Meidän yksikössä (emoyhtiö eräs eurooppalainen mediajätti) yksi työntekijä otti vapaa-ajan urheiluharrastuksessa sattuneen onnettomuuden johdosta ihan kiitettävästi osumaa mm. pään alueelle ja joutui parin-kolmen kuukauden saikulle. Eli ns. "oma vika", jos asiaa niin haluaa tarkastella. Kun se meille kerrottiin, niin jokaiselle oli heti sillä hetkellä selvää, että nyt on poikkeustilanne ja jokainen joutuu parhaan kykynsä mukaan tuurailemaan yrittäen saada paikattua hänen osuuttaan yhteisistä tavoitteista. Kaikki ajatukset olivat hänen luonaan, kuten inhimillistä onkin, eikä kukaan nurissut, tai että työnjohto olisi puolikkaalla lauseellakaan tuominnut häntä. Tsempattiin puhelinsoitoin ja viestein ja osa kävi katsomassa sairaalassa. Toppuuteltiin, että nyt ajatukset pois työstä ja budjeteista ja hoidat itsesi kuntoon. Kaikista oli sitten helvetin siistiä saada tämä tyyppi takaisin töihin.
Meillä puhutaan paljon terveydestä, työssäjaksamisesta ja ruokavaliosta. Saadaan firman puolesta vitskut ja salikortit ja muutenkin pyritään koko ajan siihen, että me työntekijät, kuin myös työnjohto pitäisi itsestään huolta, mutta edelleen ilman syyllistämistä. Ylitöiden määrää tarkkaillaan ja pyritään siihen, että kaikki duunit tulee tehtyä normi työajan puitteissa ilman, että jengi polttaa itsensä loppuun. Jokainen ymmärtää sen, että joskus kuormitus on todella iso, mutta sitten hyvistä suorituksista myös palkitaan esim. ulkomaanmatkoilla. Ja sitä dialogia pomojen kanssa voi käydä milloin tahansa oman työnkuvansa haasteista. Kukaan bossi ei ole mikään mörkö.
Firmassa ollaan tajuttu se, että joskus voi olla flunssassa, tai vatsa sekaisin ja, että niiden johdosta voidaan joutua olemaan poissa duunista päivä-pari. Siihen riittää ilmoitus työnantajalle ja kaikki hoitaa sen first thing in the morning. Ihan pikkunuhien takia ei jätetä tulematta duuniin ja itsekin olen välillä kyl kipeenä työskennellyt, mutta meillä ei esiinny mitään mielenosoitus-poissaoloja, tai maanantai"saikkuja". Ja kaikille on myöskin selvää, että sen sairaan lapsen vieressä on joskus päivystettävä. On varhaisen puuttumisen ohjelma esim. jos on henk.koht. elämässä hankalaa ja pitkien saikkujaksojen jälkeen arvioidaan työkykyä.
Meidän konserni on siis sisäistänyt sen, että ammattitaitoinen, motivoitunut ja hyväntuulinen työntekijä on yritykselle voimavara ja vaikka paineet ja tavoitteet on kovia, niin kaikkea pitää koittaa tehdä rennolla meiningillä.
edit:
ei se, että meillä isossa firmassa on valmius reagoida eri asioihin tietenkään lohduta sitä pienyrittäjää, joka painii sairaspoissaolojen kanssa, mutta halusin vain tuoda esille yhden näkökannan millä lähestyä tätä saikkukeskustelua. :)
