1990-luvun lama, jonka yhtenä ”kätilönä” oli täysin mielipuolinen vahvan markan politiikka on jättänyt kansakunnan muistiin sen verran syvät arvet, että aina, kun nykyisin spekuloidaan omalla valuutalla, niin esiin helposti nousee juurikin pahimmat mahdolliset lamaskenaariot. Olen ollut samassa seurueessa varsin korkealla vasemman laidan poliittisen puolueen hierarkiassa olevan henkilön kanssa, jossa käytiin kiivassanaista keskustelua talouspolitiikasta, eurosta ynnä muusta. Tämä ko. herra pokkana väitti, että laman syy oli suomalaisten pankkien täysin törkeä korkopolitiikka, jossa asuntovelkaisilta kiskottiin 16% korkoja ja että hän asuntovelkaisena on vaan iloinen eurosta, kun korkoja ei tarvitse maksaa. Eli kun päättävien tahojen keskuudessa ymmärrys on usein em. tasolla, niin se luonnollisesti vaikuttaa myös päätösten laatuun.
Paljonkos muuten Suomen velkasuhde BKThen oli aikoinaan siinä vaiheessa, kun markka laitettiin kellumaan ja korkotaso aika nopeasti laski normaaliksi, eli muutamaan prosenttiin? Tokihan 1990-luvun huiman talousnousun osaltaan mahdollisti Nokia-niminen runsaudensarvi, mutta ei yksin. Eli ei meillä kelluvan valuutan kanssa avoimessa markkinatalousympäristössä EUn jäsenenä ollut mitään huolta, kuten ei tietenkään ole esim. Tanskalla tai Ruotsilla.
