Tässä ketjussa varmaan pitäisi keskittyä Kokoomuksen politiikkaan, ei sinäänsä taloustieteistä väittelyyn. Mutta ainoana toimivana mallina opetetun täysin avoimen ja yksityisomisteisen markkinatalouden vastakohta olisi esimerkiksi täysin suljettu julkisvetoinen talous. Välille mahtuu paljon harmaan sävyjä.
En voi sanoa, että tunnistaisin aihetta tälle kritiikille. Hieman ensimmäinen fiilis on, että onko kritiikki sama kuin lääketieteen kohdalla harmiteltaisiin että keskitytään pelkästään länsimaiseen lääketieteeseen ja unohdetaan kokonaan itämainen osaaminen ja ihmisen henkisyys.. Tosin minä en todennäköisesti ole samassa yliopistossa opiskellut.
Taloustiede jakautuu aika vahvasti mikrotaloustieteeseen eli yksiköiden toimintaan ja makrotaloustieteeseen, eli yhteiskuntien toimintaan. Julkisen sektorin koko ja sen vaikutus taloudelliseen toiminnan määrään on aivan puhtaasti tieteellisesti tutkittava kysymys ja taloustiede ei itsessään ota kantaa sen tuloksien hyöntämiseen poliittisessa päätöksenteossa.
Yleisesti en ymmärrä, miksi oletusarvoisesti yksityinen toimija olisi aina ylivertainen vaihtoehto julkiseen toimijaan.
Tätäkö ei siellä koulussa opetettu?
En usko että missään linjataan että yksityinen toimija olisi aina ylivertainen toimija verrattuna julkiseen. En ole koskaan kuullutkaan kenenkään ehdottavan oikeusjärjestelmän yksityistämistä, koska insentiivien luominen on lähes mahdotonta. Sen sijaan se on varsin mikrotaloustieteen peruskauraa, että rahan avulla ohjaamalla ja motivoimalla työntekijät saadaan toimimaan toivotulla tavalla kuin ilman ja sen takia yksityiset voittavat vapaassa kilpailussa toimijat jotka eivät sitä hyödynnä.
Työntekijän tulisi olla lähtökohtaisesti taloustieteessä investointi, ei kuluerä. Mutta se ei ollut pointti.
Työntekijä on taloustieteessä investointi ihan samalla tavalla kuin konekin, mutta on ne kumpikin myös kulueriä.
Kumpikin on tuotantovälineitä.
Politiikkaan ei voi suoraan soveltaa taloustieteitä tai yritysjohtamista. Jos teet tuottoa omistajille yritysjohtajana, saat jatkaa hommissasi, vaikka työntekijät ei ihan tyytyväisiä olisikaan. Jos taas poliitikkona saat valtiotalouden ylijäämäiseksi, mutta kansalaiset ovat tyytymättömiä, et saa vaaleissa jatkoa. Politiikka eroaa siinä mielessä yritysjohtamisesta, että vaaleissa ne "duunarit" valitsee johtajansa, ei "omistaja". Ja sitä ei tunnu monet Kokoomuksessa ymmärtävän - tosin ei tuntunut Sipiläkään.
Eiköhän tuon että mkä ero on yritysjohtamisella ja poliitiikalla tajua ihan jokainen kokoomuspolitiikko ja sipiä.
Mutta asenteellisesti on väärin opettaa, että pääomat saavat kyllä hakea maksimaalista tuottoa, mutta työntekijäpuolen osalta kaikki olojen tai ehtojen parannukset ovat paheksuttavaa, koska ne pienentävät yrityksen tuottoja. Ja se heijastuu monien erityisesti nuoremman polven kokoomuslaisten ja Kokoomuksen kannattajien asenteissa.
En ole usenkaan nähnyt kenenkään paheksuvat palkkojen korotuksia siksi, että ne pienentävät yritysten voittoja, Olen sitävastoin nähnyt palkankorotuksia paheksuttavan siksi, että ne vievät työpaikkoja pois suomesta, aiheuttavat konkursseja ja sitä myöten työttömyyttä. Lakkoilua ja sitä kautta aiheuttevia vahinkoja kansantaloudelle näkee usein kritisoitavat.
Toki jos yritysten voitot ovat liian pienet ei tänne investoida ja synny talouskasvua, joten on siinä pointtinsa. Jokainen taloustiedettä lukenut tietää, että avainsana tässä on tuottavuus.
