Maskin käyttökin nyt korkattu. Ei tämä mitään ihmisen hommaa ole. Reippaan kävelyn jälkeen lämpimään sisätilaan ja maski päähän, pienimuotoinen ahdistus välittömästi kun tuntui että happea olisi saatava, mutta tuli vain kosteaa ja tunkkaista ilmaa.
Pikkuhiljaa tähän jotenkuten tottuu, mutta jos syke vähänkin nousee, niin ahdistaa taas. Ja tasaisin väliajoin on salaa raotettava maskia, jotta saa hengitettyä.
Olen varmaan epänormaali, mutta en oikein kykene tähän. Onneksi pian loppuu. Eikö tällainen pakko ole vähän ylimitoitettua, koska koko ajan lähin ihminen on vähintään viiden metrin päässä?
Siinä on valtavat erot maskien välillä miten hyvin henki kulkee, olennaisimpana se kuinka paljon gäppiä jää suun ja maskin väliin.
Esimerkiksi jos on hiukan nafti kangasmaski, on hengittäminen melkoisesti hankalampaa kuin jos on hyvin istuva sopivankokoinen kertakäyttömaski.
Toki se on myös ennen kaikkea asennekysymys, jos on etukäteen varma että maskin pitäminen ahdistaa, niin käytännössä varmasti se maski ahdistaa siinä naamalla ja henki ei kulje.
Ja myös, kuten mainittua yllä, tottumiskysymys, kun sen oman hengitysrytmin saa sovitettua maskin kanssa yhteensopivaksi, niin ei sitä tosiaan enää edes käytännössä huomaa naamalla.