Ottamatta kantaa koko caseen muuten, niin ihmettelen, miten anteeksipyytäminen on niin saatanan vaikeaa ihmisille.
– Myöhään illalla ja pitkät keskustelut ja väsymystä pallossa, käytös on ollut ala-arvoista ja olen siitä vilpittömästi pahoillani. Olen pahoillani, jos joku on pahoittanut mielensä henkilökohtaisella tasolla, Paasi kommentoi aiemmin IS:lle.
Tuossa ensimmäinen lause on jo melkein anteeksipyyntö - aidosti hyvä alku, mutta sitten se heti toisessa lauseessa pyyhitään pois klassisella epäanteeksipyynnöllä ("olen pahoillani, jos joku on pahoittanut mielensä...").
Seuraava olisi ollut hyvä suoritus:
– Myöhään illalla ja pitkät keskustelut ja väsymystä pallossa, käytös on ollut ala-arvoista ja olen siitä vilpittömästi pahoillani. Pyydän nöyrästi anteeksi käyttäytymistäni ja otan opikseni.
Mutta valitettavasti tämä jälkimmäinen sitaatti ei perustu tositapahtumiin.
Tämä hämmästelyni ei siis yleisellä tasolla koske pelkästään Paasia, vaan lukemattomia muitakin.
Meille kun opetettiin koulussa, että miten pyydetään anteeksi.