Onko mikään hallitus Suomen historiassa koskaan laatinut budjettia, joka perustuisi tosiasioihin? Varsinkaan näin vaalien alla?
Ei. Tämä ontuu aivan samassa suhteessa kuin Freddien teoria. Koska ne edelliset sijoilla 1.-5. keikkuneet muut joukkueet ovat heikentyneet alle tämän jalkapalloseura A:n tason alle, kun yksi seura sijalta 5. vei suurimman osan parhaita pelaajia, joka nousi sijalle 3..Esimerkki:
- Jalkapalloseura A on vuonna 2016 Englannin Valioliigan 2. saatuaan x pistettä kauden aikana. Kyseinen joukkue ei ole vuosikymmeniin ollut Valioliigan ykkönen, vaan on keikkunut sijoilla 2-5.
- Seuraavalle kaudelle sama jalkapalloseura A vaihtaa valmentajaa ja on kauden päätyttyä Valioliigan 1. saatuaan kuitenkin yhden pisteen vähemmän kuin edellisellä kaudella.
Eikö tällöin voida sanoa, että uusi valmentaja nosti seuran Valioliigan ykköseksi vuosikymmenien tauon jälkeen? Siis siitä huolimatta, että pisteitä tuli yksi vähemmän kuin edellisellä kaudella ja siitäkin huolimatta, että tietenkään mestaruus ei ollut yksin valmentajan ansiota.
Ai niin, unohdin. Äänestäjien harhaanjohtaminen ja valehtelu on maan tapa, eli siis täysin hyväksyttävää Suomessa.
Paasikivi oli viimeinen suomalainen valtiomies.
Mutta kerropa mulle, mikä on se maa, jossa näin ei toimita? Minne meidän tulisi lähettää poliittiset retkikuntamme ottamaan selvää demokratian toteutuksen oikeista toimintatavoista? Pohjois-Koreaa ei lasketa.
Vuoden 2007 eduskuntavaalien jälkeen Kokoomus julistautui vaalien voittajaksi, vaikka Keskusta oli suurin puolue, koska kokkarit kasvatti kannatustaan eniten vs. edelliset vaalit. Tämä ajattelutapa onkin ollut politiikassa yleisesti käytössä. Kun sitten vuonna 2011 persut jytkäytti, niin Stubb totesi, että urheilussakin ensimmäiseksi sijoittunut on voittaja, joten kokoomusta voitiin siis jälleen pitää vaalivoittajana, vaikka olikin menettänyt kannatustaan vs. edelliset vaalit.Eikö tällöin voida sanoa, että uusi valmentaja nosti seuran Valioliigan ykköseksi vuosikymmenien tauon jälkeen? Siis siitä huolimatta, että pisteitä tuli yksi vähemmän kuin edellisellä kaudella ja siitäkin huolimatta, että tietenkään mestaruus ei ollut yksin valmentajan ansiota.
Paasikivi oli viimeinen suomalainen valtiomies.
Kyllä mielestäni Paavo Lipposta voi pitää ainakin jonkin sortin valtiomiehenä. Sen jälkeisellä pääministeriketjulla Jäätteenmäki-Vanhanen-Kiviniemi-Katainen-Stubb ei kylläkään sitten ole yhteensäkään samaa valtiomiesmäisyyttä kuin Lipposella.
Kerrankin samaa mieltä. Tosin Lipponenkin on viime vuosien kiukuttelullaan itse himmentänyt omaa valtiomiesimagoaan.
Kerrankin samaa mieltä. Tosin Lipponenkin on viime vuosien kiukuttelullaan itse himmentänyt omaa valtiomiesimagoaan.
Paavo Lipponen on kirkkaasti SDP:n viime vuosikymmenten merkittävin sisäpoliittinen hahmo, eikä valtiomieheksi nimittäminen ole hänen kohdallaan ollenkaan liioittelua. Tosin Lipposen alttius äyskiä äkkipikaisuuksissaan kaikenlaista mölinää on omiaan heikentämään hänen arvostustaan, kuten palstaveljet yllä ovat kukin tavoillaan muotoilleet. Mutta yhtä kaikki, oman puolueensa riveistä Lipponen nousee päätä korkeammaksi hahmoksi omalla aikakaudellaan. Asiaa korostaa se, että noin suunnilleen Tuomiojaa lukuunottamatta muu demarikaarti on ollut viime vuosikymmeninä suht jämäjengiä. Kovin korkeita pinnoja ei voi antaa Lipposen jälkeisille demarien johtohahmoille, vaikka mielestäni Urpilainen paransi loppua kohti huomattavasti. Tämä ei kuitenkaan demareille riittänyt, vaan johtoon piti saada se putkiaivoinen ay-jurpo.Kyllä mielestäni Paavo Lipposta voi pitää ainakin jonkin sortin valtiomiehenä. Sen jälkeisellä pääministeriketjulla Jäätteenmäki-Vanhanen-Kiviniemi-Katainen-Stubb ei kylläkään sitten ole yhteensäkään samaa valtiomiesmäisyyttä kuin Lipposella.
Sen vielä ymmärtäisi, että poliitikot puhuvat ammatikseen paskaa. Mutta että VM:n virkamiehistö Hetemäen johdolla ollaan saatu valjastettua tähän, on aika pateettista.
Btw, miksi Penttilän tilalle valitaan pysyvä sijainen mutta Rädyn sijalle vain virkaatekevä? En ole Stadin politiikkaa niin tarkasti seurannut että olisi osunut silmään.
...ja lopuksi Kauma loikkaa vihreisiin muistuttamalla, että ilmastonmuutos on vakava uhka koko maapallolle ja siksi tulisi vähentää lastenvaunujen tuotantoa ja siirtyä kokonaan uusiin lastenkuljetusmuotoihin, kuten tuulisähkökäyttöisiin kierrätysmateriaalikantoliinoihin....
Lipponen oli oikea valtionmies. Painotus sanalla oli. Sen jälkeen siirtynyt aika vauhdilla Väyrysmäiseen pelle-osastoon.
Tuo on ikävää jo demarienkin kannalta, sillä heillä ei ole liikaa (= yhtään) laajaa puoluerajat ylittävää arvostusta nauttivia emerituksia. Paavo Lipponen oli jossakin vaiheessa kypsymässä tällaiseksi senioriksi, mutta tosiaan viimeistään vuoden 2012 presidentinvaalit söivät Lipposen sädekehää pahasti. Eikä painavimpana syynä ollut edes tuo noin 8 prosentin ääni"saalis", vaikka tulos olikin hävyttömän nolo - suuri osa demareista ei viitsinyt äänestää moosestaan - vaan tuo hjalmarin mainitsema Lipposen käyttäytyminen.Samaa mieltä. Jotenkin näkee, että Lipposta risoo edelleen murskahäviö pressanvaaleissa 2012, vain n. 8% äänistä, jos muistan oikein. Kampanja meni pieleen iskulausetta myöten, “Pöö, ei sinulla ole mitään pelättävää”.
Sen jälkeen hän tyytynyt mörähtelemään milloin mistäkin, mikä on syönyt arvostusta edelleen.
Samaa mieltä. Jotenkin näkee, että Lipposta risoo edelleen murskahäviö pressanvaaleissa 2012, vain n. 8% äänistä, jos muistan oikein.
Jos vaihtoehtona on työttömyys (tuottavuus miinuksella), niin mikä tahansa työ on tuottavampaa.A-Studiota katsellessa särähti korvaan Susanna Kosken suusta tämä Kokoomuslaisten vakiomantra "Pitää ottaa vastaan ihan mikä työ tahansa". Varsinkin kun samaan aikaan tämä nainen taisi pariinkin otteeseen ottaa esille termin "työn tuottavuus". Minä olen aina ihmetellyt sitä että kun ihminen pakotetaan ottamaan vastaan sellainen työ mihin hän ei sovellu yhtään, mitä hän ei osaa, eikä koe viihtyvänsä siinä työssä, niin kuinka tuottavaa tuollaisen ihmisen työ on? Eikö nuo asiat ole vähän ristiriidassa keskenään?
Tämä on hyvä kysymys. En tiedä Susanna Koskesta, mutta tiedän että poliitikoissa on paljon sellaista väkeä, joille työnteko ei ole matkan varrella ollut ihan vierasta. Kaljabaareissa tiedetään tietysti paremmin, mutta aika usein politiikan estradeille päätyy ihmisiä, jotka ovat eri elämänvaiheissaan käärineet hihansa ja ryhtyneet hommiin, töitä isommin arvottamatta. En väitä, että tämä väittämä istuisi esimerkiksi kaikkiin nykyisiin kansanedustajiin, mutta myöskään nirppanokkainen perusduunien hyljeksijä ei ole ihan sopivin mahdollinen yleistys koskien poliitikkoja, ei edes nuorisopoliitikkoja.Ja tekisi vaan aina mieli kysyä näiltä susannakoskilta että "olisitko itse valmis vastaanottamaan mitä tahansa työtä jos joutuisit pitkäaikaistyöttömän asemaan?" Helppohan siinä on toki sanoa että tietenkin ottaisin, kun sitä ei tarvitse lunastaa, mutta näinköhän ihan oikeasti tapahtuisi? Moni hyvinkin tiukasti asioihin suhtautuva on valmis luistamaan periaatteistaan siinä vaiheessa kun se kopsahtaa omaan nilkkaan.
Poimitaan nyt vasemmiston piiristä kolme henkilöä: Paavo Arhinmäki (38v.), Li Andersson (27v.) ja Dan Koivulaakso (34v.). Ihmisiä parhaassa iässä. Miltä heidän työhistoriansa näyttää? Ovatko tehneet tuottavaa työtä päivääkään?A-Studiota katsellessa särähti korvaan Susanna Kosken suusta tämä Kokoomuslaisten vakiomantra "Pitää ottaa vastaan ihan mikä työ tahansa".
Asia ydin on siinä, jotta kuka on velvollinen elättämään yksilöä, jolle tarjolla oleva työ ei sovellu ja soveltuvaa työtä ei ole tarjolla?Aina sanotaan että esim. siivoojan hommia voi tehdä ihan kuka tahansa mutta ei sekään työ kaikille sovellu.
Eikös tämän julkisista verotiedoista voi aika kätevästi tarkistaa jos niin paljon kiinnostaa? Onko Jyrki Katainen tehnyt päivääkään tuottavaa työtä? Mielestäni koko aikuisikänsä. Eiköhän sama päde näihin vasurikollegoihinkin.Poimitaan nyt vasemmiston piiristä kolme henkilöä: Paavo Arhinmäki (38v.), Li Andersson (27v.) ja Dan Koivulaakso (34v.). Ihmisiä parhaassa iässä. Miltä heidän työhistoriansa näyttää? Ovatko tehneet tuottavaa työtä päivääkään?
