Samalla käy selväksi, että demarien politiikka on edelleenkin pohjimmiltaan etujenhaalintaa ja saavutettujen etujen turvaamista, maksoi mitä maksoi työnantajille ja yhteiskunnalle. Vaikka talous kehittyisi kuinka huonoon suuntaan tahansa, niin saavutetuista eduista on niin kivuliasta tinkiä.
On se näinkin, mutta tismalleen samat sanat pätevät kyllä Kokoomukseenkin, joka on miehittänyt tiukasti erilaisia virkamiespaikkoja, julkisen sektorin johtopaikkoja ja ties mitä asiantuntijapestejä julkisella puolella. Etujen haalinta ja etujen hallinta ei Suomessa suinkaan ole ns. vasemmistolaisten puolueiden yksinoikeus, päin vastoin Kokoomus on pitänyt hyvin huolen siitä, että puoluemandaatilla jaetaan pestejä.
Myös erilaisia hyväveli-virkoja perustellaan ahkerasti. Turussakin tehtiin kaupungin hallinnon uudistus, ja kun Kokoomuksen pitkäaikaiselle vaikuttajalle Maija Kytälle ei enää sopivaa pestiä jäänyt (tarkoitus oli vähentää johtajien määrää), niin tälle räätälöitiin mystinen pseudovirka, jossa hän saa kovalla palkalla viettää muutaman vuoden ennen eläköitymistään. Sehän ei sovi, että pitkän linjan kokkari jätettäisiin tuolileikissä ilman tuolia, vaikka virkoja vähennetään. Maksoi mitä maksoi. Tämäkö sitten on sitä kuuluisaa kokoomuslaista dynaamista johtamista, joka niin suuresti eroaa demarien vastaavasta touhusta?
Eikä Kokoomus myöskään tingi omista saavutetuista eduista (kuten vaikkapa pääomaverotuksen irroittamista progressioverotuksesta, joka saatiin 1990-luvulla läpi) tingitä, vaikka talous menisi huonoon suuntaan ja talouden korjaaminen vaatisi sitä kivuliasta tinkimistä myös rikkailta ja hyväosaisilta, ei aina vain siltä väestönosalta, jolla menee huonommin.
Suomessa ovat tuloerot kasvaneet Kokoomuksen hallitusvuosien aikana rajusti, ehkäpä niitäkin olisi syytä tinki, koska ne johtuvat tehdyistä talouspoliittisista ratkaisuista, jotka suosivat parhaiten tienaavaa väestönosaa sekä johtoa/hallintoa. Saavutettuja etuja nekin ovat, ja tietääkseni menneinä vuosikymmeninäkin varakkaampi väestönosa johtajia myöten ei missään köyhyydessä elänyt, vaikka tuloerot eivät karanneetkaan käsistä.
Menneiden vuosikymmenien kokoomuslaisilla oli myös jonkinlainen omatunto/yhteiskuntavastuu sekä "sinivalkoisen rahan" käsite paremmin hallussa, nykyisten euroaikojen nuorkauppakamarilaiset tai fantastisuudesta hokevat jyrkikataiset eivät kauheasti houkuta muitakaan osapuolia tinkimään mistään. Vaihtaisin vanhan liiton patruunat ja kypäräpapit koska tahansa näihin nykyisiin liberaalikeinottelijakokkareihin.
Jousto on myös siitä ihmeellinen käsite, että sen halutaan olevan vain yksipuolista. Päättäjien eduista ei jousteta eikä säästöjä katsota tarpeellisiksi jos ne koskevat omaa itseä, muitten eduista voidaankin sitten joustaa alaspäin.
Ranskassakin ministerien palkkoja leikattiin selvästi. Vaikka tuo on Ranskan valtiontaloudessa hyvin pieni summa, niin moraalisesti tuollainen vaikuttaa paljon enemmän ja saa isommatkin kansanosat myöntyväisemmiksi tinkimään eduistaan. Suomessa taas halutaan alentaa palkkoja tai tarjota nollakorotuksia, mutta esim. kansanedustajien palkkoihin kyllä löytyy roimia tasokorotuksia ja valtion omistamien yhtiöidenkin johtajille isoja bonuksia, vaikka firmat (VR, Finnair) hoidettaisiin päin helvettiä. Se on kummallista joustoa ja säästämistä se.