On totta, mutta mikä on tämän ”yhtenäisen” EU:n hinta, on toinen kysymys. Siihen, että EU nousisi veronkiristyksillä ja tulonsiirroilla, suhtaudun kyllä valtavan skeptisesti. Tuolla saadaan tekohengitettyä toki näitä maita seuraavaan, pahempaan kriisiin saakka. Eurokriisin aikaan merkittäviä saksalaisia talouselämään vaikuttajia ja yritysjohtajia ennusti, että euro tulee ajamaan Etelä-Euroopan maat vararikkoon, ennemmin tai myöhemmin, eikä nämä henkilöt nähdäkseni paskaa puhuneet. Jossain vaiheessa sen pohtimisen aika tulee, että pitääkö tiettyjen maiden antaa lähteä eurosta.
Eurosta eroon pääseminen vaatisi konkreettisen suunnitelman. Sellaista ei ole yksikään euromaa esittänyt. Palataan siihen, jos jotain vakavasti otettavaa konkreettista löytyy. Kyse ei ole siitä, mitä olisi pitänyt tehdä ennen euroa. Kaikki ovat varmaan samaa mieltä siitä, että eurossa on valuvika. Mutta mitä tehdä nyt, konkreettisesti?
Mitä tukiin tulee, EU on varsinainen tukien maksatuksen työkalu. Maataloustuet ovat luokkaa 50 prosenttia EU:n budjetista. Lisäksi useampi valtio on muiden tukien nettosaaja. Suomi on nettomaksaja keskimäärin viime vuodet noin 100 eurolla per suomalainen per vuosi. Jäsenyyttä vastustavilta odottaisin rehellisyyttä sen verran, että miettisivät Suomen saaman talous- ja poliittisen hyödyn yhdessä pienen turvallisuusedun kanssa suhteessa siihen, että emme olisi EU:n jäseniä.
Esimerkiksi konsulttiyhtiö Oxford Economicsin julkaisi vajaa vuosi sitten selvityksen, jonka mukaan kotitalouksien keskitulot olivat 1 000–1 500 euroa korkeampia vuonna 2017 kuin mitä ne olisivat olleet ilman EU-jäsenyyttä. Jäsenyys Euroopan unionissa olisi kasvattanut Suomen bruttokansantuotetta asukasta kohden 1,2–1,7 prosenttia.