän pitää perustua johdomukaisesti oikeisiin syihin.
Mitä tulee omaan käyttäytymiseeni koronakriisissä: noudatan hyvin tarkasti paikallista maskipakkoa, kuljen julkisten sijaan kävellen töissä, pidän turvavälin esim. kaupassa, tapaan vain yhtä kaveria kerralla kuten on määrätty, vältän väkijoukkoja ja huolehdin käsihygienista normaaliakin tarkemmin. Yritän tehdä näin osani sen eteen, etten levitä mahdollisesti saamaani tartuntaa eteenpäin tai etten ylipäätään saa tartuntaa, jota voisin levittää eteenpäin. Ei tietenkän henkilökohtaisestikaan kiinnosta saada sen kummemmin covidia, kuin mitään muutakaan tautia.