Täälläkin on paljon pohdittu ja kysytty, miksi joku jättää koronarokotteen ottamatta. On poikkeuksetta tällaiset henkilöt luokiteltu foliohatuiksi, kulkutautimyönteisiksi ja mitä milloinkin - jopa ministeritasolta tulee syytöksiä rokottamattomien suuntaan, että yhteiskuntaa ei saada auki.
Jospa yrittäisin avata yhtä näkökulmaa, mikä itselläni on syynä sille, että en vielä rokotetta ole ottanut (huom! vielä). Todettakoon tässä kohtaa, että minusta ei rokotevastaista saa tekemälläkään ja vielä vähemmän foliohattua tai muutakaan salaliittoteorioihin uskovaa. Uskon kyllä rokotteiden tuovan riittävän suojan erityisesti vakavaa sairastumista vastaan.
Minun rokottamattomuus johtuu suurimmaksi osaksi tietynlaisesta kapinahengestä koko tätä nykymenoa kohtaan. Vaikea selittää, mitään yksittäistä syytä, mutta ehkä tämä koko korona-aika on itselleni aiheuttanut sellaisen epäluottamuksen särön erityisesti päättäjiä kohtaan. Sitä kautta tulee monessakin asiassa kapinahenki esiin - en ainakaan halua toimia sillä tavoin, mitä milloinkin eri tahojen toimesta suositellaan tai jopa pakotetaan tehtäväksi.
Rokottamisen osalta on nostettu esille yhteinen vastuu. Jokaisen velvollisuus olisi kantaa kortensa kekoon, jotta yhteiskunta saataisi pyörimään suhteellisen normaalisti. Paino sanalla vastuu. Viime ajat vastuuta on penätty myös esim. hallitukselta suhteessa AVI:en päätöksiin asettaa rajoituksia eri alueilla. Mitä tekee hallitus? Sysää vastuun kaikille muille paitsi omaan tekemiseen tai virheiden myöntämiseen. Lisäksi hallituksen ja myös muiden asiantuntijatahojen ristiriitainen viestintä tai epäloogisuus päätöksissä eivät ainakaan kannusta rokotteen ottamiseen. Puhumattakaan jatkuvasta maalitolppien siirtelystä. Tällä hetkellä edelleenkin annetaan liian suuri painoarvo yhteiskunnan avaamista miettiessä tartuntatapausten lukumäärille. Tuntuu, että päätöksiä tehtäessä jätetään kokonaan huomioimatta tärkein eli sairaala- ja tehohoidossa olevien potilaiden määrä. Puhutaan kyllä jatkuvasti veitsenterällä olemisesta, mutta ei mitenkään avata, mitä se käytännössä tarkoittaa. Eikä myöskään vakuuta yhtään nuo kriteerien asettamiset, mitä vaaditaan rokotekattavuuden osalta. Ei tule toteutumaan vähään aikaan (jos koskaan).
Eli kantakaa päättäjät vastuu omalta osaltanne kertomalla selkeästi kriteerit yhteiskunnan avaamiselle (ei riitä mikään summittainen 80-90% rokotekattavuuden saavuttaminen), siirtäkää katse päivittäisistä tartuntaluvuista sairaalakapasiteettien seurantaan ja päätökset vain ja ainoastaan sen pohjalta, tehkää selkeät toimintamallit eri sidosryhmien välillä (AVI:t jne.), yhtenäistäkää viestintää niin hallituksen, STM:n, THL:n kuin eri asiantuntijoiden (HUS) välillä. Tämän jälkeen voin arvioida myös oman vastuun kantamista yhteisen hyvän eteen.
Yksittäisenä asiana mainittakoon Kurvisen ulostulot, kun julkisesti maalittaa rokottamattomat syyllisiksi nykyisiin rajoitustoimiin ja että yhteiskuntaa pidetään heidän vuoksi rajatussa toiminnassa. On helppo ottaa maaliksi ryhmä, jota voidaan tällä hetkellä pilkata mielin määrin ja syyllistää vallitsevasta tilanteesta. Mikähän paskamyrsky nousisi, jos joku ministeri puhuisi samaan äänensävyyn esim. maahanmuuttajista, seksuaalisista vähemmistöistä tai muista vähemmistöjen edustajista? Ei tällaiset ulostulot ainakaan lisää luottamusta päättäjien suuntaan.
Ehkä olen muiden mielestä vastuunpakoilija, vapaamatkustaja, itsekäs kusipää. Sitä saa, mitä tilaa ja toimii molempiin suuntiin. Jos minulta odotetaan vastuunkantoa, odotus on myös toiseen suuntaan.
www.is.fi