Ensinnäkin Atte Kaleva on tällä hetkellä johtavia suomalaisia terrorismin taikka jihadismin tutkijoita. Haluttiin tämä ymmärtää tai ei. No itsepetoksellisuus nousee pintaan niiltä kirjoittajilta joilla ei ole kompetenssia turvallisuudesta kirjoittaa.
Kerrataanpa perusasiat, vaikka provosta lieneekin kyse.
Kalevalla ei ole koskaan ollut virallista väitöskirjan ohjaajaa eikä hyväksyttyä tutkimussuunnitelmaa. Hän ei ole kirjoilla jatko-opiskelijana missään aiheeseen liittyvässä koulutusohjelmassa. "Epävirallinen ohjaaja" oli
eläköitynyt Suomen ulkopolitiikkaan 30-luvulla ja Kekkosen aikana erikoistunut poliittisen historian professori. Ei liity yhtään mitenkään islamiin. Lehtijutussa kyseinen akateemikko muuten kertoi Kalevan laittaneen hänet väitöskirjan ohjaajakseen opintovapaa-hakemukseensa "omavaltaisesti". Muutama vuosi sitten näitä viimeksi selviteltiin, ja ei löytynyt mustaa valkoisella mistään väitöskirjaprosessista missään yliopistossa. Sen jälkeen Kaleva ei ole tainnut esiintyä väitöskirjatutkijana. Uhriutuminen oli vahvaa kun hänen asiantuntijuutensa ja tutkijan asemansa kyseenalaistettiin.
Kalevan
gradu käsittelee johtamiskulttuuria kansainvälisissä kriisinhallintatehtävissä joukkueen tasolla. Se ei liity mitenkään jihadismiin. (Linkki Atte Kalevan graduun)
Kaleva on kyllä omien sanojensa mukaan valmistellut väitöskirjaa ja keskustellut siitä laitoksella - tämän vahvistaa em. eläköitynyt professorikin, mutta projekti ei jostain syystä ole noin 10 vuodessa edennyt. Hän on julkaissut joitakin artikkeleita laitoksen omissa sarjoissa ja kirjoittanut kansantajuisen kirjan aiheesta. Tuo kirja oli ihan mielenkiintoinen lukukokemus, mutta jätti minut monella tapaa pettyneeksi. Aiheesta on julkaistu englanniksi paljon parempia esityksiä, jotka auttavat lukijaa saamaan kokonaisvaltaisemman käsityksen ilmiöstä.
Jihad ja terrori -teoksesta saa ihan kohtuullisen koherentin, joskin konventionaalisen ja ikävän kontekstittoman kuvan jihadismin historiasta.
Täyttääkseen Kalevan asettamat tavoitteet
islamofiilisen ja
-fobisen otteen väliin asettuvasta, vastakkainasettelua vähentävästä teoksesta kirja ei kuitenkaan käsittele kunnolla esimerkiksi sitä, millä tavoin jihadismi leviää ja on levinnyt Euroopassa. Karismaattiset puhujat ja näiden rekrytointi on suuressa roolissa, samoin otollisten kohteiden identifiointi. Tätä ei teoksessa käsitellä.
Kaleva sortuu kirjassaan populismiin, kun hän väittää ääripäiden hallitsevan julkista jihadismi-keskustelua. Todellisuudessa nämä ääripäät ovat molemmat melko marginaalissa etenkin akateemisessa keskustelussa. Itseasiassa Kalevan teos korostaessaan ääripäitä lisää vastakkainasettelua, ei vähennä sitä.
Kaleva epäonnistuu teoksessaan käsitteenmäärittelyssä. Esimerkiksi keskeinen käsite "islamismi" jää lopun sanastoa lukuunottamatta kokonaan määrittelemättä, vaikka termiä käytetään jatkuvasti hyvin erilaisissa yhteyksissä. Sanastossa sen kerrotaan tarkoittavan "poliittista islamia", mikä ei todellakaan riitä määrittelyksi, se on vain yhden sanan sanomista kahdella eri sanalla.
Epämääräisellä ja ristiriitaisella käsitteenkäytöllä on sellainen seuraus, että lukija ei oikein ymmärrä, mitä Kaleva kulloinkin haluaa sanoa. Tämän myötä kuvattu ilmiö jää suomalaiselle lukijalle lähinnä vieraaksi, eikä siten varsinaisesti lisää ymmärrystä aiheesta. Teoksessa ei
selitetä jihadismin kehitystä, ainoastaan
kuvataan ilmiötä. Tieteenalan tarkoitus on auttaa ihmistä ymmärtämään ilmiöitä, jolloin pelkkä kontekstiton kuvaus ei vain riitä.
Esimerkiksi taloutta tai Lähi-Idän asemaa globaalissa poliittisessa järjestelmässä ja näiden vaikutusta jihadismin synnyssä ja islamintulkintojen voimakkaassa muutoksessa edellisten vuosikymmenien aikana ei käsitellä ollenkaan. Tämä on todella suuri miinus. Teoksen perusteella jihadismi näyttää vain pulpahtaneen esiin 1900-luvun lopulla.
Kirjassa on myös paljon asiavirheitä, mikä syö sen uskottavuutta.
Iso miinus Kalevalle tuli siitä, miten hän reagoi tutkijayhteisössä virinneeseen keskusteluun. Teostahan odotettiin kovasti, sillä se oli ensimmäinen suomenkielinen kansantajuinen esitys todella tärkeästä aiheesta. Esimerkiksi professori Juusolan kirja-arvostelua vastaan Kaleva hyökkäsi alatyylisesti mustamaalaamalla kritiikin antajaa. Kaleva taisi polttaa sillat aika tehokkaasti akatemiaan noilla hyökkäyksillään asiallista kritiikkiä vastaan. Ehkäpä tämän vuoksi väitöskirjaa ei ole syntynyt?
Ei, Kaleva ei ole johtavia terrorismin taikka jihadismin tutkijoita maassamme. Onko hän ylipäätään akateeminen tutkija? Aiemmin hän kutsui itseään väitöskirjatutkijaksi, mutta kun totuus jatko-opinnoista kävi ilmi, tätä termiä hän ei ole enää käyttänyt. Tietysti kuka tahansa voi kutsua itseään "tutkijaksi", niin tekevät jotkut QAnon-salaliittoteoreetikotkin, mutta väitöskirjatutkijan titteli edellyttää ainakin minusta jatko-opintopaikkaa ja väitöskirjan tekemistä.
On aika surullista, että vakavasti otettavan puolueen listoilla pyörii tällainen hahmo. Todella ikävää on myös se, ettei kunnollista tutkimusta koskaan häneltä tullut. Olisin lukenut sen mielelläni.
Tuo Jemenissä tapahtunut kaappaus oli todella ikävä tapaus. Kenenkään ei pitäisi joutua sellaiseen tilanteeseen.
Suomen viranomaiset yrittivät kaikin keinoin estää Kalevaa lähtemästä, mutta hän päätti lähteä omalla vastuullaan. Huonostihan siinä kävi - paitsi jihadisteille, jotka taisivat saada miljoonien lunnasrahat.