Korona – vaikutukset elämääsi

[Peppuli]

Paljon puhutaan siitä, että mitä yksinäisyys tekee korona-aikana ihmismielelle. Itse perheettömänä ja yksinasuvana olen kyllä kallistunut siihen, että henkisesti rankempaa se on niille, jotka ovat nyt 24/7 perheidensä kanssa. Mä voin heikkona hetkenä soittaa videopuhelut sisaruksille ja 10 minuuttia kun katsoo sitä lasten kiljuntaa ja tappelua niin johan voi taas hyvin mielin pari päivää katsella sarjoja.

Siskoa lainatakseni: Vaikka hän on joskus sanonut, että "Toivottavasti viikonloppu ei lopu koskaan", niin ei hän ihan tätä kuitenkaan tarkoittanut.

Tsemppii sinne!

Avaan uuden ketjun jonne saa / pitää / voi purkaa näitä kaikkia muita Koronaan liittyviä asioita jotta tuo toinen Korona ketju pysyisi itse Koronan seurannassa eikä täyttyisi liikaa. Eli täälä ei puhuta siitä miten se leviää tai muuta vaan vaikutuksesta kaikkeen muuhun elämään. Tämä lienee tulee jatkumaan aika kauvan, ja uskon että aika monella voi alkaa vanne kiristää päätä niin kiristellään ne tänne.

-

Uskon että sitä yksinäisyyttä kokee jollain tavalla silti kaikki, olkoon perhettä tai ei, ainakin itse koen. Normaali oloissa näkis kaikkia ihmisiä töissä, salibandyssä, salilla, sillon tällön illan istujaisissa tai vaikka baarissa, nyt ei nää ketään missään. Perhe elämä ja sellainen muu sosiaalinen elämä on silti aika eri asia.

Omasta mielestäni meillä on aika rauhallinen perhe, ja aika normaali. Lapset on päivät koulussa / nuorimmat vielä sen jälkeen iltapäivä kerhossa kunnes haetaan töiden / oman koulun jälkeen kotiin. 2-3 kertaa viikossa käyvät harrastuksissa, pelaavat paljon pihalla muuten pelejä jne. Nyt kun kaikki on peruttu ja 3 viikkoa ollaan koko porukka kotona oltu, niin kyllä jo huomaa ihan itsestäkin sellaisen pienen ärtyneisyyden joka välillä tulee. Lapset tappelee paljon enemmän toisten kans, mitä normaalisti. Toisaalta tämä silti yhdistää, kun pitää / pakko keksiä jotain uutta. Ollaan käyty Geokätköileen, ei tuola pihalla jaksa muuten vaan kävellä niin löyvetty tuommonen. Suosittelen muuten jos muita lapsi perheitä, ja toki ihan kaikille! Mukavaa ajan vietettä pihalla.

Korona muuten tulee varmasti rikkomaan aika monta parisuhdetta / perhettäkin kun sen toisen naama alkaa vaan ärsyttään. Työttömyyttä / lomautuksia tulenee aika paljon ihmisille, ja joutuvat sielä kotona olemaan. Vielä jos siihen aletaan miestä voimakkaampaa ottamaan, niin ei hääviä tuu monessakaan paikkaa olemaan.

Keskustelu vapaa!

 

[Murkula]

Itellänihän on toisteiseksi tilanne, että vien lapset normaalisti päiväkotiin ja menen töihin. Vaimo on etätöissä mutta sellaisessa että voi joutua lähtemään päivän aikana työkohteeseen ja kuuluu huoltovarmuuden vuoksi virkaan että josta ei voi laittaa lomille. Tästä syystä lapset eivät voi olla kotona.
Päivät ovat siis ihan normaalit, tai ainoa mikä on muuttunut, niin käyn kotona syömässä.
Salibandy jäi ja lihonut olen. Urheilun puute myös seurattavana puristaa otsassa.

Useita reissuja peruuntui, joissa kaksi bänditapahtumaa, MM-kiekko ja Rukan Spring Break.

Omaisuuden arvo on tällä hetkellä bauttista rallaa 60k€ romahtanut mutta se palaa.

Muuten tässä ei toistaiseksi ole heikkoa. Asun alimman tartuntaluvun sairaanhoitopiirin alueella keskellä metsää.

Jos kotioloissa alkaa muksuilla olla kierroksia tai muuten toisten naamat ahistaa, niin kengät jalkaan ja ulos. Täällä on lääniä missä temmeltää, eikä ketään tarvitse altistaa tai kenellekään tarvitse altistua. Täällä on tekemistä vaikka miten ja paljon, eli ei käy aika pitkäksi.

 

[Styge]

Ihan hyvin menee. Korona lähinnä lisännyt omaa työtä ja vaimokekin vasta vakinaistettiiin suojatöihin. Parisuhteelle tuntuisi tehneen ihan hyvää tällainen yhteinen kotiolo. Alkoholin käyttö on kyllä lisääntynyt, mutta en tuota nyt ongelmaksi koe. Hieman harmittaa harrastusten peruuntuminen ja salin sulkeminen. Aika turvassa tässä nyt toistaiseksi ollaan.

Lomat tässä nyt mietityttää. Onneksi niitä ei tarvitse meillä kovin ajoissa kertoa, niin voi säästellä huoletta syksyyn. Reissujakin peruuntui, mutta ostovoima pysynee vähintäänkin kohtuullisena myös jatkossa, niin matkaan lähdetään heti, kun se vain on mahdollista. Suunnalla ei väliä.

 

[heavylutaa18]

Ei ole vaikuttanut millään lailla. Yksin asuvana työttömänä tää on ihan kuin arki muutenkin, kuten monilla tässä tilanteessa olevilla.

Eniten ärsyttää ettei pääse kaljalle paikalliseen.

 

[finnjewel]

Etätyössä joka toinen viikko, kun henkilöstö jaettiin kahteen vuoroon etätyö/firma.
Lomat paloivat, kun kiellettiin lähtemästä.
Jonkin verran ovat kulut pienentyneet. Ulkoilua lähinnä koiran ja kauppareissujen takia.

 

[Individual]

Noh, kavereita en ole nähnyt käytännössä kuukauteen, kun eka piti oman lentsun takia pysytellä sisätiloissa pari viikkoa. Mutsin luona ei ole nyt hetkeen tullut vierailtua. Ruokahuoltoa on pitänyt opetella pitämään yllä itse lounasruokailun sijaan. Ihmiskontakteja tulee välteltyä 1-2 krt viikossa tapahtuvia kauppareissuja ja välttämättömiä spiikkisessioita lukuunottamatta. Kaikki kulttuuririennot, keikat, omat dj-keikat ja tapahtumajärjestäminen on nollassa, eikä tarvitse kaljallekaan lähteä. Helsingissä pyörin aika tiiviisti tähän asti, mutta sekin on hetken aikaa nyt poissa kuvioista. Etätyöt toimii kotona hyvin, kun tänne on tullut hankittua tarvittavia vermeitä. Viina tuntuu menevän ainakin kahden kerran otannalla päähän paremmin, mutta jälkitilatkin ovat astetta pahempia, joka osaltaan suitsii karanteenikännien vetoa.

Vietin (ja tulen viettämään) aika liikkuvaista ja puuharikasta elämää, eli siinä mielessä ehkä tämä totaalinen stoppi tekee hyvääkin. Jossain vaiheessa tulee ystäviä ikävä. Onneksi on some. Yritän tämän ylimääräisen ajan nyt käyttää jotenkin hyödyksi itseni kehittämisessä.

 

[Peppuli]

Eniten ärsyttää ettei pääse kaljalle paikalliseen.

Onhan se jotenkin sitten vaikuttanu, vai onko tämä sellainen positiivinen vaikutus että säästyy rahaa? Taloudellisesti ei itelläkään ole vaikuttanut negatiivisesti. Positiivisesti just että kun ei liiku, niin ei tuu osteltua mitään ylimääräistä eikä kulu ees bensaa, eikä sielä paikallisessakaan voi käydä. Kulut siis pienentyneet.

Parisuhteelle tuntuisi tehneen ihan hyvää tällainen yhteinen kotiolo. Alkoholin käyttö on kyllä lisääntynyt, mutta en tuota nyt ongelmaksi koe. Hieman harmittaa harrastusten peruuntuminen ja salin sulkeminen. Aika turvassa tässä nyt toistaiseksi ollaan.

Osittain tekee meilläkin ihan hyvää, pitää keksiä yhdessä tekemistä ja tehdä yhdessä. Varjo puoli on että muksuja näkee tässä nyt koko päivän, ja saa vähän väliä niitä auttaa jossain / tehdä ruokaa. Sitten kun lopettaa työt niin tekis mieli vaikka saada hetki omaa rauhaa, mutta eihän sitä saa. Ja just ennen sitä sai kun ne oli harrastuksissa, tai itse oli. Nyt ollaan kaikki koko ajan toisten kans.

Alkoholi itellä loppu aika kokonaan, kun ei tuu pahemmin kotona juotua ja muualle ei pääse. Tähän tosin vaikuttaa sekin että lapset ei pääse mummolle hoitoon, niin ei saa edes vapaata.

Noh, kavereita en ole nähnyt käytännössä kuukauteen, kun eka piti oman lentsun takia pysytellä sisätiloissa pari viikkoa. Mutsin luona ei ole nyt hetkeen tullut vierailtua. Ruokahuoltoa on pitänyt opetella pitämään yllä itse lounasruokailun sijaan. Ihmiskontakteja tulee välteltyä 1-2 krt viikossa tapahtuvia kauppareissuja ja välttämättömiä spiikkisessioita lukuunottamatta.

Eipä oo tääläkään tullut kavereita nähtyä. Ja on just sama että muut ihmiskontaktit jää siihen kun ulkoiluttaa koiraa ja joku tulee jossain vastaan ja kauppareissuihin.

Kaupungissa asuvana, emäntä riskiryhmään kuuluvana huomaa kyllä että ihmisillä on hirveitä eroja miten kukin tämän Koronan ottaa. Itsellä kuuluu erinäköisitä syistä vanhempia ihmisiä lähipiiriin aika paljon. Osa niistä pysyy tiukasti kotona, ja osa ei välitä ihan yhtään. Jatkavat elämää ihan samallain kuin ennen, ihmettelevät vielä että "mitä sinäkin siitä välität." Ja tuosta johtuen kun noita vanhempia ihmisiä tässä lähipiirissä pyörii, niin on tullut mietittyä tuota kun noita tartunta ketjuja seurataan. Jos eläisin välittämättä koko asiasta yhtään mitään, ja pyörisin samoin joka paikoissa saaden Koronan ja tartuttaen joita ihmisiä ja niistä 2-3 kuolisi. Ei varmaan tuntuis kovin mukavalta. Tuntuu että osa ihmisistä ei tuotakaan mieti sitten yhtään.

 

[adolf]

Huomaan, että on tuo vähän ruvennut jo mieleen vaikuttamaan. Tuo johtuu uskoakseni paljon siitä, että koko keväältä ja kesältä pyyhkäistiin pois lähes kaikki tapahtumat ja reissut, joita oli koko talven odottanut. Nyt ei ikään kuin ole mitään kiintopistettä, jota kohti mennä. Toisekseen myös tämä epätietoisuus kaiketi jonkun verran rassaa päätä, että ei tiedä milloin tämä loppuu. Ystäviäkin näkee nykyään muutenkin kovin harvoin ja nyt ne kontaktit entisestään ovat vähentyneet tämän tilanteen vuoksi. Vanhemmillani en ole myöskään käynyt varmaan ainakaan kolmeen viikkoon.

Ei tämä kuitenkaani mitenkään dramaattisesti ole arjessa näkynyt. En ole muutenkaan normaalisti enää nykyään mikään hillitön menijä, vaan vietän muutenkin paljon aikaa kotona. Toki salilla käyntiä olen nyt välttänyt, mutta muuten vaikutukset ovat olleet melko pieniä. Työtäni ei pysty tekemään etänä, joten työpaikka - ruokakauppa - koti akseliahan tämä on pitkälti nyt ollut. Parikolme kertaa viikossa pitää lisäksi päästä ulos lenkille ihan oman mielenterveytensäkin tähden.

 

[penaz]

Korona muuten tulee varmasti rikkomaan aika monta parisuhdetta / perhettäkin kun sen toisen naama alkaa vaan ärsyttään.

Meillä tuo ongelma on ratkaistu niin, että vaimo asuu Espoossa ja minä Turussa. Eipä ole toisen naama ärsyttänyt. Mestiksen pleijarit jäivät nyt näkemättä, mutta eipä tuokaan paljon häiritse, kun TuTo ei siellä olisi kauan pelannut. Rahaa säästyy, kun ei pääse ulkomaille ja kotimaankin matkailu on minimissä. Ei kulu rahaa myöskään kulttuuririentoihin, baareissa istumiseen eikä omiin ja pojan liikuntaharrastuksiin.

 

[Majoneesi]

Onhan tämä omaan ja perheen elämään kokonaisvaltaisesti vaikuttanut asia.

Itse olen tehnyt matkatyötä reilut kymmenen vuotta ja normaalisti aamuisin / alkuviikosta työhön orientoituminen matkustamisen aikana jäänyt pois ja pitänyt hakea työmoodi muita reittejä. Milloin aamukävelyllä jonkun perheenjäsenen kanssa, milloin vaan muuten kierrellen ja kaarrellen. Ja sama iltaisin / viikon lopussa, kun normaalisti on matkustaessa kääntänyt työt pois mielestä ja siirtynyt perheasetuksiin, nyt täytyy malli hakea muualta.

Omassa sosiaalisessa piirissä työorientoituneisuudesta johtuen valtaisa rooli ollut työtovereilla, asiakkailla jne. ja kokonaan etäilyksi siirtymisen jälkeen yllättävänkin rankalta välillä tuntunut. Samalla kun tehtävänä on pitää huolta työyhteisöstä ja ihmisten jaksamisesta töissä + työpaikan säilymisen vakuuttamisessa työntekijöille niin oma jaksaminen ollut niin ja näin.

Kenties hankalin ulottuvuus on ollut kuitenkin se, että omalla toimialalla kriisi ei ole vaikuttanut oikeastaan lainkaan ja töitä on niin paljon kuin ehtii tehdä - ja uusia ihmisiä palkataan koko ajan. Samaan aikaan monella hyvällä ystävällä ja tuttavalla liiketoiminta on kriisissä ja kaikki on menossa alta. Kun on itse aikanaan tuntenut kaiken menettämisen, on hankala nauttia omasta turvatusta asemasta ja ehkä jopa panostaa kaikkea, mitä olisi juuri nyt saavutettavissa. Voimia kaikille, joille korona aiheuttaa toimeentulohaasteita ja jopa ekstistenssikriisejä!

Hienona puolena tietysti on, että kotona on ehtinyt olemaan normaalia enemmän ja tavallaan kotielämä on alkuvaiheen jälkeen stabilitunut. Muksut ovat jo sen verran isoja, että pienellä panostuksella selviävät koulujutuista, ja opettajat ovat olleet kyllä fantastisia uudessa tilanteessa. Eikä huono tilanne ole, että puolisoakin ehtii nähdä aiempaa enemmän. Toki, siinäkin on omat hakemisensa, kun normaalisti näkee vain sen 20 - 50 pinnaa ajasta.

Kiva olisi kuulla kanssapalstalaisilta omista kokemuksista ja nimenomaan tunnepuolesta ja arjen muutoksista, mitä korona on aiheuttanut. Hyvä keskustelun avaus!

 

[Pottakameli]

Ei oikeastaan mitenkään muuten kuin että lapset on jatkuvasti kotona ja sitten etäopetus sekä muut siitä aiheutuvat jutut. Sosiaalista elämää ei ole juuri häirinnyt, koska en näe kavereitani kovinkaan usein, vaan suhteet hoidetaan etänä pelatessa tai muuten vaan jutellessa. Isovanhempiaan lapset eivät nyt ole päässeet näkemään, mutta yhteyttä pidetty sitten muuten vaan.

Eli elämä on edelleen töitä, kaupassa käyntiä ja lasten kanssa olemista. Siinä välissä sitten kaverisuhteiden yms. hoitamista aina kun kerkeää.

 

[Nick Neim]

Vähän on jopa hämmentävää, kuinka paljon positiivistakin tästä on (itselle) seurannut:

- Töitä omasta alasta johtuen ainakin toistaiseksi piisaa, ja tässä taitaa tulla sairaslomien ja yleisten tarpeiden takia vähintään 15 päivän putki, kun tulee tontilla oltua (yövuoron jälkeisiä nukkumapäiviä on toki joukossa, mutta siltikin aika poikkeuksellista)
- Töissä ja ylitöissäkin on jopa aika mielellään, kun pääsee hetkeksi tätä koronaa "karkuun" ajatuksien tasolla, ja kun ei ihan hirveästi muuta pysty edes tällä hetkellä rajoituksien takia tekemäänkään
- Ruokaa tulee tehtyä huomattavasti enemmän itse kuin aiemmin, näkyy ehkä muutoksena selkeästi terveellisempäänkin suuntaan, sekä selvänä säästönä, kun käy kaupassa ainoastaan kerran tai kaksi viikossa
- Rahaa säästyy ruokakulujenkin lisäksi merkittäviä summia, kun ei yksinkertaisesti ole mihin kuluttaa
- Tämän lisäksi innostuin liikkumaan luonnossa, johon suoraan lähes takaovelta pääsen, ja nyt onkin tullut heitettyä kävelylenkkiä metsässä parin viikon aikana enemmän kuin viimeisen 5 vuoden aikana yhteensä
- Tästä johtuen kuulunkin varmaan erittäin harvinaiseen vähemmistöön, joka on itse asiassa vähän laihtunut tämän "karanteenin" aikana, vaikka olinkin tuossa maaliskuun puolivälissä kipeänä ja makasin reippaan viikon ainoastaan sängyssä

Onhan tämä sangen vittumaista ja odottelen kyllä tämän loppumista, mutta ei tämä omalta kohdalta ihan pelkkää negatiivistakaan ole. Toivottavasti näitä osaisi tämän koronan jälkeen vielä jatkaakin. Toki vituttaa kun kavereita ei näe, vaikka paljon enemmän viestitelläänkin, mutta tällainen vähintään parin kuukauden "rauhoittuminen" tekee kyllä jopa toisaalta ihan hyvääkin kukkarolle.

 

[Oles]

Kyllä tämä koronahomma on vaikuttanut elämään ja toivon, että tilanne paranisi mahdollisimman pian, jotta päästäisiin takaisin arkeen. Paranisi edes sen verta Suomessa, että maan sisäisesti voitaisiin alkaa pyörittämään arkea, vaikka esimerkiksi ulkomaille ei pääsisi ja joitain rajoituksia olisi, mutta ei tee hyvää tämä kotona jatkuvasti oleminen.

Ennen tätä epidemiaa arkeni oli jo valmiiksi aika tylsää, koska olen viime kesän valmistumisen jälkeen ollut työtön työnhakija. Raha on ollut tiukilla eikä elämä ole ollut mitenkään hirveän monipuolista. Päivittäin kuukausi kuukauden jälkeen tuli aamulla tsekattua eri sivustot työilmoituksista ja kirjoitettua hakemuksia viikonloppua lukuunottamatta. Olen pitänyt itseni kiireisenä mahdollisuuksien mukaan ja suorittanut avoimessa yliopistossa kursseja, TE-toimiston tarjoamaa työllistymisapua ja löysin erään hyvätasoisen ja edullisen sählyporukan vuoden alussa, mikä toi viikkoon yhden tapahtuman. Tapanani oli myös mennä kirjastoon selaamaan työpaikkailmoitukset ja tekemään hakemukset, jolloin pääsi pois kotoa, sai rutiinia ja erotti kotielämän ja työnhaun toisistaan.

No nyt tämä korona laittoi sählyhommat poikki, kurssit siirtyivät etäopetukseen, mikä on harmi koska luennoilla oli mukava käydä ja ei pääse kirjastoonkaan. Vanhemmilla ei voi käydä ja eikä muitakaan ihmisiä tule nähtyä kuin avopuolisoa, joten sosiaaliset tapahtumat on luonnollisesti laitettu minimiin. Koronaepidemia on myös käytännössä kuihduttanut oman alan työpaikkailmoitukset lähes kokonaan enkä ole välttämättä laittanut viikon aikana yhtäkään hakemusta helmikuun jälkeen. Eräs rekryprosessi, missä olin edennyt jo haastatteluun laitettiin poikki, koska rajoitukset vaikuttivat suoraan sen yrityksen alaan. Päivittäin kyllä katson uudet työpaikkailmoitukset, mutta se on aika nopeasti tehty, vaikka seuraankin ilmoituksia monilla sivustoilla. Työhakemuksien tekeminen on siis lähes loppunut. Mietityttää kanssa parisuhde, kun tuntuu ettei tämä jatkuvasti samassa paikassa oleminen tee hyvää. Tai ainakin itseäni kyrsii, kun ei saa hirveästi hiljaista omaa aikaa ja toisaalta ei ole kiva, jos molemmat tuijottavat läppäreitään eri huoneissa kaiket päivät.

Eli on vaan pirusti aikaa eikä oikein mitään tekemistä tai varaa vaikka ostaa pelitietokonetta ja pelejä, joiden avulla aika menisi nopeammin. Kävelyllä käyminenkin on alkanut kyrsiä, koska vaikka lähistöllä on hyviä liikkumisalueita, niin ne alkaa olla vähän jo läpikulutettuja ja tylsiä eikä ole autoa tai pyörää, jolla pääsisi pidemmälle eikä julkisia nyt viitti käyttää ja mihinkään takseihin ei ole varaa. No vähän kun säät vielä lämpenevät niin aloitan lenkkeilyn. Juoksemalla pääsee ainakin kauemmas.

Onhan tämä nyt ihan perseestä. Elämäni oli aika tylsää jo ennen tätä, mikä otti päähän ja nyt sitten on otettu pois ne vaihtelua tuovat asiat, niin elämänlaatu on laskenut entisestään. Viimeiset pari vuotta on kokoajan ollut jokin negatiivinen tilanne päällä ja tuntuu, ettei tämmöisestä ikävästä elämänvaiheesta pääse eroon, kun tulee uusia haasteita vanhojen tilalle ja on vaan jumissa. Korona syvensi tätä kuoppaa, missä olen ja fiilis ei ole kauhean hyvä. Toiveekkaana seuraan uutisointia, kuinka pian tilanne voisi normalisoitua, mutta taidetaan olla vielä alkuvaiheessa tätä paskaa.

 

[Peppuli]

Kiva olisi kuulla kanssapalstalaisilta omista kokemuksista ja nimenomaan tunnepuolesta ja arjen muutoksista, mitä korona on aiheuttanut. Hyvä keskustelun avaus!

Kiitos! Aika paljon täälä jollain tavalla samaa mitä sielläkin.

Siinä on iso ero että hoidat aamu toimet, ja sen jälkeen vaikka pitkä ei työmatka olekkaan niin saa sen 20 minuuttia valmistautua siihen työpäivään. Nyt sitä ei tule ollenkaan, pitäisi laittaa lapset tekemään koulu tehtäviä ja kävellä eri huoneeseen ja sillä välillä saada työmoodi päälle. Sama tulee myös toisinpäin, lopetat työt ja saat sen 20 minuuttia aikaa laittaa se kotimoodi päälle. Nyt sitä ei ole.

Normaali työpäivässä viettää 2 kahvitaukoa ja ruokkiksen jossain jonku kanssa jolloin saa jutella mitä haluaa, ja ne katkaisee sen työpäivän aina hetkeksi jollain tavalla. Nyt se on muuttunut siihen että "kahvitauvoilla" katot mitä muksut on tehnyt, ja ruokkiksella tehään niille ruokaa. Jotenkin tästä työpäivästä on tullut pidempi, kun siihen ei tuu mitään sellaista omaa taukoa.

Sinänsä itse työhön tämä ei vaikuta, ja mahdollisuus olisi myös jopa tienata enemmän. Työntekoon tämä vaikuttaa, kun se työilmapiiri antaa sen oman buustin siihen tekemiseen, jota nyt ei ole. Lisäksi nyt tulee häiriötekijöitä esim koira haukkuu kesken puheluitten, tai joku lapsista tulee jotain kysymään vaikka ne aika rauhassa antaa ollakkin. Työpaikalla on tehty kaikki juuri sen eteen että mitään häiriötekijöitä ei ole.

Tämä perhe / parisuhde aika on kyllä aika erillaista. Perheen kanssa toki nyt ollaan se 24/7, mutta samalla tämä on vienyt meidän kahdenkeskeisen ajan aika minimiin. Ensinnäkin nuo käy aika yhtäaikaa harkoissa, niin siinä tulee sellainen reipas tunti muutaman kerran viikossa että ollaan saatu olla ihan kahdestaan. Lisäksi ne on aika paljon tuossa kentällä jotain pelaamassa porukalla ja silloinkin saanut siinä jutustella, nyt on kenttä sulettu ja eivät pahemmin kavereita näe, mitä nyt joskus joku tuossa pihalla on. Joka päivä meillä on kuitenkin ollut aikaa ihan kahdestaan olla, ennen Koronaa. Lisäksi on voinut viedä lapset mummolle hoitoon ja lähteä vaikka syömään / elokuviin / käymään kauppa reissut kahdestaan. Sillon tällöin ovat sielä yökylässäkin, jolloin voi käydä vaikka viihteelläkin vähän. Nyt voi olla päivällä ihan hetki aikaa jutella, jos lapset ovat huoneissaan koneilla tai jotain mutta ne on kuitenkin siinä ihan vieressä läsnä. Oikeastaan illalla sängyssä kerkeää jutella kahdestaan jotain, ja se on siinä. Puhumattakaan että viikolla omaa aikaa ei saa yhtään, näin viikon loppuisin illasta / yöstä saa otettua ihan itselle aikaa, tätäkin aikaa kuitenkin tarvisi. Saa vähän selventää omaa päätä.

Alussa kun tämä kaikki alkoi kaikkine rajoituksineen, niin tuntui jollain tapaa ahdistavaltakin kaikki epätietoisuus. Nyt tähän on tottunut, eikä tuota Koronaakaan niin itse pelkää. Lähipiirissä vain on paljon vanhempia joille se todennäköisti voisi tarkoittaa lähtöä, kuten omille vanhemmillenikin. Jos tämä kauvan jatkuu, niin ei tästä helppoa tule. Vielä jos sattuisi joku että esimerkiksi oma isä sairastuisi niin kyllä kävisi aika ahistavaksi kun ei pääsis näkemään ja tässä vaan pitäisi tätä palettia pyörittää. Pitää toivoa että välttyy kaikilta "kaikista pahimmilta". Kaikkihan meistä vaan todennäköisesti ei tule välttymään.

Edit; Mitä @Oles viestin luki niin se ei sieläkään helppoa ole. Näköjään tämä vaikuttaa moniin ihmisiin vaikka eri tilanteissa ollaan. Sitten kun on oikein tylsää ja sielä pihalla potkit kiviä niin kokeile tuota Geokätköilyä, Googlesta löytyy.

 

[Mathieu]

Minä ja vaimoni olemme ns. kriittisillä aloilla töissä. Tiesin tulevasta sulusta n. viikko ennen sen alkua, joten ehdin tehdä valmisteluja ja otin lapset pois päiväkodista edellisellä viikolla ennen sulkua, sillä päiväkodissa oli liikkeellä pari muuta ikävää tartuntatautia ja en hallunnut meidän saavan niitä.

Nyt on itse tullut sitten oltua reilut kolme viikkoa koti-isä -tehden töitä ns. kokonaistyöajalla sopivissa väleissä- ja vaimo käy lähitöissä sote-hommissa.

Lähdin touhuun oudon optimistisesti ja olen äkkiä huomannut, että ei tämä todellakaan ole helppoa. Etätyön yhdistäminen lasten hoitoon ei ole helppoa. Paremminkin lähes mahdotonta. Illat ja yöt menee nyt 7 päivää viikosta itse työhön. Vapaapäiviä ei vain ole! Lisäksi joutuu työn (ja etenkin ulkomaisten yhteyksien) sekä vaimon työn kautta seuraamaan tämän kriisin tätä raskainta todellisuutta, joka on kyllä oikeasti aika hälyttävää. Tämä kriisi ei ole toisaalta loppumassa pitkään aikaan, joten kyllä tässä täytyy hammasta purra ja sopeutua.

Jaksamista kaikille muillekin. Keskimäärin kaikki kokemukset paitsi kuolema vahvistaa eliötä, sanotaan biologiassa.

 

[iibor]

Minun ja vaimoni elämä ei ole käytännössä muuttunut lainkaan. Vaimo on muutenkin ollut nyt äitiyslomalla joulukuun lopusta lähtien ja itse muutenkin vietän mieluiten aikaa kotona vaimon, lapsen ja koiran kanssa.

Harrastan triathlonia, joten uintia lukuunottamatta ei ole harrastuksiinkaan vaikuttanut, varsinkin kun hommattiin muutaman naapurin kanssa levytanko ja painoja taloyhtiön "salille".

Etätöissä oli ainut opetteleminen, kun niitä en ole koskaan tykännyt tehdä, mutta nyt kun sai etätyöpisteen kuntoon, niin sujuu sekin. Ehkä tämän jälkeen etätöistä tuleekin itselle uusi normi, kuka tietää.

Eli, vaimon kanssa ollaan jo muutenkin totuttu olemaan 24/7 yhdessä, lapsi on sen verran pieni vielä, että nukkuu ison osan päivästä, harrastuksista ei ole tarvinnut luopua ja elämä on muutenkin karanteenin kaltaista, niin mikäs tässä ollessa :D

 

[pettter]

Ei kaikki voi olla tullut jostain ulkomailta, ja vaikka oliskin niin millä oikeudella jotkut muka määrää kotiin. En kait mä ainakaan suostuis.

 

[vilperi]

Onhan korona vaikuttanut minunkin elämääni melkoisesti. Rajoittanut elämää melko paljon. Tosin työkokeilussa saan ainakin vielä toistaiseksi käydä normaalisti. Siihen korona ei ole ainakaan vielä vaikuttanut. Käyn työkokeilussa tavallaan vanhainkodin keittiöllä tai ei se nyt ihan vanhainkoti ole mutta sellain se on helpointa selittää. Paikka kuitenkin joka on pidettävä toiminnassa melkein siihen viimeiseen mahdolliseen hetkeen asti ja jossa ei ole etätyömahdollisuutta. Ei ainakaan keittiötyöntekijöillä.

Jossain vanhainkodeissa täällä Hämeenlinnassakin on harjoittelijoille sanottu että tänne eivät pääse kuin palkkalistoilla olevat työntekijät, ei harjoittelijat ollenkaan. Mutta ainakaan vielä minä en ole omassa työkokeilupaikassani saanut samanlaista viestiä.

Joskus mietin millaista olisi olla etätyössä, tehdä töitä omasta kodista käsin ja olen välillä vähän kateellinenkin etätyöntekijöille. He kun saavat jäädä omaan kotiinsa tekemään töitä tietokoneen avulla. Mutta minä kun tiedän sen ettei omalla alallani ole oikein mahdollista tehdä etätöitä ja on pakko raahautua arki-aamuisin työpaikalle niin ei pidä liikaakaan haaveilla sellaista johon ei ole mahdollisuutta.

No vaikka työhön korona ei olekaan vaikuttanut niin on se moneen muuhun asiaan vaikuttanut minunkin elämässäni. Se on esimerkiksi rajoittanut sosiaalista elämääni. Nyt on kai pakko vähentää tapaamisia tuttujenkin kanssa. Yli 70-vuotiasta ikänsä takia karanteenissa olevaa isääni en voi nyt nähdä lainkaan, siskon perhettäkään en ajatellut treffata tämän pandemian aikana ja muutenkin rajoitan paljon lähitapaamisia. Se on sitten enemmänkin yhteydenpitoa esimerkiksi puhelimen avulla.

Tämä kevät on jääkiekoton kevät ja kevät ilman minkäänlaista muutakaan urheilua. Se on iso asia (tietenkin negatiivisessa mielessä) minulle. Nyt en käy lätkäpeleissä ja maksullisten urheilukanavien tilalle on vaihtunut edullisemmat viihdekanavat, Viasatin viihdekanavat ja Netflix. Teatteriin, leffaan, kirjastoon ja musakeikoille ei nytkään myös pääse.

Yksi tärkeä paikka minulle on myös muutaman viime vuoden ajan ollut eräs mielenterveyskuntoutujien kuntoutuskeskus jossa itsekin asuin muutaman vuoden. Tuolla minulla oli vieläkin tapana käydä morjenstamassa tuttuja, pelaamassa biljardia ja osallistumassa tiistaisin sellaiseen ryhmään kuin teemakahvila. Nyt tällä hetkellä tuonnekaan ei pääse edes käymään vaan vierailut ovat tuolla laitoksessa kiellettyjä. Tuolla asuvia tuttuja on vähän jo ikävä, samoin iso ikävä on myös biljardimatsejakin.

Lisäksi olen rajoittanut tosi paljon liikkumistani. Nyt liikun lähinnä vain töihin ja kauppaan. Muuten olen kotona. Kun olen joutunut töihinkin menemään vielä kävellen ja sinne on matkaa se puolisen tuntia niin olen saanut päivän liikunnatkin työpäivän lomassa. Ei ole paljoa tarvinnut lenkilläkään erikseen käydä.

No siinä niitä negatiivisia vaikutuksia elämääni. Mutta on tällä ollut myös positiivisia vaikutuksiakin. Nyt ei pelikoneet ole päällä lainkaan ja se on iso helpotus. Kun en pääse estojen vuoksi nettinkään pelaamaan niin nyt minulla ei ole pelimahdollisuutta ollenkaan. Se on kääntynyt minun päässäni niin että ei tee edes mieli pelata kun ei ole siihen mahdollisuutta.

Ja myös kun säästöä tulee muilla elämän osa-alueilla nyt kun elämä on niin rajoitettua niin olen päättänyt nostaa kuukaudessa ruokaan menevää rahabudjettiani tämän pandemian aikana 200 eurosta satasella ylöspäin eli 300 euroon. Ja tähtään siihen että tämä budjetin nosto tulee näkymään parempina, monipuolisempina ruokina, kasviksien lisäämisenä ruokavalioon ja niin edelleen. Eikä niinkään erilaisten herkkujen ja pikaruokien lisäämisellä ruokavalioon.

 

[dana77]

Varsinaiseen tauti-ketjuun kirjoitinkin tilanteen taloudellisesta puolesta ja ajatuksiani siitä, mutta pari muuta huomiota elämästä yleensä.

Koronavirus (COVID-19) – pelkkä räkäyskä vai ihmiskunnan loppu?

Sinä olet vielä ihminen. Tällaista ajattelua tarvittaisiin enemmänkin raakojen numeraalisten faktojen lisäksi. Tunneäly tekee ihmisestä inhimillisen olennon. Valitettavasti kaikki eivät tässäkään maassa kykene tuohon. Koronakriisikin paljastaa monista vain kylmiä 'fasistisia' näkemyksiä...

keskustelu.jatkoaika.com

Näitä vuosia kutsutaan ihan syystä ruuhkavuosiksi. Työ jota teen on suhteellisen vaativaa ja viikon lopuksi olen lähes poikkeuksetta ihan puhki. Usein keskiviikkona on olo, että olisi jo torstai kun väsyttää jo torstain verran.
Molemmilla lapsilla on harrastuksia jotka vaativat kuskaamista, valmennan poikia ja parina aamuna ennen töitä ja parina iltana myöhään on treenit, joten yöunet jää usein vajaiksi. Lisäksi koitan käydä salilla edes kerran viikossa.

Nyt tämä kaikki on ohi, niin energiaa ja jaksamista on enemmän kuin yleensä. Eilen perjantaina oli olo, että olisi vielä helposti jaksanut jatkaa viikkoa. Torstaina oli ihan outo olo, että olisi vasta keskiviikko. Nämä olivat ihan uusia kokemuksia. Yleensä nuo säännölliset harrastukset jaksottavat viikkoa ja tämä on tällaista ollut jo vuosia. Nyt on sitten aikaa roikkua jatkoajassa ja katsoa netflixiä.

Minulla ei siinä mielessä ole varaa tai syytä valittaa, että omakotitalossa on kolme kerrosta, joten vaikka kaikki perheenjäsenet ovat kotona, niin työt saa tehdä rauhassa ja tarvittaessa vetäytyä omaan rauhaansa. Kateeksi ei käy kerrostalo kaksioissa tai kolmiossa eristyksessä olijoita, eli heille toivotan tsemppiä. Minä pelkään etten sellaiseen äkkiseltään kykenisi kun on tähän tottunut. Suosittelen muuten vastamelukuulokkeita!

Etätöissä itse työtehtävät sinänsä luistavat mutta kaipaan ihan helvetisti toimiston kavereita, leikinlaskua, keskustan lounaita ja satunnaisia pubiin karkaamisia. Toki työnkuvaan myös kuuluu ilmapiiristä huolehtimen, tiimiläisistä huolen pitäminen sekä tiedonkulku ja nämä ovat vaikeampia nyt.

Kokonaisuutena nykyinen tilanne on henkisesti vähän vuoristorataa. Tavallaan rutiinielämä on suhteellisen helppoa ja on olo, että kyllä tätä jaksaisi vaikka pidempäänkin. Välillä taas huomaa, että pienet asiat hermostuttavat enemmän kuin yleensä. Liekkö seurausta kun ei pääse pelikentille jättämään ylimääräistä energiaa ja tyydyttämään tuota pienokaista kilpailuviettiään. Eilen hain viikon päätteeksi mäkin autokaistalta perheelle ruuat ja vasta kotona huomasin, että minun omasta ateriastani puuttui sellainen pieni yksityiskohta kuin hampurilainen, niin ihan järjetön vitutus iski tuollaisesta pikkuasiasta. Meni toki ohi kun homma korjaantui 15 minuutissa, mutta huomasi että vähän jotain stressiä takana oli.

Isossa kuvassa on äärimmäisen iso huoli maan taloudellisesta tulevaisuudesta ja siitä minkälaisen maan tulemme lapsillemme jättämään. Lapsille on tullut opetettua sellaisia asioita joita ei yleensä ole nähnyt vielä tarpeellisiksi. Sijoittamisen perusteet aloitettu ala-asteella. Ja asennekasvatus muuttuneeseen tulevaisuuteen.

Kovasti odottelen että kevät tulisi. Viikko sitten kävin lauantaina tekemässä parinkymmenen kilsan pyörälenkin (ja sunnuntaina luistelemassa ehkä 15 km), mutta nyt kun lunta satoi takaisin maahan, niin ei oikein ne tai lenkkeily huvita. Pari kertaa olen salilla tämän tilanteen aikana käynyt. En tiedä onko siellä iltaisinkaan ketään mutta ajat olen valinnut niin, että se olisi mahdollisimman tyhjä.

Jaksamista kaikille.

 

[HPL76]

Niin eipä tämä ole vaikuttanut oikein mitenkään. Mukavaa on ettei tarvitse joka arki-aamu autoilla tuolla noitten hullujen seassa. Ja avokonttorin meteli ja hälinä on poissa.

Vaimo tekee töitä kotoa muutenkin, joten ehkäpä tästä nyt iloitsee eniten tuo kissa joka saa enemmän huomiota ja ruokaa. Tällaiselle introvertille tämä on ihan mukavaa aikaa kun ei ole pakko mennä mihinkään. Jos vielä jatkuis kesän yli niin välttäisi aika monet häät. Ei vaan jaksais sitä tekopirteyttä ja rahanmenoa.

Eli ihan hyvin sopii mulle tämä nykyinen järjestely. Huolettaa tietysti vanhempien ja läheisten puolesta, mutta kaikki heilläkin hyvin tähän asti. Sanovat että kaikkeen tottuu - totutellaan nyt tähän sitten.

 

[Kiekkokatsoja]

Kyllähän tässä kevät ja kesä muuttui toisenlaiseksi.
Aluksi jäi suunniteltu lomamatka pois. No, eipä sillä isoa merkitystä. No nyt jatkossa jää vierailut/kyläilyt pois. Lomat ja vapaapäivät tulee lähinnä oleskeltua, pientä hyödyllistä tekemistä toisinaan, ja ulkoilua.
Baarit ja ilmeisesti kesätapahtumat jää väliin. Toisinaan kalsarikännit houkuttelee, siis tuo perisuomalainen junttitapa, joka on levinnyt maailman laajuiseksi.
Korona tartuntariski kasvaa, työn vuoksi. Jos se on tullakseen, niin tuossa huhtikuun lopulla - toukokuun alussa se todennäköisesti iskee..?
Mulle mahdollisesti hieman rankemmin?

Päivä kerrallaan tässä tulee elettyä. Hyödyllistä tekemistä ajattelin päivänajan tänään touhuta. Jospa tuleva kesän lämpö, ja talviunesta heräävä luonto, pitäisi mielen hyvänä. Siitäkin huolimatta, että pitkään tässä viikot menee samalla yksinkertaisella kaavalla.

 

[mjr]

Minulla rutiini on pysynyt yllättävän samana, käyn lähitöissä joka päivä ja tapaan siis päivittäin ihmisiä ja hoidan asioita. Nuorimman pojan erityiskoulu on auki ja vanhempi pärjää etäopetuksessa itsekseen. Joka toinen viikko sitten ovat äidillään kuten normaalisitikin. Ystävien tapaaminen on tietysti enimmäkseen jäänyt, eikä äiteetä voi käydä katsomassa, Irlannin matka peruuntui ja monet muut suunnitelmat. Mutta näen että olen aika etuoikeutetussa asemassa, kun pääsee säännöllisesti kotoa pois, hulluksi täällä tulisi.

 

[Individual]

Jännä homma sekin, että uni maittaa nyt kenties paremmin kuin pitkiin aikoihin ja unia tulee nähtyä koko ajan ja ne jopa muistaa vähän aikaa. Unirytmi on viikonloppuisinkin asettunut linjalle klo 22-23 nukkumaan klo 06-08 ylös. Ja sitten päikkärit päivällä. Joutuu myös tasaisin väliajoin miettimään, että mikähän päivä tänään on, viimeksi äsken. Päivät ovat siis menettäneet aika lailla merkityksensä, tai sellaista arkiviikko/ jeeeee, viikonloppu! - jakoa ei enää ole. Koneella tulee käkittyä koko ajan, milloin etätöissä, milloin muuten tekemistä keksien, vaikka toki kirjojakin olisi vino pino lukematta. Yhtä ja samaa, kuvaillaan sitä nyt sitten vaikka näin.

Unista vielä, niin jos ne kerta ovat pään sisäisen tietokoneen välimuistin tyhjennystä, niin ehkä siihen nyt on kenties tarvetta enemmän ja siksi tulee "uneksittua" paljon.

 

[Palstalegenda]

Etätöissähän tässä on ollut nyt 2,5 viikkoa. Ihan kivaa, miten sitä jaksaa enää työpaikalle joskus mennäkään.

Kaksi kuukautta sitten muutettiin kerrostalokaksiosta kaksikerroksiseen omakotitaloon. Tämä osui sen kannalta hyvin, tilaa on kivasti. Onpahan tullut uusi koti tutuksi.

Lenkkireittejä ja metsäpolkuja on suunnilleen heti kun menee ovesta ulos. Kotona on kelpo kuntopyörä ja puntteihin saa lisättyä painoja, juuri eilen tein noilla treenin.

Eilen oli isäni syntymäpäivä. Täytti 66. Keuhkonsa ovat sen verran heikommat, että koronaa ei kannata kokeilla, joten hän ei käy missään. Ja vaimonsa ei Alkoon mene. Ajoin noin 80 km reissun ja vein hänelle 3 x 0,35 L viinapulloa. Sanoin sitten pojallisen isällisesti: äläkä juo kaikkea kerralla. Näytti yllättävän onnelliselta, vaikka yritti peitellä iloaan. Varmaan paras lahjani ikinä hänelle. Juttelimme toki turvallisen, noin viiden metrin, etäisyyden päästä toisillemme.

Ihan hyvin tässä siis sujuu. Saa tämä poikkeustilanne silti joskus loppuakin.

 

[Everton]

Kädet on tosi kuivat, koska en ole tottunut pesemään niitä jakuvasti, saati sitten rasvaamaan.